Riikka Kostiainen

Rikosseuraamusalan kehittäminen tärkeää

Haaste 2/2004 – Kriminaalipolitiikan vaikuttajia -sarjassa haastateltavana on rikosseuraamusalan neuvottelukunnan puheenjohtaja, Helsingin hovioikeuden presidentti Lauri Melander. Hän pitää vankeinhoidon ja kriminaalihuollon kehittämistä tärkeänä. Seuraamuksen määräämisen lisäksi tarvitaan korjaavaa toimintaa. Rikoksesta tuomitun yhteiskuntaan sijoittumisessa ja uusintarikollisuuden ehkäisyssä tarvitaan kuitenkin muutakin. Uusi neuvottelukunta pyrkiikin toimimaan sillanrakentajana rangaistusjärjestelmän ja yhteiskunnan tukijärjestelmien välillä.

Oikeusministeriön yhteyteen perustettu rikosseuraamusalan neuvottelukunta aloitti toimintansa noin vuosi sitten. Se toimii asiantuntijana kriminaalihuollon ja vankeinhoidon kehittämiseen liittyvissä kysymyksissä sekä tukee ja edistää laaja-alaista yhteistyötä seuraamukseen tuomittujen yhteiskuntaan sijoittumisessa ja uusintarikollisuuden vähentämisessä. Tehtäviä on laajennettu sen edeltäjän, vankeinhoitoasiain neuvottelukunnan, kentästä.

Uuden neuvottelukunnan tehtävänä on mm. seurata seuraamusjärjestelmän ja palvelujärjestelmien toimintaa sekä arvioida rikosseuraamusalan toiminnan tehokkuutta, taloudellisuutta ja vaikuttavuutta sekä toimintaan liittyviä eettisiä kysymyksiä. Se voi tehdä myös aloitteita ja antaa suosituksia seuraamusjärjestelmän ja yhteiskunnan tukijärjestelmien kehittämisestä. Tarkoitus on myös käynnistää tutkimuksia ja selvityksiä ja ylipäätään hyödyntää toiminnassa tutkimustuloksia. Lisäksi neuvottelukunnan täytyy pitää yhteyttä rikoksentorjuntaneuvostoon sekä muihin suomalaisiin ja ulkomaisiin yhteistyötahoihin ja seurata näiden toimintaa.

Neuvottelukunnan 14 jäsentä edustavat mm. oikeusministeriön, sisäasiainministeriön, opetusministeriön, sosiaali- ja terveysministeriön ja työministeriön hallinnonalaa sekä kunnallishallintoa, tutkimusta ja kansalaisjärjestöjä. Lisäksi sen pysyviksi asiantuntijoiksi on kutsuttu vankeinhoitolaitoksen ja kriminaalihuoltolaitoksen ylijohtajat.

Poikkihallinnollisuus keskeistä

Neuvottelukunnan puheenjohtaja, Helsingin hovioikeuden presidentti Lauri Melander korostaa poikkihallinnollisuutta rikosseuraamuksiin tuomittujen ongelmien ratkomisessa. Usein he ovat syrjäytyneitä väliinputoajia ja erityisesti jälkihuoltotilanteissa vaaditaan eri hallinnonhaarojen, työvoimaviranomaisten, sosiaaliviranomaisten ja monien muiden, yhteistyötä. Rikosseuraamusalan neuvottelukunnan kokoonpano tukee hänestä hyvin tätä työtä.

Melander kertoo, että tähän mennessä neuvottelukunnassa on ehditty käsitellä mm. vankien työtoimintaa sekä vankien ja vapaudessa rangaistusta suorittavien terveydenhuoltotilannetta. Viime syksynä järjestettiin huumeista ja kriminaalipolitiikasta seminaari päihdeasiain neuvottelukunnan kanssa. Lisäksi tänä keväänä neuvottelukunnalle on asetettu jaosto, jonka tehtävänä on koordinoida ja suunnitella rikosseuraamusalaan liittyvää tutkimusta. Lähiaikoina pohdittavaksi ja keskusteltavaksi ovat tulossa mahdolliset uudet rikosseuraamusvaihtoehdot, ensimmäisenä sopimushoito. Asioita käsitellään teemoittain ja yleensä ne liittyvät neuvottelukunnassa mukana olevaan tahoon.

