Riikka Kostiainen

Keskustelu kriminaalipolitiikan perustasta tarpeen

Haaste 2/2002 – Kriminaalipolitiikan vaikuttajia -sarjassa haastateltavana on Mielenterveysseuran toiminnanjohtaja Pirkko Lahti. Hän toivoisi kriminaalipolitiikan keskustelua ihmiskäsityksen muotoutumisesta, ihmisten oikeuksista ja velvollisuuksista, etiikasta ja moraalista. Suurena haasteena hän pitää ihmisten turvallisuusmielikuvan hallintaa. Tässä Suomen Mielenterveysseurakin voisi olla voimakkaammin mukana.

Mielenterveysseuran toiminnanjohtaja Pirkko Lahti sanoo odottavansa paljon oikeusministeriön kriminaalipoliittiselta osastolta ja sen linjanvedoilta.

– Odotan keskustelua siitä, mitä kaikkea kriminaalipolitiikka on. Tässä ajassa on runsaasti haasteita eettiseen keskusteluun. Kriminaalipoliittinen keskustelu voisi lähteä hyvinkin mustavalkoisesti etsien yhteiskunnallista kehitystä heijastavaa oikean ja väärän tasoa.

Lahti haluaisi saada ihmiset mukaan eettiseen keskusteluun henkilökohtaisella tasolla; ei niin, että asiat tapahtuvat aina jollekin muulle, jossain muualla. Hänestä ihmiset pitäisi saada kertomaan, mitä he kokevat oikeaksi ja/tai vääräksi. Tätä kautta löytyy oikean ja väärän yhteinen pohja ja sopimus asioista.

Pirkko Lahden mukaan 2000-luku tulee keskustelemaan siitä, mikä on aito sopimus – syntyy lisää ammattilaisia, jotka selvittävät erilaisia konfliktitilanteita, sotatilanteita, työyhteisökonflikteja, lasten huostaanottoja ja avioristiriitoja. He ovat rauhanrakentajia. Esimerkeissä kysymys on sopimusten rikkomisesta ja/tai pitämisestä. Tämä on kriminaalipoliittista linjausta.

– Toivoisin kriminaalipolitiikkaan keskustelua myös siitä, mihin filosofisen ajatteluun suomalainen lainsäädäntö perustuu. Tietenkin se nojaa YK:n ihmisoikeuksien julistukseen ja Euroopan neuvoston ihmisoikeussäännöksiin. Entä pohjaako se esimerkiksi kristinuskoon? Pohdin tätä mm. Jolon saaren panttivankikriisin yhteydessä, koska Filippiineillä osassa rikoksista tuomitaan koraanin ja osassa maallisten sääntöjen pohjalta. Mitä on tässä tilanteessa yhdenvertaisuus, Lahti kysyy.

– Itse lähtisin myös keskustelemaan perustuslaista. Siinä todetaan iso joukko oikeuksia: oikeus asuntoon, työhön, terveydenhuoltoon, koulutukseen jne. Vain oikeuksista puhuminen ei kuitenkaan riitä. Velvollisuudet ovat yhtä lailla sitovia. Miten nämä mielletään – entä säädetään?

Vapaaehtoistoiminnan rooli kriminaalipolitiikassa

Kriminaalipoliittista valtaa on päättäjillä, Pirkko Lahti arvioi. – He eivät kuitenkaan aina ota sitä sellaisenaan. Annettuna valtaa on substanssiministeriöillä ja keskusteluvaltaa kaikilla, etenkin tietyillä instituutioilla kuten kirkko, ammattiyhdistysliike ja tutkijat.

Suomalainen yhteiskunta ei ole juuri synnyttänyt vapaaehtoisjärjestöjä kriminaalipolitiikan sektorille. Julkisoikeudellinen kriminaalihuoltoyhdistys toimi viime vuoteen asti. Vankien yhdistys KRIM toimi 1970-luvulla aktiivisesti. Sitten se lopahti ja on nyt aktivoitunut uudelleen. Silta-Valmennus yhdistys toimii. Sektoria sivuavia ovat esimerkiksi päihdepuolen järjestöt, SPR, Suomen Mielenterveysseura ja jotkut sosiaalipuolen järjestöt.

Lahden mukaan kriminaalipolitiikalla ei ole oikein imua vapaaehtoistyössä Suomessa, vaikka vaikuttajajärjestöä tarvittaisiin. Kriminaalihuollon tukisäätiö perustettiin viime vuonna. Alkuvaiheessa se on ollut lähinnä omaisuudenhoitoyhtiö. Hänestä säätiöstä voi parhaimmillaan tulla vaikuttaja, mutta sen tämän hetkinen visio vie sitä aika lailla käytännön toimijaksi.

