Yaira Obstbaum

Kannabikseen suhtautumisessa eroja Pohjoismaissa

Poliisi ottaa kiinni henkilön, jolla on hallussaan pieni määrä kannabista omaan käyttöön. Missä Pohjoismaassa seuraus on ankarin? Pohjoismaisen hyvinvointikeskuksen (NVC) kaksi tuoretta julkaisua osoittavat, että Pohjoismaiden välillä on eroja suhtautumisessa kannabikseen niin kontrollijärjestelmien kuin hoitojärjestelmienkin osalta.

Kuva: Riikka Kostiainen

Kannabis on alkoholin jälkeen käytetyin päihde kaikissa Pohjoismaissa. Pohjoismaisessa vertailussa eniten kannabista käytetään Tanskassa ja toiseksi eniten Suomessa; Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan kannabiskokeilut ovat nelinkertaistuneet Suomessa vuoden 1992 kuudesta prosentista 24 prosenttiin vuonna 2018. Islannissa, Norjassa ja Ruotsissa dokumentoidaan Euroopan matalimpia kannabiksen käyttölukuja. Kannabiksen käyttö vaikuttaisi olevan lisääntymään päin Pohjoismaissa etenkin nuorten aikuisten keskuudessa; käyttö on yhä varsin epätavallista yli 45-vuotiaiden keskuudessa.

Kannabiksen käyttäjät ovat heterogeeninen ryhmä. Käytöstä suurin osa on ns. viihdekäyttöä muutaman kerran vuodessa, ja siihen ei liity riippuvuutta. Huomattava osa kannabiksen käyttäjistä ei käytä muita laittomia päihteitä. Pitkäaikaisen käytön liittymisestä muihin terveyshaittoihin – joko itselääkinnällisessä tai niitä aiheuttavassa roolissa – on tänä päivänä kuitenkin yhä vahvempaa näyttöä. Muiden päihteiden käyttö on myös tavallisempaa kannabiksen käyttäjillä kuin niillä, jotka eivät kannabista käytä. Käytön lisääntyminen aiheuttanee painetta pohjoismaiselle hoitojärjestelmälle ja myös kontrollijärjestelmälle. Pohjoismaisen hyvinvointikeskuksen kahdessa raportissa on olemassa olevan tutkimus, tilasto- ja asiantuntijatiedon perusteella selvitetty, miten Pohjoismaissa suhtaudutaan nimenomaan kannabikseen hoito- ja kontrollijärjestelmän tasolla ja miten järjestelmät toimivat kannabiksen käyttäjän näkökulmasta.

Hoidon järjestämisessä eroja, kehittämistarpeet samoja

Tanskassa kannabis on tällä hetkellä ylivoimaisesti tärkein syy hakeutua päihdehoitoon ensi kertaa. Suomessa kannabis on pääasiallinen hoidon syy kolmanneksella ensi kertaa hoidettavista. Luvut ovat samansuuntaisia Islannissa mutta hieman matalampia Norjassa ja Ruotsissa.

Kannabiksen käytön ongelmien vuoksi hoitoon tulleiden henkilöiden ongelmat ovat samansuuntaisia kuin muiden päihteiden takia hoidettavien. Monilla on sekakäyttöä ja mielenterveyden ongelmia sekä sosiaalista huono-osaisuutta. Suurimmalle osalla hoidossa olevista kannabis ei ole ainoa tai edes pääasiallinen ongelma. Kannabishoidossa tarvitaankin monien ongelmien yhtäaikaista hoitoa. Tämä hoito on Pohjoismaisen hyvinvointikeskuksen raportin mukaan parhaiten järjestetty Tanskassa. Kaikkein vähiten erityisesti kannabikseen liittyvää hoitoa suhteessa tarpeeseen vaikuttaisi olevan tarjolla Suomessa.

Kaikissa Pohjoismaissa hoitojärjestelmien kehittämistarpeet ovat samansuuntaisia. Olisi satsattava ongelmakäyttäjien kattavan hoidon lisäksi preventioon ja siihen, kuinka nuorille kommunikoidaan hedelmällisellä tavalla se, ettei kannabis ole päihteenä vaaraton.

Kontrollijärjestelmän rooli vahva kaikissa Pohjoismaissa

Pohjoismainen kannabispolitiikka on nykyisellään vahvasti restriktiivinen; oikeusjärjestelmä toimii pääasiallisena ongelman ratkaisijana. Lainsäädännön tasolla laittomat huumeet käsitetään pääsääntöisesti yhdessä, eikä eroja eri aineiden välille tehdä. Ero tehdään huumeiden myynnin ja kuluttamisen välille, ja täten vähäisten ja vakavien rikosten välille. Vaikka rikostilastoista ei pääsääntöisesti saa irti käytettyjen huumausaineen laatua ja tutkimustietoa aiheesta on vähäisesti, kannabiksen käytön arvioidaan näkyvän vahvasti huumausaineen käyttöön ja hallussapitoon liittyvissä rikostilastoissa.

Siihen, miten kannabiksen käyttö ja hallussapito näkyvät eri maiden rikostilastoissa, vaikuttavat paitsi kannabiksen käytön useus myös kontrollijärjestelmän toiminta, voimassa oleva huumausaineiden käyttöä ja hallussapitoa sääntelevä laki sekä oikeuskäytäntö, poliisilaki sekä poliisityön toimintaohjeet, poliisin resurssit ja käytännöt. Pohjoismaissa voidaan löytää sekä yhteneväisyyksiä että eroavaisuuksia näillä alueilla.

