Teemu Kaskela

Suomen huumetilanne tutkimustiedon valossa

Huumeiden käytön muutokset synnyttävät paljon keskustelua. Keskustelut perustuvat usein huumeita käyttävien ihmisten tai alan työntekijän havaintoihin ja yksittäisiin tutkimuksiin. Mutta mitä kaikkea Suomea koskevaa tutkimustietoa on saatavilla?

Huumeita koskeva tutkimustieto voidaan jakaa karkeasti tietoon siitä, mitä ihmiset uskovat käyttämiensä tai myymiensä aineiden olevan, ja laboratorioanalyyseihin perustavaan tietoon aineiden sisällöstä. Lisäksi muutamissa tutkimuksissa on pyritty yhdistämään näitä tietomuotoja.

Tietoa siitä mitä ihmiset uskovat käyttävänsä saadaan tyypillisesti haastatteluista ja väestökyselyistä. Laboratoriotiedon aineistoa voivat olla takavarikot, jätevedet, virtsatestit ja huumeidenkäyttöön liittyvät esineet. Artikkelissa esitellään Suomen huumetilannetta ja sen muutoksia viranomais- ja tieteellisten tutkimusten pohjalta.

Väestökyselyillä saadaan tietoa kokeiluista ja kannabiksen käytöstä

Perinteisesti huumeita käyttävien täysi-ikäisten ihmisten määrää on tarkasteltu "Huumekyselyksi" väestökyselyillä, jota on toteutettu jo 1990-luvun alusta. Kyselyt kuvaavat erityisesti yleisimmin käytetyn huumausaineen kannabiksen käyttöä ja kokeiluita. Kannabista joskus elämänsä aikana kokeilleiden osuus väestöstä oli 24 prosenttia vuonna 2018. Yleisintä huumeiden käyttö oli 25–34-vuotiaiden keskuudessa, joista 18 prosenttia kertoi käyttäneensä jotain huumetta viimeisen vuoden aikana.

Kyselyiden perusteella voidaan todeta, että jotain huumetta, lähinnä kannabista, käyttävien ja kokeilleiden ihmisten kokonaismäärä Suomessa on kasvanut 1990-luvulta tähän päivään. Ero huumeita kokeilleiden ja käyttävien osuudessa on hyvin suuri ennen 90-lukua nuoruuttaan eläneiden sukupolvien ja sen jälkeisten sukupolvien välillä. Tämän vuoksi onkin todennäköistä, että etenkin jotain huumausainetta elinaikanaan kokeilleiden osuus väestöstä kasvaa vielä vuosikymmeniä väestön ikääntymisen seurauksena. Huumekokeilut ja kannabiksen käyttö ovat kuitenkin lisääntyneet nuorten aikuisten keskuudessa myös viime vuosina. Mielenkiintoista on, että alaikäisten kannabiksen käyttö ja kokeilut ovat pysyneet koululaisille suunnattujen kyselyiden perusteella samalla tasolla jo pitkään.

Kannabiksen lisäksi yleisempiä huumausaineita väestön keskuudessa ovat erilaiset huumaavat lääkkeet, amfetamiini ja ekstaasi. Muiden huumeiden osalta kokeilleiden väestöosuudet ovat olleet alle viisi prosenttia.

Ongelmakäyttäjien määrän arvioinnissa hyödynnetään rekisteritietoa

Kyselytutkimukset soveltuvat erityisesti kannabiksen käytön ja kokeilun trendien mittaamiseen. Sen sijaan niillä tavoitetaan huonosti muiden huumeiden käyttöä ja runsaasti huumeita käyttäviä ihmisiä, vaikka tämä tieto on huumemarkkinoiden näkökulmasta oleellista. Jo 90-luvulta väestökyselyllä saatavaa tietoa onkin täydennetty viranomaisrekistereihin perustuvalla arviolla huumeiden ongelmakäyttäjien määrästä amfetamiinin ja opioidien käytön osalta. Viimeisin arvio on vuodelta 2012.

