Matti Laine

Varkaiden hoito

Haaste 3/2004 – Kriminologia-palstalla esitellään yhtä venäläistä rikollista alakulttuuria "vor v zakoniea" ja pohditaan alakulttuurien merkitystä nykyajassa.

Kun Viron vankeinhoitoon luotiin kontakteja 1980-luvun lopulta alkaen, saatiin tietoja rikollisen alakulttuurin muodoista, jotka suomalaisesta näkökulmasta vaikuttivat erikoisilta ja tuntuivat liioitelluilta. Kun esimerkiksi Suomessa tatuoinnit tehtiin usein vain hetken mielijohteesta ja kuvilla ei ollut sen suurempaa symbolista merkitystä, saatujen tietojen mukaan entisen Neuvostoliiton alueella tilanne oli aivan toinen. Kyse oli omalaatuisesta rikollisesta elämänmuodosta.

Neuvostoliiton romahtaessa aihe poistui kiellettyjen listalta ja tutkimustietoa alkoi ilmestyä myös länsimaissa. Esiin nousi alakulttuuri nimeltä "vor v zakonie", lakia tunnustavat varkaat. He ovat rikollismaailman johtajia, jotka noudattavat ja noudatuttavat varkaiden lakeja. Varas, vor ei tässä viittaa vain varkausrikollisuuteen, vaan kyseessä on yleinen rikollisuus. Viittaukset mafiaan ovat myös virheellisiä, sillä tämä on ollut hyvin erityinen elämänmuoto, jossa rikollisuutta ei pyritä millään tavalla salamaan. "Vorit" eivät pyrkineet Neuvostoliitossa esiintymään liikemiehinä eivätkä soluttautumaan kansalaisyhteiskuntaan. Rikollisuudestaan huolimatta ilmiöön sisältyy uskonnollisia piirteitä.

Ilmiön arvioidaan syntyneen 1920- ja 1930-luvuilla, mutta sen tausta voi olla huomattavasti vanhempikin. Tällöin on viitattu mm. Länsi-Euroopassa jo keskiajalla, 1200- ja 1300-luvuilla ilmenneisiin varkaiden omiin yhteenliittymiin, kiltoihin ja artteleihin. Saattaa olla, että Neuvostoliiton vankilajärjestelmä eräässä mielessä konservoi jotain sellaista vanhaa alamaailmaa, joka lännestä on jo kadonnut tai muuttanut muotoaan.

Varkaiden laista voidaan löytää seuraavankaltaisia määräyksiä (Serio & Razinkin 1995):

1. Varkaan tulee kääntää selkänsä perheelleen. Rikollisyhteisö on hänen perheensä.

2. Varkaalla ei tule olla omaa perhettä, vaimoa tai lapsia.

3. Varas ei saa tehdä työtä, vaan hänen tulee elää vain rikollisen toiminnan tuloksilla.

4. Varkaan tulee antaa moraalista ja taloudellista tukea muille varkaille erityisen avustuskassan kautta.

5. Varkaan tulee noudattaa äärimmäistä luottamuksellisuutta sellaisen informaation suhteen, joka koskee hänen kumppaneitaan.

6. Jos varasta epäillään rikoksesta, pienemmän varkaan tulee ottaa siitä vastuu, jotta epäilty varas voisi päästä vapaaksi.

7. Kun rikollisryhmien tai varkaiden välille syntyy konflikti, on koolle kutsuttava neuvosto käsittelemään asiaa. Tarpeen mukaan varkaan on osallistuttava neuvoston kokoukseen ja arvioitava toisen varkaan käyttäytymistä.

8. Neuvoston varkaalle antama tuomio on pantava täytäntöön.

9. Varkaan tulee hallita varkaiden slangi.

10. Varas ei saa osallistua uhkapeliin, jos hänellä ei rahaa, jolla maksaa häviönsä.

11. Varkaan tulee opettaa taitonsa noviiseille.

12. Varkaalla tulee olla oma juoksupoika.

13. Varas ei saa menettää järkeään juodessaan alkoholia.

14. Varas ei saa millään tavalla sekaantua viranomaisten toimintaan, ei ottaa osaa mihinkään yhteiskunnallisiin toimintoihin eikä liittyä mihinkään järjestöihin.