– Tällaisessa työssä ei vielä yhdessä vuodessa synny kovin näkyvää tulosta. Paljon pitää vielä keskustella, pohtia ja pohjustaa asioita. Itse ajattelisin myös niin, että tämän neuvottelukunnan ensisijainen tehtävä ei ole esiintyä kovin räväkästi julkisuudessa vaan vaikuttaa taustalla erityisesti siihen, että viranomaisyhteistyö saadaan niin toimivaksi kuin se on mahdollista. Tietenkään tämä ei sulje pois sitä, etteikö tärkeissä asioissa julkisuuteenkin voida tulla.

Hovioikeuden jutturuuhka huolestuttaa

Lauri Melanderilla on pitkä ura takanaan. Hän on toiminut mm. käräjätuomarina, hovioikeudessa viskaalina, oikeusministeriössä erityisasiantuntijana ja lainsäädäntöneuvoksena ja vuodesta 1997 viime vuoden loppuun asti Vantaan käräjäoikeuden laamannina. Vuoden alussa hän aloitti Helsingin hovioikeuden presidenttinä. Uutta työtään hän kuvaa hyvin haasteelliseksi. Päällimmäisenä huolenaiheena on hovioikeuden paha jutturuuhka.

– Oikeusturvan kannalta on kestämätöntä, että käsittelyajat ovat lähes kaksinkertaiset muihin hovioikeuksiin verrattuna. Ne voivat toki olla pitemmät, koska tämä on suurin ja täällä on ehkä keskimääräistä hankalampia asioita pääkaupunkiseutuluonteestakin johtuen, mutta ero on kuitenkin venähtänyt liian suureksi. Siihen on varmaan osaltaan vaikuttanut se, että "iso laiva" kääntyy hitaasti ja viime vuosikymmenen lopussa tehty hovioikeusmenettelyn uudistus toteutuu täällä ehkä hitaammin.

Hän toivoo, että viime syksynä voimaan tulleet menettelyyn liittyvät lainmuutokset vaikuttavat positiivisesti tässä suhteessa. Mutta lisäksi talon sisällä pitäisi pystyä luomaan uudentyyppisiä työtapoja. Ruuhkautumiskehitystä hillitsisi kansliahenkilökunnan lisääminen. Silloin lakimieskunnan kapasiteettia voitaisiin kohdentaa nykyistä paremmin. Toisaalta tilanne näyttää hänestä sikäli varsin hyvältä, että Helsingin hovioikeus on uskomaton osaamisen keskus ja kaikki ovat tavattoman sitoutuneita työhönsä.

Lisää seuraamusvaihtoehtoja tarvitaan

Melander ei ole keksinyt, mikä nimenomaan hovioikeuden rooli kriminaalipolitiikassa voisi olla verrattuna muihin tuomioistuimiin. – Sinänsä tuomioistuimilla on isokin rooli, koska rangaistusasteikot ovat meillä väljiä, ja se miten niitä käytetään riippuu tuomioistuimesta. Ymmärtääkseni niitä kyllä käytetään hyvin maltillisesti ja myös vapaudessa suoritettavia rangaistuksia, kuten yhdyskuntapalvelua, käytetään ylipäätään aika hyvin. En näkisikään, että tuomioistuimet ovat lisäämässä kriminaalihuoltoon ja vankeinhoitoon liittyviä ongelmia vaan täyttävät hyvin oman tehtävänsä.

– Mutta kun on vuosikymmeniä tuominnut ihmisiä vankilaan ja muihin seuraamuksiin, tätä taustaa vasten kokee rikosseuraamusalan kehittämisen hyvin tärkeäksi. Jotenkin sen näkee niin, että pelkkä seuraamuksen määrääminen ei välttämättä johda mihinkään vaan lisäksi tarvitaan korjaavaa toimintaa. Ainakin itse pidän kriminaalipolitiikassa hyvänä juuri hoidollisen ja sosiaalistavan otteen voimistumista viime vuosikymmeninä. Kaiken kaikkiaan seuraamusjärjestelmässä saisi mielellään olla vieläkin enemmän vaihtoehtoja. Mutta osa vaihtoehtojen puutteestahan hoituu varmaan sitäkin kautta, että vankeusrangaistuksen täytäntöönpanon yhteydessä on erilaisia ohjelmia.

