Matti Tolvanen

Kuriiri osana huumausaineen välitysorganisaatiota

Artikkelissa pohditaan eri roolien huomioon ottamista rangaistuksen mittaamisessa.

Huumausainerikoksille on tyypillistä ketjutus: yksi taho rahoittaa toimintaa, toinen hankkii aineen ulkomailta, kolmas huolehtii maahantuonnin järjestämisestä, neljäs taho (kuriiri) tuo huumausaineen maahan, viides taho organisoi jakelun, ylemmän tason jakelijat jakavat aineen paikallisille välittäjille, jotka myyvät aineen käyttäjille. Käyttäjätkin voivat toimia myyjinä toisille käyttäjille.

Ennen vuotta 2017 rangaistusta mitattaessa ratkaisevaa näyttää olleen lähes yksinomaan se, oliko maahantuotu huumausaine erittäin vaarallista tai oliko kyseessä suuri määrä huumausainetta. Mittaamiskäytäntö oli varsin kaavamaista, eikä rikosketjun toimijoiden erilaiselle osuudelle tekokokonaisuudessa annettu juuri merkitystä. Korkeimman oikeuden ennakkopäätös KKO 2017:9 ja sitä seurannut toinen ennakkopäätös KKO 2017:23 muuttivat rangaistuskäytäntöä radikaalisti. Rikosten esitutkinnassa ja oikeudenkäynnissä on entistä tarkemmin selvitettävä sitä, miten itsenäinen osa rikossuunnitelmaa kunkin syytetyn toiminta oli ja mikä oli kunkin syytetyn rikoksella tavoittelema hyöty.

Tapauksessa KKO 2017:9 A oli tuonut laittomasti maahan 7 884 grammaa 38–45-prosenttista amfetamiinia edelleen levittämistä varten. A oli toiminut niin sanottuna kuriirina kuljettamalla saamiensa ohjeiden mukaan palkkiota vastaan huumausaine-erän sisältäneen henkilöauton Virosta Suomeen. Teon kohteena olleen huumausaineen määrän ja laadun lisäksi Korkein oikeus otti huomioon A:n epäitsenäisen ja muita osallisia rajoitetumman aseman huumausaineiden maahantuonnissa ja tuomitsi A:n rangaistukseen, joka oli huomattavasti (ainakin kolmanneksen) alempi kuin tällaisen huumausaine-erän laittomasta maahantuonnista olisi muutoin tuomittu.

Samankaltaisessa tapauksessa KKO 2017:23 A oli tuonut laittomasti maahan 13,7 kilogrammaa 48-prosenttista amfetamiinia. A oli toiminut niin sanottuna kuriirina kuljettamalla saamiensa ohjeiden mukaan palkkiota vastaan huumausaine-erän sisältäneen matkailuauton Liettuasta Suomeen tarkoituksenaan jatkaa Norjaan. Teon kohteena olleen huumausaineen määrän ja laadun lisäksi KKO otti tässäkin tapauksessa huomioon A:n epäitsenäisen ja muita osallisia rajoitetumman aseman huumausaineiden maahantuonnissa ja tuomitsi A:n rangaistukseen, joka oli huomattavasti (ainakin kolmanneksen) alempi kuin tällaisen huumausaine-erän laittomasta maahantuonnista olisi muutoin tuomittu.

Kyseessä ovat mittaamisratkaisut, mutta niistä on saatavissa johtoa myös rikoksen törkeysarviointiin silloin, kun kyseessä on muutoin rajatapaus huumausainerikoksen tavallisen ja törkeän tekomuodon välillä.

Rikollisryhmän jäsenenä toimiminen koventamisperusteena

Rikoslain 50 luvun 2 §:n 3) kohdan huumausainerikos on törkeä, jos rikoksentekijä toimii sellaisen rikoksen laajamittaiseen tekemiseen erityisesti järjestäytyneen ryhmän jäsenenä. Monet käyttäjät ovat itse huumausaineen vähittäismyyjiä. Yhteistoiminta huumeiden hankkimiseksi ei sellaisenaan täytä organisoitumisen kriteeriä. Lainkohdassa tarkoitetusta järjestymisestä on kysymys silloin, kun toiminta on etukäteen organisoitua, työnjako on eriytynyttä ja suunniteltu rikollisuus on laajamittaista. Kvalifiointiperuste on käsillä, vaikka toiminta ei vielä olisi ollut laajamittaista, jos toiminta täyttää mainitut organisoitumisen kriteerit. Kutakin ketjun jäsentä rangaistaan organisaation toiminnan perusteella, vaikka esimerkiksi hänen välittämänsä aineen määrä ei olisi erityisen suuri. Edellytyksenä perusteen soveltumiselle on tietysti se, että tekijä tietää ainakin suurin piirtein, millaisessa toiminnassa ja organisaatiossa hän on mukana.

