Mika Sutela

Huumerattijuopumukset liikenneturvallisuuden riskitekijänä

Huumerattijuopumukset ovat kasvaneet tilastojen perusteella dramaattisesti viime vuosien aikana. Pitääkö meidän olla huolissamme huumerattijuopumustilanteesta Suomessa?

Kuljettajan päihteiden käyttö on yksi tärkeimmistä liikenneonnettomuuksien syntyyn vaikuttavista tekijöistä. Alkoholi on Suomessa pääpäihde, joka tuottaa eniten kaikenlaisia haittoja. Päihteistä alkoholi aiheuttaa myös suurimman liikenneturvallisuusriskin.

Alkoholia nauttineet tai huumausaineiden vaikutuksen alaisena ajavat kuljettajat ovat yhtä vaarallisia: heidän käytöksensä ei eroa liikenteessä ja molemmat tekevät paljon ajo- ja huomiovirheitä. Alkoholin ja huumeiden sekakäyttö aiheuttaa erityisen suuren riskin loukkaantua tai kuolla liikenneonnettomuudessa. Riski on samaa tasoa kuin jos kuljettajalla on veressään pelkästään alkoholia törkeän rattijuopumuksen rajan ylittävä määrä eli vähintään 1,2 promillea.

Alkoholia tai huumausaineita käyttäneitä kuljettajia on ollut Suomen tieliikenteessä vähemmän, mutta ajokykyä heikentäviä lääkeaineita käyttäneitä enemmän kuin Euroopassa keskimäärin. Monet yleisetkin lääkkeet voivat aiheuttaa liikenteessä suoriutumista haittaavia sivuvaikutuksia, ja näin vaikuttaa heikentävästi ajokykyyn. Karkeasti noin neljännesmiljoona suomalaista on joskus elämänsä aikana kokeillut tai käyttänyt unilääkkeitä, rauhoittavia lääkkeitä tai kipulääkkeitä ei-lääkinnälliseen tarkoitukseen. Kuukausittain näin tekee noin 50 000. Toistuvasti lääkkeitä väärinkäyttäviä henkilöitä lienee Suomessa jopa noin satatuhatta.

Yhä useammalla suomalaisella on omakohtaista kokemusta huumeista. Huumeiden kokeilu ja käyttö on yleistynyt, erityisesti 25–34-vuotiailla nuorilla aikuisilla. Yleisimmin kokeiltu tai käytetty huume on kannabis. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen jätevesitutkimus osoittaa, että amfetamiinin käyttömäärät kasvoivat Suomessa vuonna 2018 ennätyslukemiin. Kokaiinin käyttö on myös edelleen lisääntynyt. Henkilökohtaisen kosketuspinnan laajentuminen on karsinut huumeita kohtaan tunnettuja pelkoja ja johtanut asenteiden lieventymiseen.

Rattijuopumusrikollisuuden kehitys kuluvan vuosikymmenen aikana

Vuosina 2016–2018 poliisin tietoon tuli vuositasolla noin 18 000 rattijuopumusrikosta, joista noin 10 800 oli perusmuotoisia rattijuopumuksia ja 7 200 törkeitä rattijuopumuksia. Viimeisen kymmenen vuoden aikana tilastoitujen rattijuopumusrikosten määrä on kokonaisuutena vähentynyt noin viidenneksen (19 %). Perusmuotoisten rattijuopumusten määrä vaikuttaa kuitenkin kasvaneen melko tasaisesti vuodesta 2012 lähtien ja törkeiden määrä on puolestaan laskenut (kuvio 1). Törkeiden rattijuopumusten osuus kaikista rattijuopumusrikoksista on pienentynyt noin 53 prosentista 38 prosenttiin. Selitystä törkeiden rattijuopumusten vähentymiselle on haettu muun muassa juomatapojen siistiytymisestä. Alkoholijuomien kokonaiskulutus oli 8,7 litraa sataprosenttisena alkoholina asukasta kohti vuonna 2018. Kokonaiskulutus on vähentynyt vuodesta 2007 lähtien.

Kuvio 1. Viranomaisten tietoon tulleet rattijuopumukset ja törkeä rattijuopumukset 2009–2018 (Lähde: Tilastokeskus).

Suomi oli ensimmäisten eurooppalaisten maiden joukossa, jossa tuli voimaan huumausaineiden nollatoleranssi liikenteessä. Nollaraja tuli Suomessa rikoslakiin vuonna 2003. Tämän jälkeen huumetapausten määrä alkoivat selvästi lisääntyä. Kaikista rattijuopumusrikoksista vuosina 2016–2018 noin 12 200 oli alkoholi- tai sekakäyttötapauksia ja 5 800 huumausainetapauksia. Viime vuosina siis noin kolmannes (32 %) kaikista kiinni jääneistä rattijuopoista on ajanut huumeiden vaikutuksen alaisena. Tilastoitujen huumerattijuopumusten määrä on lisääntynyt voimakkaasti vuodesta 2012 lähtien (kuvio 2). Vuonna 2018 poliisin tietoon tuli yli 2,5-kertainen määrä huumerattijuopumuksia verrattuna vuoteen 2012. Alkoholitapauksia on poliisin tietoon tulleista rattijuopumuksista kuitenkin edelleen selvästi suurin osa (59 % vuonna 2018). Alkoholiperusteisia rattijuopumuksia tulee poliisin tietoon lähes kaksinkertainen määrä huumeperusteisia rattijuopumuksiin verrattuna.