15. Varkaan ei tule ottaa aseita valtion edustajilta eikä hän saa suorittaa asepalvelusta.

16. Varkaan tulee pitää kaikki lupaukset, jotka hän on antanut muille varkaille.

x

Rikollisten alamaailma muodosti Neuvostoliiton vankiloissa monimuotoisen kastijärjestelmän, jonka huipulla olivat lakia tunnustavat varkaat. Heidän alapuolellaan olivat "musikat", jotka olivat tavallisia rikollisia tai liigojen jäseniä. Alimpana olivat "paskiaiset", jotka ovat rikollisen maailman hyljeksityimpiä, kurjimpia jäseniä. Tähän ryhmään kuuluivat yleensä sairaat, seksuaalirikoksista ja homoseksuaalisuudesta tuomitut ja varkaiden lain rikkojat. Heidän asemansa vankiyhteisössä oli todella säälittävä; he joutuivat sietämään mitä tahansa. Varkaiden asemaa Kovács ja Sztrés (1995) kuvaavat näin:

…heillä on kaikki etuoikeudet: he jakavat vaatteet ja elintarvikkeet, he päättävät onko uuden tulokkaan paikka laverin alla, kahden laverin välissä, vai laverilla. Varkaille kuuluu aina paras, alempi laveri. Muutamassa leirissä tai kasvatustyölaitoksessa heillä on vapaa kulkuoikeus sisään ja ulos, mutta kaikkialla he elävät omaa vapaata, riippumatonta elämäänsä. Varkaiden laki kieltää heiltä ankarasti työnteon. He kantavat veroa alempaan kastiin kuuluvilta musikoilta, paskiaiset taas palvelevat heitä kaikessa. He vievät järjestelmällisesti muiden paketit, mutta muiden leipäannoksiin heilläkään ei ole lupa koskea. He käyttävät jokaista tilaisuutta hyväkseen saattaakseen kaikille tiedoksi oman arvonsa ja vaikutusvaltansa.

Varkaiden yhteisöön pääsi ehdokasjäsenyyden kautta. Ehdokkaita kutsuttiin pennuiksi. Jäsenyyden ehtona oli erilaisten varasyhteisön tehtävien suorittaminen, esimerkiksi varasoikeuden tuomion täytäntöönpano. Joskus tämä saattoi merkitä henkirikosta. Henkilön koko elämänhistoria tarkastettiin ja suosituksia vaadittiin. Usein hyväksynnän jäsenyydelle antoi ojennustyösiirtolan varasneuvosto. Pennut antoivat myös juhlallisen varkaan valan. Jäseneksi pääsemismenettely muistutti hyvin paljon NKP:n vastaavaa menettelyä. Statuksen muutokseen liittyi monenlaisia rituaaleja, jotka yhdessä muodostivat erityisen siirtymäriitin. Henkilön kastiasema voitiin myös alentaa esimerkiksi virheellisen käyttäytymisen vuoksi. Tätä tapahtumaa kutsuttiin "upotukseksi" ja se sisälsi usein joko oikean tai symbolisen raiskauksen. Upotuksen jälkeen vanki kuului yleensä paskiaisten kastiin.

Naisilla ei ollut mitään asemaa varasyhteisössä, vaan paljolti samalla tavalla kuin läntisissä moottoripyöräjengeissä naisia kohdeltiin alempina olentoina. Omat varasaviopuolisot saatettiin luovuttaa ylempien käyttöön. Toisaalta alakulttuurissa omaa äitiä pidettiin pyhänä ja sen kuvataiteeseen kuuluivat erilaiset Neitsyt Marian kuvat.

Alakulttuuriin kuuluivat keskeisenä elementtinä tatuoinnit, joista pystyi lukemaan henkilön koko rikollishistorian ja hänen asemansa varkaiden alamaailmassa. Keskeinen merkki oli ns. dafken tähti, yleensä kahdeksansakarainen tähti, joka usein oli tatuoitu molempiin olkapäihin tai polviin. Tähden sakaroiden määrä voi kertoa myös vankilavuosien määrän. Myös erilaiset kissahahmot ilmaisivat, että henkilö on lakia tunnustava varas. Kristillisyyteen liittyvät symbolit, kuten varasristit ja kirkonkellot ovat olleet yleisiä. Tatuointien paikat oli myös tarkkaan määrätty; arvokkain paikka oli rinta. Jo 1920-luvulta peräisin olevista sormustatuoinneista ilmenee usein mm. henkilön rikoshistoriaan ja tuomioihin liittyviä tietoja. Henkilöä, joka ilman varkaan asemaa otti kehoonsa näitä tatuointeja, uhkasi kuolemanrangaistus. Upotetut ja muut hyljeksityt joutuivat ottamaan itselleen pakkotatuointeja.