- Toisaalta on vahva uskomus siihen, että tutkimuksen pitäisi olla keskustelun ohjaaja eli voisi kysyä, miten yliopistot ja Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos ohjaavat keskustelua. Kaipaankin 1970-luvun kriminaalipoliittisten koulutuspäivien ja DEMLAn kulta-aikaa – foorumeita, joissa saisi kokonaiskuvan siitä, missä mennään tällä hetkellä.

Kriminaalipolitiikasta tullut projektiviidakko

Pirkko Lahti on toiminut kriminaalipolitiikassa vuosikymmeniä, ensin virkamiehenä ja sittemmin vähän sivussa luottamustehtävissä. Kriminaalipolitiikan muutosta tänä aikana hän kuvaa ottamalla analogian koulumaailmasta.

- Kerran laskin, että koulussa on kaksikymmentäviisi erilaista oppia. Siellä opetetaan rauhaan, kansainvälisyyteen, perhekasvatukseen, seksiin jne. Minusta tuntuu, että vastaavasti kriminaalipolitiikassa on meneillään oppien aalto, tosin ei oppeina vaan projekteina. Projekti alkaa ja loppuu ja harvoin luo isoja muutoksia. Myös organisaatio ja työyhteisö pirstoutuvat projektien kautta, koska ihmisillä on eripituisia ja -tyyppisiä työsuhteita, Lahti sanoo.

- Organisaatiosta muodostuu projektien viidakko, jossa tarvitaan hyvä opas, polunnäyttäjä – sellainen, joka tietää mihin mennään ja joka löytää ulos viidakosta ja osaa sijoittaa irtoprojektit polun varteen niin, että ne toimivat. Välillä tuntuu, että polun alkuja on liikaa eivätkä ne vie perille. Metsästäisin kokonaisnäkökulmaa. Näkemykseni tosin saattaa osin tulla siitä, etten ole enää sisällä kriminaalipolitiikassa riittävästi.

Lahden mukaan yhteiskunta rakentuu usein niin, että se vaatii tietä ja opasta. Hän toivoo kuitenkin, että kriminaalipolitiikan vaikkapa kolmen, korkeintaan viiden, linjanvetäjän erilaisia ajatuskulkuja peilattaisiin julkisesti ja haettaisiin niiden väliltä kompromissia.

- Kriminaalipolitiikan linjauksissa voisi olla mukana myös jonkinlainen "kotihullu", kyseenalaistaja, joka tekisi tarpeelliset peruskysymykset. Näen, että kaikissa vankeinhoitoa ja rikoksentorjuntaa koskevissa asioissa täytyy kuitenkin olla selkeä peruslinja ja vähän liikkumahakua.

Miten turvallisuus käsitetään

Pirkko Lahti kysyy, että kun kymmenessä isossa kunnassa tehdään valtaosa rikoksista, niin minkä kokoinen on kunta, jossa rikokset voidaan torjua ja mitä se vaatii kunnalta ja sen asukkailta.

STM:n kyselyn mukaan kansalaiset haluavat Suomessa korjauksia erityisesti terveyteen ja turvallisuuteen. Turvallisuusohjelmia ei Lahden mielestä pidä jättää poliisin vastuulle, niin kuin joissakin kunnissa on tehty, vaan katsoa kokonaisvaltaisemmin terveydenhoitoa, työllisyyttä, asumista, ympäristösuunnittelua – kunnan eri sektoreita ja niiden yhteyksiä rikostentorjuntaan. Hänen järjestökokemuksensa pohjalta noin 30 000 asukkaan kunta on toimiva yhteistyökumppani.

- Kun puhutaan turvallisuudesta kuntatasolla, sillä yleensä ymmärretään fyysistä turvallisuutta. Toivoisin keskustelua myös siitä, miten syntyy ihmisten mielikuva, että "Jakomäki on tylsä" tai "ettei Pasilassa voi asua". Kuka turvallisuusmielikuvaa luo, sitä ruokkii ja miten sen rikkoutumista voidaan estää.

Lahti kertoo Pohjanmaalla tehdystä tutkimuksesta ihmisten mielenterveyteen vaikuttavista asioista. Tutkimuksessa todettiin, että jos ihmiset ovat joskus kokeneet tulleensa kohdelluiksi väärin, he hakevat loppuelämänsä sille hyvitystä, joko tuomioistuimesta tai terapiasta.

