Jenni Savonen

Päihteiden ”sekakäyttö” puhuttaa – mitä se oikein on?

"Sekakäyttö" on enemmän mielikuva kuin tietynlaista päihteiden käyttöä tarkoittava käsite. Mielikuvaan liittyy ajatus eri huumeiden kontrolloimattomasta käytöstä ja varsin paljon moraalista ja ideologista latautuneisuutta. "Sekakäyttö" on paljon muutakin, minkä vuoksi ilmiötä on syytä käsitellä tätä jäävuoren huippua laajemmin.

Tässä jutussa pyrin avaamaan ilmiön eri puolia ja käytän täsmällisempää ja neutraalimpaa käsitettä päihteiden yhteiskäyttö. Aineita kun ei sekakäyttö-kielikuvan mukaisesti välttämättä sekoiteta keskenään, käytetä sikin sokin tai edes sekavassa mielentilassa. Yksinkertaisimmillaan yhteiskäyttö on kahden tai useamman päihteen käyttöä samanaikaisesti. Päihteiksi on tässä yhteydessä mielekästä laskea alkoholi, huumeet ja lääkkeiden ei-lääkinnällinen käyttö, eli reseptillä saatavien uni-, rauhoittavien- tai vahvojen kipulääkkeiden käyttö eri tarkoitukseen tai suurempina annoksina kuin on määrätty tai kokonaan ilman lääkärin määräystä. Alkoholin rooli laillisena aineena on yhteiskäytössä merkittävä, sillä se on mukana monessa yhteiskäyttötilanteessa ja alkoholia paljon juovat käyttävät myös useammin samanaikaisesti eri päihteitä. Tupakka sen sijaan ei ole nimenomaan yhteiskäytön ilmiön ymmärtämiseksi aineena erityisen kiinnostava.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa vuonna 2018 toteutetun Huumekyselyn mukaan päihteiden yhteiskäytöstä vähintään kerran elämässään oli kokemusta noin kuudesosalla Suomen 15–69-vuotiaasta väestöstä. Yleisimmät yhdessä käytetyt aineet olivat alkoholi ja kannabis: viimeisen vuoden aikana tätä aineyhdistelmää oli käyttänyt noin neljä prosenttia suomalaisista. Alkoholi ja lääkkeet olivat seuraavaksi yleisin yhdistelmä, jota oli käyttänyt noin kaksi prosenttia vastaajista. Huumeiden yhteiskäyttö oli harvinaisempaa: samanaikaisesti kahta tai useampaa huumetta oli viimeisen vuoden aikana käyttänyt alle kaksi prosenttia suomalaisista.

Miksi enemmän kuin yhtä päihdettä?

Mielikuva holtittomasta sekakäytöstä liittyy ehkä ajatukseen siitä, että useampia aineita käytetään koska yksi päihde ei "riitä" päihtymiseen. Yhteiskäytön motiivit ovat moninaisempia, ja ilmiötä tutkinut ryhmä eritteli ainakin neljä mahdollista tavoitetta: 1) kokeilu ja eri aineiden testaaminen, 2) mielihyvän lisääminen ja suorituksen parantaminen, 3) lääkitseminen ja 4) raju päihtymys.

Kokeilemisen tavoite liittyy haluun testata eri aineiden yhteisvaikutuksia ja löytää toimivia ainekombinaatioita tai "komboja". Kokeilijat tietävät usein paljon aineiden farmakologisista vaikutuksista ja yhdistäminen tapahtuu tietoisesti ja hallitusti. Mielihyvän lisäämisen tavoite voi liittyä esimerkiksi juhlimiseen, jolloin tyypillistä on käyttää alkoholia yhdessä kannabiksen tai jonkin stimulantin, kuten ekstaasin tai amfetamiinin kanssa. Käytöllä voidaan myös tavoitella parempaa suoriutumista töissä tai opiskeluissa tai se voi olla reitti itsetutkiskeluun. Mielihyvän lisääminen ja suorituksen parantaminen olivat kyselytutkimuksessa yleisimmin raportoitu syy päihteiden yhteiskäytölle.

Lääkinnällisistä syistä yhteiskäyttöä harrastavat ovat saattaneet löytää aineyhdistelmän, joka esimerkiksi sopii heidän sairautensa aiheuttamien kipujen poistamiseen. Yhteiskäyttö voi olla myös sitä, että yhdellä aineella halutaan poistaa toisen aineen epätoivottavia vaikutuksia. Tyypillistä voisi olla jonkin rauhoittavan aineen käyttö stimulantin käytön jälkeen. Kun kahden aineen käyttö tapahtuu ajallisesti lähekkäin (esimerkiksi yhden päivän sisällä), voidaan puhua yhteiskäytöstä, vaikka aineita ei otettaisikaan aivan samanaikaisesti. Rajun päihtymyksen tavoitteluun liittyy usein riippuvuuskäyttöä, ja tällöin herkemmin käytetään sekaisin sekä alkoholia, lääkkeitä että huumeita. Rajun päihtymyksen tavoite oli toisaalta nuorten yleisimmin raportoima syy yhteiskäytölle, jolloin kyseessä lienee riippuvuuskäytön sijaan nuorten kokeilunhalu ja päihtymiskeskeisyys.

