Karoliina Karjalainen & Pekka Hakkarainen

Huumeiden käyttö ja huumepoliittiset mielipiteet muutoksessa

Suomalaisen aikuisväestön huumeiden käyttöä, huumeasenteita sekä huumepoliittisia mielipiteitä on seurattu kyselytutkimuksin vuodesta 1992 lähtien noin neljän vuoden välein. Kahdeksas Huumekyselyn aineisto kerättiin syksyllä 2018, joten tietoa 15–69-vuotiaiden suomalaisten huumeiden käytöstä ja huumeasenteista on kertynyt jo 26 vuoden ajalta. Tiedot kertovat huumekokeilujen ja käytön jatkuvasta lisääntymisestä ja asenteiden samanaikaisesta lientymisestä.

Vuoden 2018 Huumekyselyyn vastanneista 24 prosenttia raportoi kokeilleensa jotain huumetta joskus elämänsä aikana. Kun vastaava osuus vuonna 1992 oli kuusi prosenttia, tämä tarkoittaa, että huumekokeilujen määrä on nelinkertaistunut sitten 90-luvun. Useimmiten kyse kuitenkin on muutamista kokeilukerroista tai jo taakse jääneestä käyttöjaksosta. Viimeaikaisesta huumeiden kokeilusta tai käytöstä raportoikin huomattavasti harvempi suomalainen: vuonna 2018 kahdeksan prosenttia kertoi käyttäneensä huumeita viimeisen vuoden ja kolme prosenttia viimeisen kuukauden aikana.

Kuviosta 1 nähdään, että huumeiden kokeilu ja käyttö on lisääntynyt sekä miehillä että naisilla, joskin se on miehillä naisia yleisempää. Ikäryhmittäiset erot ovat merkittäviä. Eniten huumekokeiluja on 25–34-vuotiailla nuorilla aikuisilla, joista lähes puolet raportoi kokeilleensa tai käyttäneensä huumeita joskus elämänsä aikana. Vastaavasti 35–44-vuotiaista noin kolmasosalla, 15–24-vuotiasta noin neljäsosalla ja 45–69-vuotiaista noin kymmenesosalla on omakohtaisia kokemuksia huumeista.

Kuvio 1. Jotain huumausainetta joskus elämän aikana, viimeisen 12 kuukauden aikana ja viimeisen 30 päivän aikana käyttäneiden osuudet suomalaisessa 15–69-vuotiaassa väestössä vuosina 1992–2018, %.

Nuorista aikuisista on tullut aktiivisin huumeiden käyttäjäryhmä. Tätä ilmentävät myös tiedot viimeaikaisesta huumeiden käytöstä. Viimeisen vuoden aikaiset huumekokeilut ovat noin kahdeksankertaistuneet 25–34-vuotiailla miehillä (3 % vuonna 1992, 23 % vuonna 2018) ja lähes kaksitoistakertaistuneet 25–34-vuotiailla naisilla (1 % vuonna 1992, 12 % vuonna 2018) seurantajakson aikana. Vuonna 2018 nuorista aikuisista miehistä 10 prosenttia ja naisista viisi prosenttia raportoi viimeisen kuukauden aikaisesta huumeiden käytöstä. Vanhemmissa ikäryhmissä (yli 35-vuotiailla) tämä jäi alle neljään prosenttiin ja 15–24-vuotiaillakin nuoria aikuisia matalammalle tasolle.

Huumekokeilut painottuvat kannabikseen

Lähes kaikki huumeita kokeilleet tai käyttäneet suomalaiset ovat käyttäneet kannabista. Siksi sen yleisyysluvut ovat lähes samalla tasolla jotain huumetta käyttäneiden kanssa. Vuoden 2018 Huumekyselyssä 24 prosenttia vastaajista raportoi käyttäneensä kannabista joskus, seitsemän prosenttia viimeisen vuoden aikana ja kolme prosenttia viimeisen kuukauden aikana. Ikä- ja sukupuolijakaumat kannabiksen kokeilussa ja käytössä ovat hyvin edellä kuvatun kaltaisia.