Ongelmakäyttäjien määrä vaikuttaisi kasvaneen ja samalla ongelmakäyttö on siirtynyt amfetamiinista yhä enenevissä määrin opioideihin. Erityisesti huumeita ongelmallisesti käyttävien naisten ja yli 25-vuotiaiden osuus väestöstä on kasvanut. Vanhempien ihmisten osalta tätäkin kehitystä selittää 90-luvun ja sen jälkeisten sukupolvien ikääntyminen. Nuorten miesten osalta ongelmakäytössä ei viime tarkastelussa nähty kasvua. Amfetamiinin ja opioidien ongelmakäyttäjiä arvioitiin vuonna 2012 olevan suurin piirtein yhtä paljon. Amfetamiinia tai opioideja ongelmallisesti käyttäviä ihmisiä arvioitiin olleen 18 000–30 000.

Takavarikot kertovat markkinoilla liikkuvista huumeista

Pitkään tieto Suomen markkinoilla liikkuvista erilaisista huumausaineista perustui pitkälti Tullin ja Poliisin takavarikoihin ja huumerattijuopumuksiin. Etenkin takavarikkotietoon perustuviin arvioihin on liittynyt epävarmuutta, koska ei ole tietoa kuinka suuri osuus markkinoilla liikkuvista aineista päätyy viranomaisten takavarikoimiksi. Lisäksi tähän osuuteen voivat vuosittain vaikuttaa esimerkiksi viranomaisten resurssien vaihtelut, Suomen kautta kulkevat erät tai yksittäiset suuret takavarikot. Takavarikot ovat kuitenkin luoneet hyvin kuvaa uusista markkinoille tulevista aineista. Esimerkiksi Tulli löysi vuonna 2018 kymmenen uutta psykoaktiivista ainetta, joita ei oltu takavarikoitu Suomessa tullin toimesta koskaan aiemmin.

Jätevedestä saadaan uutta tietoa

Viime vuosina takavarikkoihin ja kyselyihin perustuvia arvioita on täydennetty jätevedestä tehtävillä laboratorioanalyyseilla. Menetelmällä pystytään antamaan alueellisesti suhteellisen tarkka arvio käytettyjen huumausaineiden kokonaismäärästä ja käyttöajankohdista erityisesti stimulanttien (esim. amfetamiini, metamfetamiini, ekstaasi ja kokaiini) osalta.

Uudet jätevesianalyysit antavat viitteitä mm. huume-erien paikallisuudesta, sillä esimerkiksi vaikutuksiltaan samankaltaisten amfetamiinin ja metamfetamiinin välillä on nähtävissä paikkakunnittain eri ajankohtiin ajoittuvia vaihteluita. Lisäksi jätevesianalyysin perusteella erityisesti kokaiinin ja ekstaasin käyttö keskittyy viikonloppuihin, kun taas erityisesti amfetamiinin käyttö jakaantuu tasaisemmin koko viikolle.

Huumemarkkinoiden koko?

Joidenkin huumausaineiden osalta on esitetty myös arvioita vuotuisen markkinan koosta Suomessa. Kannabiksen osalta esitettiin vuonna 2004 huumekyselyyn pohjautuvat arvio kulutetusta määrästä, jossa päädyttiin 1700–4200 kiloon kannabista. Jätevesitutkimuksien pohjalta taas on arvioitu amfetamiinimarkkinan arvoksi 70 miljoonaa euroa ja sekä metamfetamiini- ja kokaiinimarkkinoiden arvoksi 10 miljoonaa euroa. Vuonna 2014 ja 2015 välisenä aikana taas suositun Tor-verkossa toimineen suomalaisen kauppapaikan myyntiä seuraamalla todettiin sen olleen 11 kuukauden ajalla noin 2 miljoonaa euroa.

Huumetilanteen tutkimuksen tulevaisuus

Laboratoriomenetelmät vaikuttavat 2000-luvulla vakiinnuttaneen paikkansa kyselytutkimusten rinnalla huumetilanteen arvioinnissa. Kun kyselyillä tutkitaan käyttäjien määrää ja käsityksiä käyttämistään aineista, laboratorioanalyysilla voidaan tutkia alueellista kulutusta ja sitä mitä aineita ihmisten elimistöstä löytyy. Menetelmien erillisyyksien vuoksi emme tiedä, missä määrin ihmiset käyttävät tietämättään jotain ainetta luullen sitä toiseksi. Viime vuosina onkin ollut nähtävissä kiinnostusta yhdistää kysely- ja laboratorioanalyyseihin perustuvaa tietoa toisiinsa.