Päihteiden yhteiskäytöllä voidaan siis intentionaalisesti tavoitella juuri tietynlaisia olotiloja, tai se voi olla sattumanvaraisempaa. Käyttö voi olla myös vahvasti tilannesidonnaista ja tahatonta: kyselytutkimuksessa osa päihteitä samanaikaisesti käyttäneistä vastasi sen tapahtuneen sattumalta esimerkiksi niin, että heille oli juhlissa tarjottu kannabista sen jälkeen, kun he olivat ensin juoneet alkoholia.

Yhteiskäytön vaarat

Päihteiden yhteiskäyttöön liittyy yhden päihteen käyttöön verrattuna yhtäältä samoja ja toisaalta erityisiä vaaroja. Yliannostuksen vaara on luonnollisesti suurempi silloin, jos aineita käytetään enemmän. Erityiset vaarat liittyvät aineiden yhteisvaikutuksiin, jotka voivat olla odottamattomia farmakologiaa tuntemattomalle käyttäjälle. Monet aineet tuottavat yhdessä toisen aineen kanssa vaikutuksia, jollaisia ei esiinny silloin, kun aineita käytetään yksinään. Esimerkiksi alkoholi voimistaa monen lääkkeen ja huumeen vaikutusta, jolloin päihtymyksestä tulee vaikeammin hallittava. Laittomilla markkinoilla huumeiden puhtaudesta voi olla vaikea saada tietoa ja varmuutta, jolloin vaikka ekstaasipilleri voi sisältää ekstaasin lisäksi jotain muutakin ainetta. Tällöin yhteisvaikutuksiin on mahdoton varautua, vaikka käyttäjä pyrkisikin hallitsemaan käytön riskejä.

Väestötasolla eri päihteitä samanaikaisesti käyttäneiden kuolinsyyt eroavat valtaväestöstä: siinä missä jälkimmäisen yleisimpiä kuolinsyitä ovat sydän- ja verisuonisairaudet, päihteitä yhteiskäyttäneillä ihmisillä ne ovat huumemyrkytykset ja itsemurha. Yhteiskäyttö on vaikea ilmiö myös päihdehoidolle, jossa siihen liittyvä tieto ja ymmärrys voi olla puutteellista, asiakkaat moniongelmaisia, ja useammasta eri aineesta vieroittautuminen vaikeaa.

Mielikuvista tosiasioihin

Niin julkisuudessa kuin ihmisten puheissa kuulee usein, että "sekakäyttö" on lisääntynyt ja että se kuvaa osuvasti tämän päivän huumeidenkäyttöä ja huumekulttuuria. Tarkoista käyttömääristä on kuitenkin vaikea saada tietoa, sillä yhteiskäytön ilmiön monimuotoisuus tekee sen mittaamisesta vaikeaa. Yhteiskäyttöä on myös toistaiseksi seurattu systemaattisesti vasta lyhyen aikaa, mikä hankaloittaa kehityksestä tehtäviä tulkintoja. Huumeiden käyttökulttuurin muutoksen kuvaamiseen ilmiö sopii siltä osin hyvin, että muun muassa internet-markkinoiden merkittävä kasvu ja huumeiden laajempi saatavuus on omiaan muokkaamaan käyttöä erilaisten aineiden yhteiskäytön suuntaan.

Kuten tässä kirjoituksessa on tuotu esiin, päihteiden yhteiskäyttö voi tarkoittaa eri asioita hallitusta viihdekäytöstä hallitsemattomaan riippuvuuskäyttöön. Lopulta siihen liittyy hyvin samanlaisia motiiveja ja alakulttuureita kuin muuhunkin huumeiden käyttöön. "Sekakäyttö" on tämän vuoksi terminä epämääräinen, sillä se ei välttämättä kerro siitä, onko päihteiden käyttö käyttäjälle ongelma vai ei. Yhtä lailla ongelmallinen käsite on "sekakäyttäjä": alkoholin ja kannabiksen viihdekäyttäjiä tuskin kutsuttaisiin tällä nimityksellä ja käsite onkin totuttu liittämään vaikeasti päihdeongelmaisiin ihmisiin, jopa riippumatta siitä, tiedetäänkö henkilön käyttäneen eri aineita samanaikaisesti vai ei. Termistä voitaisiinkin luopua sen merkityksettömyyden ja voimakkaan leimaavuuden takia.

Yhteenvetona voidaan sanoa, että riippuvuusongelmiin liittyy usein päihteiden yhteiskäyttöä, mutta päihteiden yhteiskäyttöön ei välttämättä liity riippuvuus- tai ongelmakäyttöä. Päihteiden yhteiskäytön erityisyyttä ja siihen liittyviä vaaroja ei tule väheksyä, mutta eri päihteiden samanaikaista käyttöä on hyödyllistä ymmärtää perinteisen sekakäyttö-mielikuvan lisäksi sen eri ilmenemismuotojen kautta.

Kirjoittaja on väitöskirjatutkija Helsingin yliopiston sosiaalipsykologian oppiaineessa.

Kirjoitus perustuu Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen toteuttaman päihteiden sekakäyttöä tarkastelevan MiksMix-hankkeen tuloksiin. Lisää tietoa mm. Hakkarainen, Hautala, Kailanto, Karjalainen, Kataja, Kuussaari, Savonen & Tigerstedt (2019): Monikasvoinen sekakäyttö: Suomen Akatemian rahoittaman MiksMix-tutkimusprojektin keskeiset tulokset. Yhteiskuntapolitiikka, 84:2.

 
Julkaistu 5.12.2019
Sivun alkuun |