Stimulanttien kokeilut ovat yleistyneet

Muun muassa jätevesitutkimusten ja poliisin tilastojen perusteella näyttää siltä, että stimulanttien käyttö on viime vuosina yleistynyt Suomessa. Huumekyselyn tulokset tukevat tätä havaintoa, sillä sekä ekstaasin, amfetamiinin, kokaiinin että metamfetamiinin kokeilut ovat yleistyneet vuoden 2014 jälkeen. Vuonna 2018 ekstaasia raportoi kokeilleensa viisi prosenttia, amfetamiinia neljä prosenttia, kokaiinia kolme prosenttia ja metamfetamiinia kaksi prosenttia 15–69-vuotiaasta väestöstä.

Yleisimpiä stimulanttien kokeilut ovat 25–34-vuotiailla nuorilla aikuisilla, joista 11 prosenttia oli joskus elämänsä aikana kokeillut ekstaasia, yhdeksän prosenttia amfetamiinia, kuusi prosenttia kokaiinia ja neljä prosenttia metamfetamiinia, miehet naisia useammin.

Lääkeopioidien käytön suuntaa on syytä seurata

Vaikka huumeiden ongelmakäytössä korostuvat opioidien (erityisesti buprenorfiinin) sekä amfetamiinien käyttö, koko väestön tasolla näiden aineiden kokeilut ja käyttö jäävät varsin alhaiselle tasolle. Omakohtaista kokemusta heroiinista, buprenorfiinista tai metadonista on hyvin harvoilla (0,5–1 %) suomalaisilla eikä tässä osuudessa ole seurantajakson aikana tapahtunut merkittäviä muutoksia. Tämä on todennäköisesti kuitenkin aliarvio, sillä Huumekyselyn otantamenettely rajaa laitoksissa asuvan väestön sekä vailla vakinaista asuntoa olevat kyselyn ulkopuolelle.

Erityisen huomionarvoista on se, että lääkeopioidien (esim. tramadoli, fentanyyli, kodeiini, oksikodoni tai morfiini) käyttö huumeena näyttäisi 2010-luvulla noin kaksinkertaistuneen. Edelleen toki puhutaan varsin pienistä väestöosuuksista, sillä joskus elämänsä aikana näitä lääkkeitä huumeena käyttäneiden osuus on lisääntynyt vuoden 2010 yhdestä prosentista noin kahteen prosenttiin vuonna 2018. Tätä ilmiötä ja sen kehittymistä on kuitenkin syytä pitää silmällä muun muassa Pohjois-Amerikan opioidikriisin valossa.

Kiinnostus psykedeeleihin lisääntymässä

LSD:n ja huumaavien sienten käyttö on rajoittunut suhteellisen pieneen vähemmistöön. Vuoden 2018 Huumekyselyssä niitä ilmoitti kokeilleensa noin 3 prosenttia vastaajista. Kiinnostus niiden kokeiluun näyttäisi silti olevan yleistymässä, huumaavien sienten kokeilujen osalta trendi on ollut nouseva koko 2000-luvun ja LSD:llä erityisesti vuoden 2014 jälkeen. Tässä voi olla yhtymäkohtia siihen, että tutkimuksellinen kiinnostus näiden aineiden mahdollisista terapeuttisista hyödyistä on taas noussut enemmän esille ja asian tiimoilta on ollut myös kansalaisaktiivisuutta muun muassa yhdistystoiminnan myötä.

Mielipiteet huumeiden käytön rangaistavuudesta jakautuneita

Vuonna 2018 kysyttiin ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2002 suomalaisten mielipiteitä siitä, tulisiko huumeiden käytöstä rangasta ja jos tulisi, niin mikä olisi sopiva rangaistus: sakko, vankeus vai joku muu tapa. Vuonna 2018 Huumekyselyn vastaajista 20 prosenttia oli sitä mieltä, että huumeiden käytöstä ei tulisi rangaista. Tämä on kuusi prosenttiyksikköä enemmän kuin vuonna 2002, jolloin vastaava osuus oli 14 prosenttia. Toisaalta vankeusrangaistuksen kannattajien osuus oli noussut 21 prosentista 29 prosenttiin vuosien 2002 ja 2018 välillä.

