Riikka Kostiainen

Politiikassa pitää puhua rikollisuudesta asiallisesti

Haaste 4/2003 – Kriminaalipolitiikan vaikuttajia -sarjassa on haastateltavana eduskunnan lakivaliokunnan uusi puheenjohtaja Tuija Brax. Hän odottaa Euroopan Unionin oikeudellisen kehityksen etenevän seuraavan neljän vuoden aikana kovaa vauhtia. Lisäksi valiokunta aikoo perehtyä mm. arjen rikollisuuden, erityisesti perheväkivallan, sekä kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden ehkäisyyn.

Tuija Brax (vihr.) arvelee mm. hänen perusoikeus- ja EU-tuntemuksestaan olevan hyötyä lakivaliokunnan puheenjohtajana, koska seuraavana neljänä vuotena tulee olemaan paljon Euroopan Unionin oikeus- ja sisäasioita, jopa rikoslainsäädännön harmonisointia.

– Olen aikoinani tehnyt oikeustieteen kandidaatin lopputyöni perusoikeusprojektissa. Lisäksi olen istunut kaksi kautta perustuslakivaliokunnassa ja suuressa valiokunnassa ja ollut tekemässä ensimmäisessä konventissa Euroopan Unionin perusoikeusasiakirjaa. Yleensä politiikassa joutuu heittäytymään ihan uuteen, mutta tällä kertaa pohjatyöt on aika hyvin tehty, Brax tuumii.

– On hyvä ikään kuin laskeutua näistä suurista kuvioista konkreettiseen: mitä kaikkea nämä tarkoittavat Suomen lainsäädännössä käytännössä. Uuden perustuslain aikana tulee olemaan entistä enemmän hyvin yksityiskohtaisia puitepäätöksiä ja varsinkin silloin on varmasti tärkeää osata arvioida, missä määrin ja millä tavoin voidaan sovittaa yhteen perinteinen suomalainen rikosoikeusajattelu ja välillä aivan liian kiireellä tehdyt EU-normistot.

Braxin mielestä rikoslain harmonisoinnissa kaikilla pitää olla sillä tavoin joustava asenne, ettei ihan jokaista rakastansa suojele. Esimerkiksi on varmaan hedelmätöntä, jos joka rikoksen rangaistusasteikoissa lähtee siitä, että juuri meillä on täydellinen totuus.

– Järjestäytyneen rikollisuuden, raa’an väkivaltarikollisuuden ja seksuaaliväkivallan osalta paineet rangaistusten koventumiseen saattavat olla aiheellisiakin. Mutta täytyy suhtautua epäillen muidenkin rangaistusten koventumiseen jonkinlaisen yleisen muodin mukana – siinä tarvittaisiin vahvaa näyttöä, onko siitä jotain hyötyä vai lisääkö se vain yleisiä kuluja ja pahoinvointia.

Brax painottaakin, että meidän täytyy olla itsekkäitä sen hyvän työn puolustamisessa, jolla ennen näitä viimeisiä katastrofivuosia vankiluku on saatu alennettua ja yleinen osallisuus yhteiskunnassa poikkeuksellisen korkeaksi. Ei EU:n harmonisointipaineiden alla saa alkaa heikentämään sitä perustaa, jolla suomalaista kriminaalipolitiikkaa on tehty vuosikausia.

Valiokunta innokas tarttumaan asioihin

Uusiutuneessa valiokunnassa on ollut innostunut ilmapiiri ja on opiskeltu paljon uutta. Jäsenet ovat käyneet esimerkiksi Europolissa ja Eurojustissa, koska Brax näkee sen suunnan kehityksen nopeaksi seuraavana neljänä vuotena.

Innostuneesta ilmapiiristä kertoo myös, että koko lakivaliokunta paneutui täysillä ensimmäiseen budjettilausuntoonsa. – Valiokunta halusi esityksestäni linjata, että se käsittelee ainoastaan vankeinhoitoa ja sen laatu- ja määräongelmia. Ehkä linjauksessa näkyy jo kokemus siitä, että kerralla ei kannata yrittää pelastaa kaikkea vaan perehtyä kunnolla johonkin. Ilmeisesti lausuntomme oli hyvä, koska se nousi ilman tiedottamista julkisuuskynnyksen yli ja on poikinut pääkirjoituksia ja jatkotyötä.

Braxin mukaan rikoksentorjunnan näkökulmasta lausunnossa oli olennaista perehtyminen siihen, mitä kaikkea hyvää olisi tarjolla rikoksenkierteen katkaisemisessa. Kuopion vankilan seksuaalirikollisille suunnattu Stop-ohjelma on yksi hyvä keino. Rankan ohjelman läpikäyneistä toistaiseksi yksikään ei ole uusinut rikosta, kun normaalisti seksuaalirikollisten uusintaprosentti on yli 30.