Kuvio 2. Viranomaisten tietoon tulleiden huumeperusteisten rattijuopumusrikosten lukumäärä vuosina 2009–2018.

Vuosina 2016–2018 poliisin tietoon tuli vuosittain noin 11 300 alkoholirattijuopumusta (4 700 perusmuotoista ja 6 600 törkeää tekomuotoa). Alkoholirattijuopumusten kokonaismäärä on pudonnut lähes puoleen (42 %) viimeisen kymmenen vuoden aikana, mutta törkeiden tekomuotojen osuus on kuitenkin pysynyt lähes ennallaan, noin 60 prosentissa. Vaikka siis tilastollisesti vaikuttaakin siltä, että tilastoitujen törkeiden rattijuopumusten määrä olisi vähentynyt voimakkaasti, alkoholirattijuopumuksista törkeitä tekomuotoja on edelleen suurin osa.

Noin 95 prosenttia huumekuskien rattijuopumusepäilyistä kirjataan perusmuotoisina rattijuopumuksina. Tämä selittää osaltaan törkeiden rattijuopumusten määrän laskua. Huumekuskien tapauksissa luokittelu törkeäksi perustuu esimerkiksi kuljettajan ajovirheiden vakavuuteen. Huumausainetapausten osuus perusmuotoisissa rattijuopumuksissa on kasvanut viimeisen kymmenen vuoden aikana noin 26 prosentista 55 prosenttiin.

Se, miten rikoksia kirjataan, millä tarkkuudella (esim. rikosnimikkeittäin tai teontarkenteittain) rikostilastoja tarkastellaan ja millaisina lukuina tilastoja esitetään (lukumäärinä vai prosentteina) vaikuttaa siihen, millaisen kuvan tilastot antavat rattijuopumusrikollisuudesta. On siis tarpeen, että tilastoja tarkastellaan mahdollisimman yksityiskohtaisesti, jotta voidaan välttää harhaiset käsitykset rikollisuuden kehityksestä.

Huumerattijuopumusten kasvulle monia mahdollisia selityksiä

Huumerattijuopumusten määrän kasvua voi selittää ensinnäkin huumausaineiden kokeilun ja käytön yleistyminen sekä toisaalta huumeisiin liittyvien asenteiden lieventyminen, mikä näkyy myös liikenteessä. Lisäksi kasvua selittää voimakkaasti poliisin parantuneet kyvyt tunnistaa huumeiden vaikutuksen alaisena ajoneuvoa kuljettavat henkilöt. Poliisin testausmenetelmät ovat tulleet luotettavammiksi ja tarkemmiksi. Viime vuosina poliisi on hankkinut tasaisesti lisää sylkitestereitä. Voi myös olla toki niin, että alkoholirattijuopumukset ovat faktisesti vähentyneet.

Huumerattijuopumuksista on oltava huolissaan, mutta tilanne ei ole niin hälyttävä kuin annetaan ymmärtää. Suomi ei ainakaan vielä ole kansainvälisellä tasolla huumerattijuopumusrikollisuudessa. Alkoholirattijuopumuksiakaan ei sovi unohtaa, sillä poliisin tietoon tulee kuitenkin tuplasti se määrä alkoholiperusteisia rattijuopumuksia kuin huumerattijuopumuksia.

OTT Mika Sutela on tietoanalyytikko Helsingin poliisilaitoksella.

Kirjoitus perustuu poliisissa valmisteilla olevaan raporttiin Suomen huumerattijuopumustilanteesta sekä kirjoittajan pitämään esitelmään Euroopan liikennepoliisiverkosto TISPOLin järjestämässä Prevention and Control of Drugs in Traffic -seminaarissa Belgradissa Serbiassa marraskuun alussa.

Kirjallisuutta:
Karjalainen, Karoliina – Hakkarainen, Pekka – Salasuo, Mikko. (2019). Suomalaisten huumeiden käyttö ja huumeasenteet 2018. Tilastoraportti 25.2.2019. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Lillsunde, Pirjo – Langel, Kaarina – Blencowe, Tom – Kivioja, Aarne – Karjalainen, Karoliina – Lehtonen, Lasse, Psykoaktiiviset aineet ja onnettomuusriski tieliikenteessä. Duodecim 128(18) 2012, s. 1877–1886.

Lintonen, Tomi – Karjalainen, Karoliina, Lääkkeiden päihdekäyttö on iso osa huumeongelmaa. Haaste 1/2015.

 
Julkaistu 5.12.2019
Sivun alkuun |