Lakia tunnustavien varkaiden elämään vankila kuului keskeisenä osana, eikä sinne joutumista pelätty. Vankilaan jouduttiin jo senkin takia, että asepalveluksesta kieltäydyttiin. Tilanne kuitenkin muuttui, kun Hitler hyökkäsi Neuvostoliittoon kesäkuussa 1941. Useat tuhannet ammattirikolliset rikkoivat varkaiden lakia ja lähtivät rintamalle. Heidän palattuaan syntyi vankilajärjestelmässä verinen "narttujen sota", sotaan lähteneiden (nartut) ja lakia noudattaneiden ortodoksien välille. Viranomaiset tukivat avoimesti narttuja ja jopa antoivat heidän käyttää aseita aseettomia perinteisiä varkaita vastaan. Kun sodan jälkeen vankiloihin ja leirille tulvi myös uusia vankeja, jotka suostuivat tekemään työtä ja jopa toimimaan työprikaatien esimiehinä, perinteinen varasyhteisö joutui uhanalaiseksi ja lähes kuoli 1950-luvun loppuun mennessä.

Varesen (1998) mukaan yhteisö kuitenkin elpyi ja voimistui 1970-luvun lopulla ja "uudenlainen" rikollinen, lakia tunnustavien varkaiden veljeys alkoi vahvistua 1980-luvulla. Viimeisimpien arvioiden mukaan Venäjällä on tällä hetkellä noin 20 000 rikollisjärjestöjen johtohenkilöä, mutta varsinaisia lakia tunnustavia varkaita vain vajaat 400 henkilöä, joista noin 100 on suorittamassa vankilatuomiotaan. Nämä uudet varkaat pyrkivät aktiivisesti sopeutumaan yhteiskunnassa viimeisen 15 vuoden aikana tapahtuneisiin muutoksiin ja myös kansainvälistymään.

x

Sosiologisessa keskustelussa on pohdittu kysymystä siitä, onko nykyinen aikakausi erityisen otollinen erilaisten voimakkaittenkin alakulttuurien syntymiselle. Zygmunt Bauman (1992) on esittänyt, että ihmisen asema nykyisessä yhteiskunnassa on muuttunut. Kun feodaaliyhteiskunnassa ihmisen asema periytyi hänen vanhemmiltaan ja modernissa asema saavutettiin koulutuksen kautta, nykyisin olemme yhä enemmän riippuvaisia vain itsestämme. Valmiita sosiaalisia rakenteita (yhteiskuntaluokka), josta asemamme määräytyisi, ei enää ole. Baumanin mukaan elämme epävarmuuden aikaa, jossa perinteistä valmista identiteettiä ("hyvä kirvesmies") ei enää ole. Siksi tilalle nousee uusia "kotipaikkoja" (habitat), jotka ovat nykyajan uusheimoja, joihin kuuluminen osoitetaan symbolisten merkkien avulla. Aikakaudelle ovat tyypillisiä erilaiset raskaat yhteisöt ja monimuotoinen fundamentalismi. Identiteetin rakentamisessa oma ruumis (tatuoinnit, lävistykset) on keskeinen ja jopa ainoa kiinnekohta.

Mutta kun asiaa tarkastellaan rikollisten alakulttuurien näkökulmasta, uusheimolaisuus ei olekaan vain nykyiseen modernin jälkeiseen aikaan sidottu ilmiö. Symboliset merkit ja ruumiiseen liittyvä identiteetin rakentaminen ovat näkyneet niin läntisten motoristien kuin itäisten vorojenkin elämänmuotojen piirissä jo pitkään. Olisiko sittenkin niin, että ilmiö ei ole pelkästään sidottu johonkin historialliseen aikakauteen, vaan aina silloin kun yhteiskunnassa on joukolla ihmisiä vaikeuksia liittyä sen "hyvään yhteisöön" ja rakentaa statusta ja identiteettiä sen kautta, liitytään joko olemassa oleviin tai uusiin "pahoihin yhteisöihin"?


1 Termin kääntämisestä on eri vaihtoehtoja. On käytetty käsitettä "laillinen varas" (Kovács & Sztrés 1995). Englanninkielisissä teksteissä (esim. Serio & Razinkin 1995) on ollut käytössä sekä "thieves in law" että "thieves professing the code" eli lakia tunnustavat varkaat. Johan Bäckman (1999) on sitä mieltä, että laki ei tässä viittaa varkaiden lain tuntemiseen ja tunnustamiseen, vaan siihen, että kyseessä ovat yleisesti hyväksyt varkaat eli tunnustetut varkaat, jolloin englanninkielinen käännös tulisi olla "acknowledged thief". Kun kuitenkin suurin osa teksteistä viittaa siihen, että "laki" on tässä nimenomaan varkaiden oma laki, päädyin käännökseen "lakia tunnustavat varkaat".



 
Julkaistu 27.9.2004
Sivun alkuun |