Hallussapito ja käyttö – pohjoismaista vaihtelua

Kannabiksen hallussapito on rangaistavaa kaikissa Pohjoismaissa. Pääasiallinen seuraamus vähäisen määrän hallussapidosta on sakko. Sakkojen määrä ja se, missä tilanteissa hallussa oleva kannabis voi johtaa muuhunkin rangaistukseen tai missä tilanteissa toimenpiteistä luovutaan, vaihtelevat eri Pohjoismaissa. Esimerkiksi Ruotsissa näkemys on varsin tiukka, etenkin verrattuna Tanskaan. Tästä tarvittaisiin lisää tutkimusta.

Tanska on historiallisesti kiinnittänyt vähemmän huomiota kannabiksen käyttöön ja fokus on ollut myynnin estämisessä. Kaikkien huumeiden hallussapidolle on nykyään nollatoleranssi, mutta esimerkiksi kannabissätkän polttamista "ringissä" ei ole tulkittu hallussapidoksi. Tanskalaisesta oikeuskäytännöstä aiemmin löytynyt jako "pehmeisiin" (kannabis) ja "koviin" (amfetamiini, heroiini) huumeisiin on kuitenkin nykyisellään poistunut ja näkemyksiä tiukennettu.

Ruotsissa on keskitytty myös pieniin huumerikkomuksiin kuten vähäisen määrän hallussapitoon; käyttö kriminalisoitiin vuonna 1988. Vuosien 2000–2013 välillä sanktioankaruutta tiukennettiin huumausainerikoksissa ja viime aikoina Ruotsi on satsannut tuntuvasti toimenpiteisiin, joilla paljastetaan huumeiden käyttöä. Tämä on näkynyt myös rikostilastoissa. Ruotsissa tehdään vuosittain yli 40 000 veri- tai virtsatestiä epäiltäessä huumeen käyttöä. Käytännön on ajateltu kohdistuvan etenkin kannabiksen käyttäjiin ja nuoriin, mutta tutkimustietoa ei nykyisellään ole riittävästi.

Islantilainen huumausaineisiin liittyvä lainsäädäntö ja oikeuskäytäntö on pitkään ollut restriktiivistä. Huumausainerikoksista annettavat rangaistukset ovat tiukentuneet kuluneen 15 vuoden aikana. Kannabiksen hallussapidolle on nollatoleranssi.

Suomessa suhtautuminen huumeiden käyttöön ja hallussapitoon on suhteellisen restriktiivistä ja lainsäädäntöä tulkitaan tiukasti. Myös Norjassa voimassaolevaa lainsäädäntöä on tähän mennessä tulkittu varsin tiukasti.

Pohjoismaissa tutkijat ovat nostaneet esiin nykytilanteen ongelmia: Jos käyttäjän (mielen)terveydellinen tai sosioekonominen tilanne on heikko tai jos hänellä on ongelmakäyttöä, pelkkä rikosrekisteri tai sakot eivät poista ongelmia vaan voivat lisätä niitä. Rikosrekisteri voi esimerkiksi haitata työllistymistä. Tutkijat painottavat sosiaali- ja terveydenhuollon interventioiden tarvetta. Pohjoismaiden välillä vaikuttaisi olevan eroja sen suhteen, kuinka usein sakottamisen yhteydessä käytetään esimerkiksi hoitoon ohjausta. Aihetta olisi syytä selvittää tutkimuksin.

Pohjoismainen nykykeskustelu

Pohjoismainen kannabiskeskustelu on tähän mennessä ollut varovaista. Norjassa parlamentti hyväksyi vuonna 2018 kaikkia päihteitä koskevan päihdereformin suunnittelun aloittamisen. Ns. Rusreformissa puuttumisvastuu laittomien huumeiden käytöstä ja hallussapidosta omaan käyttöön, on tarkoitus siirtää oikeusjärjestelmältä terveydenhoitojärjestelmälle ja päämääränä on parantaa hoidon saatavuutta. Kesken olevassa valmistelutyössä on kuitenkin painotettu, että kyse ei ole legalisaatiosta vaan haittojen vähentämistyöstä.

Islannin parlamentissa tehtiin muutama vuosi sitten ehdotus, jonka mukaan kannabiksen käyttö ja hallussapito omaan käyttöön dekriminalisoitaisiin tai jopa legalisoitaisiin. Ehdotus ei kuitenkaan saanut kannatusta.

Suomessa on tehty kannabiksen käytön rangaistavuutta koskeva kansalaisaloite, joka on kerännyt tarpeeksi allekirjoituksia edetäkseen eduskunnan käsiteltäväksi. Hallitus on kuitenkin alleviivannut, ettei hallitusohjelmaan ole kirjattu aiheeseen liittyviä toimenpiteitä.

Kirjoittaja työskentelee tutkijatohtorina Helsingin yliopiston Kriminologian ja Oikeuspolitiikan instituutissa.

Päälähteet:
Egnell, S, Villman, S & Obstbaum, Y (2019): Cannabis policy and legislation in the Nordic countries. Nordic Welfare Centre.

Stenius, K (2019): Treatment of cannabis-related problems in the Nordic countries. Nordic Welfare Centre.


 
Julkaistu 5.12.2019
Sivun alkuun |