Risto Jaakkola

Arvotonta rikoksentorjuntaa vai sinisilmäistä arvostelua

Haaste 3–4/2001 Pääkirjoitus

Tässä lehdessä kirjoitetaan rikollisuustutkimuksen ikikysymyksistä, perimästä ja ympäristöstä, murhista, huumeista, vangeista ja vankiloista, ja kerrotaan järjestäytyneestä rikollisuudesta, rangaistusten vaikutuksesta uusimiseen, rakennetusta ympäristöstä rikoksentorjunnan keinona ja vakuutusyhtiöiden omaehtoisista rikoksentorjuntatoimista.

Vanha puheenparsi on myös "sota rikollisuutta vastaan", vaikka sen ei ole katsottu kovinkaan onnistuneesti kuvaavan meidän aikamme kriminaalipolitiikan tavoitteita tai keinoja. Eikä varmasti kukaan ole edes unissaan kuvitellut, että metaforan sijasta voitaisiin joskus käydä oikeaa sotaan rikollisuutta vastaan.

Syyskuun 11. päivän tapahtumista kuitenkin syttyi sota, jos näkemäänsä voi uskoa, vaikka oikeudellisesti taitaa olla kysymys suurimittaisesta rikoksentorjunnasta terrorististen rikosten ehkäisemiseksi.

Rikosoikeudelliset lainsäädäntötoimet käynnistivät myös nopeasti Yhdysvalloissa ja Euroopan yhteisön piirissä. Tässä lehdessä on kirjoitus molemmista hankkeista.

Terrorismilainsäädännön oikeusdogmatiikka on monessa kohtaa vierasta nykyiselle länsimaiselle oikeusajattelulle. Siinä ollaan huokeasti luopumassa keskeisistä perusoikeuksista ja oikeusturvan takeista, jos tutkittavana on terroristinen rikos tai tuomittavana sellaiseen syyllistynyt.

Terroriteoilta on suojauduttava ennakolta ja siksi myös mahdolliset terroristit halutaan sulkea tavanomaisen rikosprosessin ulkopuolelle. Amerikassa ja Euroopassakin on ollut vakavasti esillä jopa sivistyneen kiduksen hyväksyminen kun kuulustellaan epäiltyä terroristia.

Näistä kysymyksistä käydään maailmalla vakavaa keskustelua, vaikka meillä on hiljaista. Keskustelussa on väitetty, että jos terrorismia vastustettaessa luovutaan niistä perusarvoista, joiden varaan länsimainen oikeusvaltio on rakennettu, niin terroristit pääsevät juuri siihen, mitä he ovat tavoitelleetkin.

 
Julkaistu 17.12.2001
Sivun alkuun |