Varkausrikoksia koskevassa tapauksessa KKO 2018:89 Korkein oikeus pohti perusteellisesti järjestäytymisen kriteeriä. Ensinnäkään ryhmällä ei KKO:n lain esitöihin ja järjestäytynyttä rikollisuutta koskevaan kansainväliseen sääntelyyn perustuvan tulkinnan mukaan tarvitse olla nimenomaisesti määriteltyjä tehtäviä eikä ryhmällä tarvitse olla kehittynyttä rakennetta. Rikoksentekijöiden tavanomainen yhteistoiminta rikoksen tekemisessä ei kuitenkaan sellaisenaan osoita tekijöiden järjestäytymistä rikollisryhmäksi (KKO viittasi myös ratkaisuun KKO 2011:41, kohta 23). Korkein oikeus korosti, ettei ryhmän rakennetta koskevalle edellytykselle tule asettaa liian tiukkoja vaatimuksia. Olennaista on arvioida, onko ryhmän rakenne sellainen, että ryhmä kykenee rikollista toimintaansa koskevaan päätöksentekoon ja ryhtymään päätösten toteuttamiseen. Tätä arvioitaessa voidaan KKO:n tulkinnan mukaan muun ohella ottaa huomioon ryhmän jäsenten mahdollinen työnjako sekä ryhmän toiminnassa tehtyjen ja tehtäväksi aiottujen rikosten määrä, laatu ja tekoajankohdat.

Koventamisperusteen soveltamisen edellytyksenä ei ole se, että jokainen ryhmän toiminnassa mukana oleva osallistuu jokaisen rikoksen suunnitteluun ja toteutukseen. Riittävää on, että tekijä tietää ryhmän toimivan tarkoituksin tehdä RL 6 luvun 5 §:n 2 momentissa tarkoitettuja vakavia rikoksia. Vaikka rikollisryhmän määritelmän kriteerinä on, että ryhmän tulee toimia tehdäkseen rikoksia, joista säädetty enimmäisrangaistus on vähintään neljä vuotta vankeutta, estettä ei ole soveltaa koventamisperustetta edellytykset muutoin täyttävään muuhunkin rikokseen, joka on tehty osana rikollisryhmän toimintaa (HE 263/2014 vp s. 30 ja LaVM 35/2014 vp s. 4). Rikoksen tekemiseen osana järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa sisältyy se, että rikos on katsottava ryhmän hyväksymäksi, että se on tehty ryhmän puolesta, hyväksi tai nimissä ja että se on ryhmän toimintakokonaisuuden mukainen. Rikos tulee voida katsoa tehdyksi ryhmän eikä rikoksentekijän itsensä lukuun. Koventamisperusteen soveltaminen edellyttää lisäksi, että tekijä on ollut näistä seikoista tietoinen (HE 263/2014 vp s. 29). Kokonaisarvioinnissa merkitystä on myös sillä, että toiminnan tarkoituksena taloudellisen hyödyn tavoittelu. Taloudellisen hyödyn tavoittelu tukee koventamisperusteen soveltamista.

Koventamisperusteen soveltaminen kuriiriin?

Rikoslain 6 luvun 5 §:n 2 momentin 2) kohdan mukaan rangaistuksen koventamisperuste on rikoksen tekeminen osana järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa. Miten organisoitumiseen liittyvä törkeysperuste ja sitä vastaava rangaistuksen koventamisperuste (RL 6:5.2) suhtautuvat edellä viitattuihin KKO:n ennakkopäätöksiin? Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksissä KKO 2017:9 ja KKO 2017:23 ei ollut kysymys toiminnasta, johon olisi rangaistuksen koventamisperusteena tai rikoksen kvalifiointiperusteena sovellettu säännöstä toimimisesta rikoksen laajamittaiseen tekemiseen erityisesti järjestäytyneen ryhmän jäsenenä.

Kuriirin epäitsenäisen roolin korostuminen rangaistusta alentavana perusteena ja järjestäytynyttä rikollisryhmää koskevien normien soveltaminen samanaikaisesti vaikuttaa varsin vaikealta yhtälöltä. Jos kuriiri on tehnyt rikoksensa osana järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa, häneen voitaisiin soveltaa sekä rikoksen kvalifiointiperustetta että rangaistuksen koventamisperustetta. Tapauksissa KKO 2017:9 ja KKO 2017:23 KKO totesi nimenomaisesti, että huumausaineen laadun ja määrän sekä teko-olosuhteiden perusteella oli ilmeistä, että huumausaineiden maahantuonti oli liittynyt organisoidun rikollisryhmän toimintaan, mistä kuriirin oli täytynyt olla perillä. Tällöinkin rangaistus on mahdollista tuomita merkittävästi alhaisemmaksi kuin sellaiselle tekijälle, jonka osuus välitysketjussa on itsenäinen ja rikoksesta odotettavissa oleva hyöty kuriirin saamaa palkkiota olennaisesti suurempi. Mittaamisharkinnassa merkityksellisiä perusteita näyttävät ennakkopäätösten perusteella olevan huumausaineen laji, määrä, pitoisuus, tavanomainen kerta-annos, käyttötapa, tekotapa, teon ajallinen kesto ja tekijän teko-osuuden painoarvo tekokokonaisuudessa.

Kirjoittaja on rikos- ja prosessioikeuden professori Itä-Suomen yliopistossa.

 
Julkaistu 5.12.2019
Sivun alkuun |