– Mutta ehkä kaikista tärkeimpänä pidän esiin nostamaamme havaintoa siitä, että ADHD-oireyhtymä on hyvin keskeinen tekijä varsinkin poikien syrjäytymisprosessissa – nämä pojat päätyvät 10-kertaisella todennäköisyydellä vankilaan. Monet seikat viittaavat siihen, että selvimmille ADHD-tapauksille pitäisi saada nopeasti kunnon hoito. Kun on tartuttu ajoissa, tulokset ovat olleet hyviä eikä välttämättä ole tarvittu lääkehoitoakaan. Viimeistään tietysti hoitoa pitäisi saada vankilassa.

Nuoret kiinnostavat valiokuntaa erityisesti ja oikeusministeriön nuorten seuraamuksia koskevan työn valmistumista odotellaan. Brax kertoo, että motivaatiota ja innostusta löytyy sen pohtimiseen, mitkä olisivat riittävän nopeita mutta oikeudenmukaisia ja oikeusturvaltaan toimivia nuorisorangaistuksia. Tietysti jo nyt on paljon hyvää: on nuorisovankilatoimintaa, yhdyskuntapalvelua ja sovittelua.

– Olin todella iloinen, että syyttäjät ovat ilmoittaneet hyvistä tuloksista puhuttelun käyttöönotosta huumausaineen käyttörikoksessa. Siihen valiokunta aikoo perehtyä vielä paremmin sopivassa tilanteessa. Samankaltaisten keinojen paletti pitäisi löytyä yleisemmin nuorisopuolelle. Itse olen tarkkailuluokan opettajana, uimaopettajana ja urheiluvalmentajana huomannut, että joskus murrosikäinen nuori suorastaan huutaa, että puuttukaa elämääni nyt heti. Joskus se puuttuminen voi olla vain, että katsoo silmiin ja istuttaa alas.

Oikeusprosessien kesto ja hinta huolestuttaa

Ongelmakohtia kriminaalipolitiikassa on tietysti loputtomiin, mutta yksi Braxin mielestä tärkeä on oikeusprosessien kesto ylipäätään.

– Kesto ja hinta ovat hyvin keskeisiä siinä, lähteekö uhri ajamaan oikeuksiaan. Jos ihmiset eivät koe oikeusjärjestelmän turvaavan heitä, saattaa lähteä kierre suojautuneeseen yhteiskuntaan, jossa turvallisuutta yritetään hankkia rahalla, muureilla ja vartijoilla. Se on tietysti ennemminkin omiaan provosoimaan rikollisuutta kuin vähentämään sitä. Varmasti kaikkien intressi olisi, että oikeusprosessi olisi nykyistä nopeampi ja kohtuuhintaisempi.

– Nyt on vähän viitteitä siitä, että oikeusapulaki, jolla oli tarkoitus saada entistä useampi suomalainen oikeusavun piiriin, ei toimikaan. Rahaa onkin mennyt entistä vähemmän ja entistä harvemmat ovat sitä hakeneet. Sitä selvitetään parhaillaan, mutta en olisi yllättynyt, jos yksi lopputulos olisi, että monet ihmiset eivät ole jaksaneet jonottaa ja luottaa järjestelmän toimivuuteen. Se on minusta paha esimerkki siitä, mitä oikeusturvan tunteelle tapahtuu, jos syntyy sellainen mielikuva, että järjestelmä on liian kallis ja raskas. Puhuttamattakaan tietysti, jos syntyisi mielikuva, ettei se ole oikeudenmukainen, mutta sitä vaaraa Suomessa ei minusta ole niin paljon.

Perheväkivallan ehkäisyyn yritetään löytää keinoja

Yhteiskunnan rikoshaasteista suurin on Braxin mukaan arjen rikokset. Perheväkivalta kokonaisuudessaan on tulossa tällä vaalikaudella valiokuntaan. Viime vuonna 200 000 lasta näki kodissaan, kun pääsääntöisesti äitiä ja joskus isää pahoinpidellään, ja melkoinen määrä lapsia joutui itse pahoinpidellyksi. Pian vielä viinaa tulee virtaamaan entistä enemmän ja tämä on nimenomaan päihteisiin sidonnaista rikollisuutta, Brax harmittelee.

Monet merkit viittaa siihen, että perheväkivallan saralla voi tehdä paljon. Jossain määrin ongelmia voitaisiin ratkaista lainsäädännölläkin.

– Lainsäädäntökysymys on esimerkiksi se, onko koko uhrin palveluketju kunnossa ja mikä on asianomistajan oikeus vetää syyte takaisin. Tai mitkä ovat lapsen oikeudet – esimerkiksi pitäisikö joissakin perhetilanteissa lapsella olla oma asianajaja. Lainsäätäjän vastuulla on myös sosiaalityöntekijöiden koulutus- ja pätevyystaso. Eduskunta päättää budjetista ja kaikki valiokunnat viestivät valtiovarainvaliokunnalle, mitä budjettiin kuuluu.

Perheväkivallassa ja lapseen kohdistuvassa väkivallassa voidaan helposti mennä siihen ansaan, että pidetään sitä ennen kaikkea asenne- ja opetuskysymyksenä, Brax varoittelee.