- Jos miettii tätä, niin ainakin hoitoajattelun pitäisi löytää uusia metodeja, ehkä kriminaalipoliittisen ajattelunkin. Rikoksen uhrilta pitäisi esimerkiksi kysyä, mikä on hänen mielestään se hetki tai tapa, jolla rikos on kuitattu. Luulen, että tätä kautta voisi löytyä uuden tyyppisiä rikosten seuraamuksia.

Pirkko Lahti olisi kuitenkin varovainen uusien seuraamusten kanssa. Esimerkiksi ehdotetussa "sopimushoitorangaistuksessa" hoito ja rangaistus pitää kuljettaa kahta kanavaa: hoito on hoitoa, rangaistus on rangaistusta.

- Esimerkiksi en voi ymmärtää sitä, että oppilas, joka häiritsee luokassa, pannaan ns. kouluparkkiin, erilliseen luokkaan, jossa häiriköineet oppilaat istuvat katsomassa videoita. Silloin kun meidät ajettiin luokasta tai jouduimme seisomaan luokan ulkopuolella käytävällä, tunsimme sosiaalista häpeää. Minusta se on oikeudenmukaista.

Lahti tiivistää, että rangaistuksen ideaa ei saa mitätöidä. Kuitenkin ihmisiä tulee hoitaa. Sopimushoitoajattelu on hänestä erittäin hyvää sen takia, että se panee ihmisen itse miettimään, mihin hän sitoutuu.

Rikoksentorjunnassa huomio tiettyihin ryhmiin

Lahden mielestä rikoksentorjunnassa pitäisi kiinnittää erityistä huomiota tiettyihin erityisryhmiin. Suomessa on noin miljoona vanhusta, jotka helposti pelkäävät. Pelko on tunne. Medialta kaivataan rauhoittelua, vaikuttamista, pelon hallintaa. Lasten turvallisuuteen on hänen mielestään kiinnitetty huomiota. Sen sijaan nuorista puhutaan usein kaksijakoisesti: nuoret nähdään positiivisena voimavarana, uutena tulijana, mutta samalla ihmiset pelkäävät nuorten nostattamaa erilaisuuden kokemusta.

Lahti sanoo sen johtuvan mm. siitä, että heidän neljä-viisikymppiset vanhempansa ovat ehtineet saada järjestykseen näkemyksenä politiikasta, jumalasta, seksistä, viinasta, huumeista ja tupakasta. Sitten heillä on edessään kolmetoistavuotias nuori, joka inttää vuoron perään kaikkia näitä käsityksiä vastaan. Niinpä murrosikäisten vanhemmat ovat ahdistuneita. He tuskailevat nuorten kanssa niin paljon, että nuoren kantava hyvä puoli, iloinen energinen nuori usein hukkuu.

– Vanhempien pitäisi tietää nuortensa liikkumakuviot kohtuullisesti. Maalla ns. sosiaalista kontrollia on vieläkin, mutta kaupungeissa sitä ei ole ja siksi perheen sisäisen kontrollin pitää olla astetta tiukempi. Meillä on käynyt ihan päinvastoin, Lahti arvostelee.

Turvattomuus näkyy Mielenterveysseuran toiminnassa

Pirkko Lahti kertoo, että turvattomuus ja rikosten pelko näkyvät Mielenterveysseuran toiminnassa monessa tasossa. – Ihmiset pelkäävät, että jos itselle tapahtuu jotain, ei ole ketään, joka auttaa. Näkyvät rikokset tuovat meille jonkin verran tekijäksi ilmoittautuvia. Ihmiset, jotka ovat olleet läheltä piti -tilanteissa tai joille on tapahtunut lähes samanlaista kuin lehdessä on kerrottu, ottavat yhteyttä. Heidän oma asiansa on ehkä jäänyt kesken ja samankaltaisuus käynnistää vahvoja tunteita. Lisäksi dramaattiset rikokset ja niistä lukeminen ahdistaa ihmisiä.

Lahden mukaan kovin paljon ihmiset eivät soita pelkästään siksi, että pelkäävät tapahtuvan jotain pahaa. Perheväkivalta on kuitenkin yksi tällainen syy.

- Kun mielikuva vaarasta iskostuu päälle, tunnetta on vaikea hallita. Tässä Mielenterveysseuran osuus voisi olla voimakkaampi. Voisimme löytää konkreettisia pelonhallintakeinoja ja opettaa niitä ihmisille. Itse asiassa siis luoda turvallisuutta!

 
Julkaistu 3.6.2002
Sivun alkuun |