Vuonna 2013 ja 2014 päihteiden käyttäjille suunnatuissa palveluissa kerättiin vapaaehtoisilta samanaikaisesti kyselytietoa viimeaikaisista käytetyistä päihteistä ja virtsananalyysiin pohjautuvaa tietoa. Tutkimuksessa havaittiin monen käyttäneen Alpha-PVP -nimistä stimulanttia luullessaan käyttäneensä MDPV-nimistä stimulanttia. Vuonna 2019 Helsingissä toteutettiin pilottitutkimus, jossa käyttäjiä pyydettiin tuomaan tyhjiä huumeiden säilytykseen käytettyjä pusseja laboratorioanalyysiin ja kysyttiin samalla, mitä henkilöt uskoivat pusseissa olleen. Noin puolessa näytteistä löydettiin vaikuttavien aineiden osalta vain uskottua ainetta. Oletettavasti tutkimuksen aineisto painottui pusseihin, joiden sisältöä näytteenluovuttajat jo valmiiksi epäilivät, eikä tuloksia voi yleistää. Lisäksi Turussa – vielä julkaisemattomassa tutkimuksessa – kerättiin vuonna 2017 päihdepalveluiden yhteydessä tietoa käytetyistä aineista samanaikaisesti jätevesitutkimuksen aineistonkeruun kanssa.

Huumausainemarkkinat ovat jo jossain määrin siirtyneet sosiaaliseen mediaan ja verkon anonyymeille kauppasivustoille ja -foorumeille. Näistä markkinoista on kuitenkin olemassa vähän luotettavaa tietoa. On oletettavaa, että sähköisesti käytävästä kaupasta ja asiakkaista saadaan tulevaisuudessa enemmän tietoa.

Maailmalla ovat viime vuosina yleistyneet vahvat opioidit, joissa piilee suuri yliannostusriski. Suomessakin vuosina 2016–2017 U-47700 nimiseen opioidiin liittyi vähintään 12 kuolemantapausta. Huumeita käyttävien ihmisten nykyistä nopeampi ja tehokkaampi varoittaminen on tulevaisuudessa entistä tärkeämpää. Jossain määrin tähän voitaneen vastata huumausaineita tutkivien laboratorioiden ja haittoja vähentävää päihdetyötä tekevien ihmisten paremmalla yhteistyöllä. Monissa Länsi-Euroopan maassa tähän tiedontarpeeseen vastataan tehokkaasti huumeita käyttäville ihmisille suunnatuilla ainetunnistuspalveluilla, jotka tuottavat tietoa päihdetyön ammattilaisten lisäksi suoraan huumeita käyttäville ihmisille.

Kirjoittaja työskentelee tutkijana A-klinikkasäätiössä.

Valikoidut lähteet:

Järvelin, R., Nahkuri, J., Kankaanpää, A., Gunnar, T., Kajos, M. & Kaskela, T. (2019): Huumausaineiden todellinen sisältö ja tiedon vaikutus käyttöpäätöksiin jäämänäytetutkimuksen valossa. Tietopuu: Katsauksia ja näkökulmia 5/2019: 1–19.

Kankaanpää, A., Ariniemi, K., Heinonen, M., Kuoppasalmi, K. & Gunnar, T. (2016): Current trends in Finnish drug abuse: Wastewater based epidemiology combined with other national indicators. Science of the Total Environment 568: 864–874.

Karjalainen, K., Savonen, J. & Hakkarainen, P. (2016): Suomalaisten huumeiden käyttö ja huumeasenteet – Huumeaiheiset väestökyselyt Suomessa 1992–2014. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos raportti 2/2016.

Ollgren, J., Forsell, M., Varjonen, V., Alho, H., Brummer-Korvenkontio, H., Kainulainen, H., Karjalainen, K., Kotovirta, E., Partanen, A., Rönkä, S., Seppälä, T. & Virtanen, A. (2014): Amfetamiinien ja opioidien ongelmakäytön yleisyys Suomessa 2012. Yhteiskuntapolitiikka 79 (5): 513–523.

 
Julkaistu 5.12.2019
Sivun alkuun |