– Tietysti se on sitä todella paljon – ja se on myös sitä, että naapurit ymmärtävät, että seinän takaa kuuluvista pahoinpitelyn äänistä pitää tehdä ilmoitus. Mutta jo siinäkin tullaan siihen, ettei pelkkä asenne riitä. Meidän lainsäätäjien on katsottava, ettei ilmoittaja joudu pelkäämään. Varsinkin lastensuojelu- ja pahoinpitelytapauksissa ilmoittajaa pitää voida suojata myös niin, ettei hänen nimensä tule julki. Ilmoitusvelvollisuus on äskettäin selvennetty sosiaali- ja terveydenhuollon henkilökunnan osalta Stakesin ohjeilla, jotka vaikuttavat aika hyviltä. Mutta tietysti täytyy kysyä, ratkaiseeko pitemmän päälle näitä asioita tutkimuslaitoksen ohjeistus vai lainsäätäjä.

Brax painottaa, että tietenkään laki ei koskaan toimi ilman asenteita. Jos laki menee liian kauaksi ihmisten arjesta, se menettää mahdollisuutensa toimia.

Järjestäytyneestä rikollisuudesta pitää puhua

Lisäksi Brax haluaa puhua järjestäytyneestä rikollisuudesta – mutta asiallisesti otsikkoja herättämättä, realistisesti ja pragmaattisesti.

Lakivaliokunta aikookin yhdessä hallintovaliokunnan kanssa perehtyä järjestäytyneen rikollisuuden näkymiin: mitä se jo nyt on ja mitä se tulee olemaan mahdollisesti EU:n laajentumisen myötä. Brax toteaa, että Suomi on tietysti vähän syrjässä, mutta kaikki merkit viittaavat siihen, että tilanne ei ole mitenkään helpottumassa. Tyhmintä olisi nyt yrittää kääntää ongelmalle selkänsä.

– Suomessa esimerkiksi aina korostetaan, kuinka hyvältä tilanne näyttää korruptiotilastoissa. Kuitenkin järjestäytynyt rikollisuus toimii lahjomalla poliitikkoja, poliiseja, vankeinhoitoviranomaisia ja jopa tuomareita, ja tiedetään, että lähellä Suomea on varsin korruptoituneita yhteiskuntia. Vähin mitä pitää tehdä, on antaa virkamieskunnalle tietoa järjestäytyneen rikollisuuden toimintatavoista. Esimerkiksi Norjassa virkamiehille on annettu selvät ohjeet mm. siitä, että ulkomaan matkoilla ei saa ostaa seksiä, koska se on yksi tavallisimpia keinoja joutua valokuvatuksi tai muuten kiristyksen uhriksi, Brax kertoo.

– En usko, että pelkkä rehellinen, hyvä ja avoin kulttuurimme riittää, jos ammattimainen rikollisuus yrittää vakavasti hyökätä järjestelmäämme vastaan iskemällä yksittäisten ihmisten heikkouksiin. Nyt kovin sinisilmäisesti tuudittaudutaan siihen, että vain huumenarkkarit ja muut "luuserit" joutuvat sen kanssa tekemiseen.

Rikollisuudesta puhuminen ei aina populismia

Arvostettu kriminologi Nils Christie esitti mm. syyskuussa eduskunnan seminaarissa, että rikollisuus nousee poliittisesti kiinnostavaksi, kun muut kiinnostavat asiat viedään kansallisten päättäjiltä.

– Christie on siinä oikeassa, että se on yksi varmoja keinoja silloin, kun politiikan kaikki muut asiat hämärtyy niin vaikeiksi, ettei ymmärretä syitä ja seurauksia. Silloin selvästi nousee liikkeitä, jotka vaativat oikeutta ja "päitä vadille". Mutta minusta siihen pitäisi lisätä, että populistinen kriminaalipolitiikka nostaa silloin päätään, Brax pohtii.

– Mutta vastaavasti en allekirjoita väitettä ollenkaan asiallisen ja asiantuntevan puhumisen osalta. Ei voi olla hyvä globalisaation ajan poliitikko, jos ei ymmärrä, että rikollisuudella on yhteyksiä myös syrjäytymiseen. Minusta läheskään kaikki rikollisuudesta puhuminen politiikassa ole populismia, vaan monesti se on kaikkein vaikeimpien ongelmakohtien nostamista.

Suomessakin populismia on Braxin mukaan parien vaalien alla nähty, milloin puhutaan ulkomaalaisista vangeista, milloin poliisin tarvitsemista lisäresursseista tai -oikeuksista analysoimatta asioita tarkemmin. Christien maalailemaan populismiin liittyy se, että esimerkiksi katujen vaarallisuutta liioitellaan selvästi. Myös tätä turvattomuudentunteen lietsomista ja siihen vastaamisesta kovalla kriminaalipolitiikalla on jo nähty Suomessa.

– Mutta en olisi lakivaliokunnan osalta kovin huolissani tällaisesta. Valiokunnassa on sellaista ilmapiiriä, että kaikki haluavat tietää ja sanoa mielipiteitään vasta kuultuaan eri tahojen näkemyksiä, Tuija Brax arvioi.

 
Julkaistu 16.12.2003
Sivun alkuun |