Hanna Heikkilä

Lähiyhteisöt ehkäisevän päihdetyön voimavaroina

Mitä voisimme oppia Islannin kokemuksista?

Kuva: Antti Yrjönen / Lehtikuva


Päihteiden käyttö ja siihen liittyvät terveys- ja mielenterveysongelmat sekä riskikäyttäytyminen ovat keskeisiä kansanterveyttä, työkykyä ja yhteiskunnallista osallistumista heikentäviä tekijöitä. Vaikka nuorten päihteidenkäyttö on Suomessa ollut laskevaa, se kasaantuu yhä voimakkaammin niille nuorille, jotka kohtaavat muitakin haasteita, ja toisaalta esimerkiksi kannabiksen ja uusien nikotiinituotteiden käyttö yleistyy ja asenteet niitä kohtaan näyttävät kehittyvän myönteisemmiksi.

Miten ehkäistä nuorten päihteidenkäyttöä?

Nuorten päihteiden käytön ehkäisy sekä aloitusiän lykkääminen ovat keskeisiä päihdehaittojen vähentämisen keinoja. Tähän on olemassa paljon vaikuttavia menetelmiä. Ne vaikuttavat päihteidenkäytön juurisyihin, jotka ovat usein yhteisiä niin päihdeongelmille kuin muillekin kehityksen ja hyvinvoinnin häiriöille. On hyvin tyypillistä, että erilaisilla perheille, koululuokille tai vaikka yhteisöjen päihdepolitiikan toimeenpanoon vaikuttaville tahoille suunnatut päihde-ehkäisyohjelmat saavuttavat tuloksinaan paljon muutakin kuin vähentynyttä päihteidenkäyttöä – esimerkiksi parantunutta kommunikaatiota kodeissa, parantunutta ryhmätyöskentelyä ja kouluviihtyvyyttä luokissa, sekä vahvistunutta mielenterveyttä ja vähentynyttä häiriö- tai väkivaltaista käyttäytymistä nuorten parissa. Monen päihde-ehkäisyohjelman on osoitettu tuottavan pitkällä aikavälillä merkittäviä kustannussäästöjä.

Vahvaa näyttöä on esimerkiksi vanhemmuus- ja elämäntaitoja tukevista ohjelmista sekä laillisten päihteiden saatavuutta, hintaa ja mainontaa rajoittavista politiikkatoimista. Sen sijaan harrastusten tehosta ehkäistä päihteidenkäyttöä sinällään ei toistaiseksi ole olemassa laadukasta näyttöä, mutta jos harrastustoimintaa käytetään mahdollisuutena antaa lapsille ja nuorille elämäntaitojen omaksumista tukevaa kasvatusta, se voi ehkäistä myöhempää väkivaltaista käytöstä tai päihteiden käyttöä.

Vaikka vaikuttavaksi osoitettuja menetelmiä on paljon, oikeassa elämässä niiden käyttöönotto saattaa takuta, tai niiden teho hiipua tarkasti toteutettujen koeasetelmien ulkopuolella tai projektirahan päättyessä. Yhtä tärkeää kuin löytää aidosti vaikuttavia menetelmiä onkin kiinnittää huomiota niiden laadukkaaseen ja kestävään toimeenpanoon. Tässä yhteisöjen osallistamisella voi olla merkittävä rooli.

Yhteisöjen rooli terveyden ja hyvinvoinnin tukemisessa

Erilaiset laajasti eri paikallisia toimijoita osallistavat yhteisöpohjaiset ehkäisevän työn mallit ovat yksi tehokas tapa suunnitella, toteuttaa ja ylläpitää ehkäisevää työtä. Esimerkiksi kun yhteisön toimijoita osallistettiin suunnittelemaan, toteuttamaan ja ylläpitämään koulu- ja perhepohjaisia ehkäisevän työn muotoja PROSPER-ohjelmassa Yhdysvalloissa, alkoholin ja laittomien päihteiden käyttö laski nuorten parissa jopa 30 prosenttia, samalla myös heidän väkivaltainen sekä rikollinen toimintansa väheni. Tässä ohjelmassa yhteisöille tarjotaan valikoidusti tehokkaiksi todennettuja lasten ja nuorten elämäntaitoja kouluissa tukevia sekä vanhemmuustaitoja perheissä tukevia ohjelmia, josta yhteisöt valitsevat itselleen parhaat tekemänsä päihteidenkäytön paikallisia riskitekijöitä kartoittavan alkukartoituksen pohjalta. Yhteisöjä tuetaan mobilisoimaan ja sitouttamaan yhteisön eri toimijoita ja arvioimaan työtä jatkuvasti. Toimintaperiaate on hyvin sama kuin monessa muussakin yhteisöohjelmassa.

Lähempää samanlaisia yhteisöjen osallistamiseen nojaavia esimerkkejä löytyy esimerkiksi Ruotsista, jossa STAD-ohjelmassa yhteisöjä mobilisoitiin onnistuneesti tukemaan yöelämän haitattomuutta. Lähin ja meille kiinnostavin malli on tietenkin kotimainen paikallisen alkoholipolitiikan toimeenpanoa tukeva PAKKA-malli, joka on keskeinen menetelmä ennaltaehkäisevän päihdetyön ohjelmassamme Suomessa. Laaja-alainen eri sektoreiden ja intressiryhmien (niin lehdistö, kansalaiset, julkinen sektori, järjestöt kuin elinkeinon harjoittajatkin) yhdistäminen yhteisen päämärän eteen työskentelyyn on PAKKA-toiminnan ytimessä.