Melander muistuttaa, että vankiloiden ja kriminaalihuollon ohjelmat ja vapaudessa tapahtuva sosiaalistava toiminta eivät tietenkään tuota nopeita tuloksia, mutta vähäisetkin tulokset ovat arvokkaita sen yksilön kannalta, joka onnistuu niiden avulla selviytymään ja pääsemään eroon rikoskierteestä.

Hänen mielestään yksi rikoskierteestä poispääsyyn liittyvä ongelma on sen hetken löytäminen, jolloin rikoksentekijään kannattaa panostaa näillä erilaisilla toimenpiteillä. Jos orastavan motivaation tukemiseen löytyisi joku viisasten kivi, sitä kautta saisi varmasti myös tuloksia. Hän myöntää, että motivaation herättämisessä varmasti tuomioistuimillakin on merkitystä.

– Silloin ensimmäinen asia ei ole niinkään se, tuomitaanko kaksi kuukautta vai neljä kuukautta, vaan se, miten ihmisiä tuomioistuimissa kohdellaan. Siitä huolimatta että he ovat tehneet väärin, heidän täytyy tulla ihmisinä arvokkaasti kohdelluksi. Tämä ihmisten kohteleminen ja kuunteleminen on niin iso osa oikeudenmukaisuuden kokemusta, että sitä ei voi koskaan korostaa liikaa – ja se on myös vaikea asia, Melander toteaa.

Raha kriminaalipolitiikan vaikuttajana

Suomalaisen kriminaalipolitiikan suurimpina haasteina Lauri Melander pitää edelleen uusien seuraamusvaihtojen keksimistä mutta toisaalta niiden löytämisen vaikeutta. Vaikeus piilee ainakin osaksi siinä, että uusien seuraamusten pitää olla oikeudenmukaisessa suhteessa jo olemassa oleviin seuraamuksiin. Toinen haaste on varmasti huumerikollisuuden ja siihen liittyvän rikollisuuden kasvu. Tämä vaikuttaa myös esimerkiksi vankiainekseen ja tuo omat ongelmansa.

Hän huolestunut myös siitä, että kun Suomessa ja Pohjoismaissa kriminaalipolitiikka on ollut laaja-alaista sekä hyvää ja suhteellisen liberaalia, nyt on vaarana, että Euroopassa valtaa alaa kovempi linja, jossa rangaistusajattelulla on ehkä keskeisempi osa. Hänen mielestään tätä kehitystä pitäisi pyrkiä torjumaan kaikin voimin. Samaten pitäisi pyrkiä vaikuttamaan siihen, ettei rangaistustaso täällä lähtisi nousemaan näiden eurooppalaisten vaatimusten takia, mikä sekin ainakin joidenkin rikosten kohdalla saattaa olla jonkinlainen peikko.

Keskeiseksi kriminaalipolitiikan vaikuttajaksi Melander mainitsee rahan. – Meillähän on hyviä ideoita ja paljon halua toimia, mutta aika paljon kysymys on rahasta. Jos taloudelliset resurssit olisivat rikosseuraamusalalla suuremmat, tuloksia voitaisiin uskoakseni saavuttaa vielä enemmän kuin nyt. Tuotos- ja panossuhdetta on tietysti vaikea verrata johonkin muuhun. Mutta varmaankin vankeinhoitoon ja kriminaalihuoltoon on vähän vaikea saada rahaa, koska niiden avulla kukaan poliitikko ei kerää pisteitä. Ehkä tässä mediankin pitäisi valottaa enemmän myös sitä puolta, että rikoksentekijänkin elämässä on hirveän paljon inhimillistä hätää ja kärsimystä.

 
Julkaistu 9.6.2004
Sivun alkuun |