Tämä kuvaa jonkinlaista asenteiden kärjistymistä: entistä useampi haluaisi, että huumeiden käytöstä ei rangaistaisi ollenkaan samalla kun yhä useampi haluaisi kurittaa käyttäjää tuntuvalla vapausrangaistuksella. Sakkorangaistuksen kannattajien osuus oli pysynyt suhteellisen muuttumattomana ollen noin 30 prosenttia molempina vuosina. Muuta rangaistusta, jollaisena hyvin usein mainittiin esimerkiksi hoito eri muodoissaan tai yhdistettynä erilaisiin rangaistuksiin, kannattavien osuus puolestaan oli vähentynyt vuosien 2002 ja 2018 välillä 32 prosentista 21 prosenttiin.

Lieventyneet kannabisasenteet

Kannabispolitiikassa on tapahtunut viime vuosina muutoksia muun muassa Pohjois- ja Etelä-Amerikan lisäksi myös Euroopassa, ja niitä on käynnissä tai suunnitteilla esimerkiksi Norjassa ja Luxemburgissa. Kannabiksen ympärillä käytävällä keskustelulla ja politiikkamuutoksilla lienee jonkinlainen vaikutus siihen, että suomalaisten asenteet kannabista kohtaan ovat liberalisoituneet. Esimerkiksi 42 prosenttia suomalaisista oli vuonna 2018 sitä mieltä, että kannabiksen käytöstä ei tulisi rangaista, kun vastaava osuus oli vain 26 prosenttia vuonna 1992 ja 31 prosenttia vielä vuonna 2010. Samalla tavoin suhtautuminen kannabiksen kasvattamiseen on lieventynyt: vuoden 2018 Huumekyselyssä 25 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että kannabiskasvin kasvattamisesta ei tulisi rangaista, kun vuonna 1992 tätä mieltä oli ainoastaan 10 prosenttia. Tosin kummassakaan näistä (suhtautumisessa kannabiksen käytöstä tai kasvattamisesta rankaisemiseen) ei ollut tapahtunut muutosta sitten vuoden 2014.

Näiden rankaisemista koskevien kannabisasenteiden muutokseen voi etsiä perspektiiviä siitä, että väestön asenteet kokaiinin postittamisen rankaisemisesta ovat pysyneet hyvin tiukkoina. Vuodesta 1992 lähtien vain kahdesta neljään prosenttia kyselyyn vastanneista on ollut sitä mieltä, että kokaiinin lähettämisestä postitse ei tulisi rangaista. Vastaavaa asenteiden liberalisoitumista, mitä kannabiksen kohdalla havaitaan, ei siis ole tapahtunut kokaiiniin liittyen.

Lääkekannabiksella laaja tuki

Asenteiden lieventyminen näkyy myös väestön suhtautumisessa kannabiksen laillistamista koskevaan kysymykseen. Kuviosta 2 nähdään, että niiden osuus, joiden mielestä kannabista pitäisi voida hankkia laillisesti, on kasvanut 10 prosentista 18 prosenttiin vuosien 2010 ja 2018 välillä. Samanaikaisesti yhä useampi on sitä mieltä, että kannabista pitäisi voida hankkia laillisesti, mutta ainoastaan lääkekäyttöön. Vastaavasti niiden osuus, joiden mielestä kannabista ei pitäisi voida hankkia mihinkään tarkoitukseen, on vähentynyt 49 prosentista 28 prosenttiin.

Kuvio 2. Mielipiteet siitä, pitäisikö kannabista voida hankkia laillisesti suomalaisessa 15–69-vuotiaassa väestössä vuosina 2010–2018, %.

Yhtenä heijastuksena asenteiden muutoksesta voitaneen pitää kansalaisaloitetta kannabiksen käytön rangaistavuuden poistamiseksi, joka ensimmäisenä kannabista koskevana kansalaisaloitteena saavutti vaadittavan 50 000 allekirjoituksen rajan lokakuussa 2019 ja etenee siten eduskunnan käsittelyyn.

Karoliina Karjalainen työskentelee erikoistutkijana ja Pekka Hakkarainen tutkimusprofessorina ja yksikönpäällikkönä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Päihteet ja riippuvuudet -yksikössä.

Lisätietoja:
Karjalainen K, Hakkarainen P & Salasuo M. Suomalaisten huumeiden käyttö ja huumeasenteet 2018. Tilastoraportti 2/2019, 25.2.2019. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.


 
Julkaistu 5.12.2019
Sivun alkuun |