Nämä ovat kaikki hyviä esimerkkejä siitä, kuinka yhteisöjä osallistamalla voidaan lisätä näyttöön pohjaavien päihde-ehkäisymenetelmien tehoa. Yhteisön toimijoiden tuella voidaan tehokkaammin tunnistaa juuri niitä paikallisia päihteidenkäytölle altistavia tai siltä suojaavia tekijöitä, jotka ovat kullekin kohderyhmälle tärkeitä. Eri toimijoita mukaan kutsumalla ja innostamalla työn toteuttamiseen saadaan rutkasti lisää voimaa ja eri toimijoiden työtä yhteisesti koordinoimalla voidaan poistaa päällekkäisyyksiä ja tunnistaa katvealueita. Ennen kaikkea ehkäisevää päihdetyötä yhteisön rakenteisiin juurruttamalla sen jatkuvuus ja vaikuttavuus voidaan turvata.

Yhteisöpohjaisten eri sektoreiden yhteistyöhön perustuvien mallien onkin osoitettu olevan tehokkaita keinoja sekä tukea näyttöön pohjaavien ehkäisytoimien omaksumista, että niiden juurruttamista osaksi yhteisön rakenteita, ja YK suosittaa tätä lähestymistapaa päihdetyön toteutukseen. Vastaavia positiivisia kokemuksia yhteisön omien voimavarojen sekä moni-sektoraalisen yhteistyön hyödyntämisestä päihde-ehkäisyn toteuttamisesta on kertynyt monista eri maista, joista Islanti on yksi.

Islannin ihme?

Aiemmin islantilaisnuoret kuuluivat Euroopan eniten päihteitä käyttävien kärkiryhmään, mutta islantilaisten nuorten päihteidenkäyttö on vähentynyt tasaisesti. Lisäksi vanhempien kasvatuskäytännöt sekä nuorten ja heidän huoltajiensa välit näyttävät parantuneen samalla aikavälillä.

Islannissa ehkäisytyö perustui paikallisen seurantatiedon käyttöön sekä tutkijoiden, poliitikkojen ja paikallisten toimijoiden aktiiviseen yhteistyöhön ja osallistamiseen tämän tiedon avulla. Keskeisiä toiminnan alueita olivat perheet (perheiden keskinäisen ja kotien ja koulujen yhteistyön tiivistäminen, hyvien vanhemmuuskäytäntöjen tukeminen), nuorten vapaa-aikaan ja kaverisuhteisiin vaikuttaminen (ohjatut, strukturoidut harrastusmahdollisuudet), koulut sekä päihteiden saatavuus ja näkyvyys yhteisöissä (esimerkiksi tupakkatuotteiden mainonnan kieltäminen, alkoholin oston ikärajan nostaminen). Lisäksi järjestöjen työtä tuettiin tieto-ohjauksen keinoin ja kuntia puolestaan palkkaamalla sinne ehkäisevän päihdetyön koordinaattoreita. Paikallista seurantatietoa hyödynnettiin paitsi eri toimijoiden osallistamiseen ja toimien paikalliseen suunnitteluun, myös yhteisöjen normeihin, kulttuuriin ja asenneilmapiiriin vaikuttamiseksi.

Rinteen hallituksen hallitusohjelmassa on vahva painotus hyvinvoinnin ja kansanterveyden edistämiseen, ja yhtenä toimenpiteenä mainitaan lasten ja nuorten liikunnallisuuden tukeminen, ja kansallisen sovelluksen luominen Suomeen Islannin mallista. Keskustelu aiheen ympärillä siis varmasti jatkuu tulevaisuudessakin, ja tarve tunnistaa Islannin kokemuksista meille hyödyllisimpiä komponentteja säilyy.

Kirjoittaja on erityisasiantuntija Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry:ssä.

Lisätiedon lähteitä:

Esimerkkejä kustannus-hyöty laskelmista USAn kontekstissa Washington State Institute for Public Policy’-instituutin sivuilla.

UNODC (2018) International Standards on Drug Use Prevention

WHO (2015) Preventing youth violence: an overview of the evidence.

Spoth, R. L., Redmond, C., Trudeau, L., & Shin, C. (2002). Longitudinal substance initiation outcomes for a universal preventive intervention combining family and school programs. Psychology of Addictive Behaviors, 16(2), 129–134.

Spoth R, Redmond C, Shin C, Greenberg M, Feinberg M, Schainker L. PROSPER Community-University Partnership Delivery System Effects on Substance Misuse through 6½ Years Past Baseline from a Cluster Randomized Controlled Intervention Trial. Preventive medicine. 2013;56(0):190-196.

‘Communities That Care’ – yhteenvetoa yhteisömalleista päihde-ehkäisyssä esim.:
EMCDDA (2019) European Prevention Curriculum.
tai UNODC (2017) Prevention of Drug Use and Treatment of Drug Use Disorders in Rural Settings.

STAD-ohjelman verkkosivut

PAKKA-toimintamallista THL:n sivuilla

kts. lisätietoa Islannin mallista esim.: Milkman, Harvey sekä Jonsson, Gudberg: Icelandic Succes at preventing teenage substance use.;
Sigfusdottir, Inga Dora et al. (2008) Substance Use Prevention for Adolescents: the Icelandic Model. Health Promotion International 24/1

Planet-youth ohjelman verkkosivut

 
Julkaistu 5.12.2019
Sivun alkuun |