Elina Ruuskanen

Uhrin tarpeet paremmin huomioon rikosprosessissa

Oikeusministeriön johdolla työskennellyt ns. hyvien käytäntöjen työryhmä on saanut puolitoistavuotisen työnsä päätökseen. Sen mielestä viranomaisten menettelytapoja rikosprosessissa on kehitettävä ottamaan paremmin huomioon rikoksen uhrien tarpeet. Työryhmä ehdottaa lukuisia hyviä käytäntöjä rikosoikeudellisten menettelyjen eri vaiheisiin sekä säännöllistä koulutusta uhrin kohtaamisesta, kohtelusta, oikeuksista, suojelutoimista ja trauman vaikutuksista uhriin.

Työryhmän tehtävänä oli arvioida rikosprosessia uhrin näkökulmasta ja kartoittaa kotimaisia hyviä käytäntöjä ja koulutusta uhrien tarpeiden huomioon ottamisesta rikosprosessissa. Työryhmän tuli valmistella ehdotukset hyvistä menettelytavoista sekä siitä, miten viranomaisten tietoisuutta ja osaamista lisätään ja hyvät toimintatavat sovitetaan viranomaiskäytäntöihin.

Työssä tukeuduttiin aihetta käsitteleviin suomalaisiin tutkimuksiin ja aiempien työryhmien työhön sekä asiantuntijoiden kuulemiseen. Lisäksi työryhmä teki webropol-kyselyt tuomioistuimiin ja poliisilaitoksille. Kyselyjen avulla kartoitettiin sitä, miten uhridirektiivin mukanaan tuomat velvoitteet käytännössä toteutuvat ja miten uhrien tarpeet huomioidaan tuomioistuinten ja poliisien toiminnassa. Työryhmä myös selvitti, minkälaista uhrien kohtaamiseen, kohteluun ja oikeuksiin liittyvää koulutusta keskeiset viranomaiset ja järjestöt ovat järjestäneet.

Rikosprosessissa on nykyisinkin käytössä monia uhrin tarpeet huomioon ottavia käytäntöjä. Toisaalta työryhmä havaitsi myös useita kehittämiskohteita. Uhridirektiiviin liittyviä lainsäädäntömuutoksia ei välttämättä vielä tunneta kaikilta osin, ja uusien velvoitteiden jalkauttamisessa osaksi kaikkien viranomaisten käytäntöjä on vielä tekemistä.

Koulutuskartoituksessa ilmeni, että viranomaisista uhritematiikkaan liittyvää koulutusta on järjestetty etenkin poliisissa ja Rajavartiolaitoksessa, joissa aihetta käsitellään osana poliisien ja rajavartijoiden perus- sekä jatko- ja täydennyskoulutusta. Myös syyttäjille, julkisille oikeusavustajille ja sovittelijoille järjestetään säännöllisesti koulutusta, joka sisältää uhrin kohtaamiseen liittyviä teemoja. Tuomioistuinlaitoksessa tällaista koulutusta ei ole juurikaan järjestetty. Lisäksi työryhmän tekemän kartoituksen perusteella vaikuttaa siltä, että suojelutarpeen arviointia koskevaa koulutusta ei ole järjestetty systemaattisesti poliisilaitoksilla, vaan koulutuksen painopiste on poliisin peruskoulutuksessa.

Uusia käytäntöjä tilajärjestelyihin ja oikeudenkäynteihin

Työryhmässä nousi esiin, että rikosilmoituksen tekeminen ei aina ole mahdollista rauhallisessa paikassa. Työryhmä ehdottaa poliisilaitosten käytäntöjen edelleen kehittämistä sen varmistamiseksi, että uhrilla olisi aina tarpeen vaatiessa tai pyytäessään mahdollisuus tehdä rikosilmoitus esimerkiksi kuulusteluhuoneessa tai muussa rauhallisessa paikassa. Lisäksi tarvitaan järjestelmällisiä käytäntöjä siihen, että kuulusteluun olisi aina osoitettavissa haavoittuvien uhrien (esim. lapsiuhrit) tarpeisiin mahdollisimman sopivat tilat.

Tuomioistuimissa tulisi järjestää mahdollisuus erillisiin kulkureitteihin ja odotustiloihin, jotta uhrin toive vastaajan kohtaamisen tai näkemisen välttämisestä toteutuisi. Oikeudenkäyntien osalta työryhmä suosittaa sermien käyttöä tarvittaessa, istuntojen aikatauluttamista siten, että vältytään pitkiltä ja uhrien kannalta ikäviltä odotusajoilta sekä istuntojen tauottamista. Uhrin tilannetta voisi helpottaa sekin, että tuomari kertoisi käsittelyn aluksi, mitä oikeudenkäynnissä tapahtuu ja keitä salissa on läsnä.

Uhrin tiedonsaannissa kehittämisen varaa

Uhrin tiedonsaantia on pyritty uhridirektiivin voimaantulon myötä edistämään monin tavoin. Vuonna 2016 oikeusministeriö julkaisi verkossa Tietoa rikoksen uhrin oikeuksista -esitteen. Siihen on koottu asioita, joista rikoksen uhrilla on oikeus saada viranomaisilta tietoa. Esite on tarkoitettu uhreille jaettavaksi ja tiedottamisen tueksi etenkin poliisin ja muiden esitutkintaviranomaisten toiminnassa.

Työryhmä havaitsi, että esite ei ole toiminut täysin alkuperäisen tarkoituksensa mukaisella tavalla, ja ehdottaa esitteen käytön ja jakelun tehostamista monin eri tavoin, kuten painetun version laatimista. Esite olisi hyvä antaa uhrille jo rikosilmoituksen tekovaiheessa ja saattaa se myös esimerkiksi terveydenhuollon toimijoiden käyttöön.

Asianomistajan tiedonsaannin edistämiseksi työryhmä työsti konkreettisen ehdotuksen asianomistajalle lähetettävään käräjäoikeuden kutsuun liitettäviksi ohjeiksi. Ohjeet sisältävät tietoa mm. asianomistajan oikeudesta käyttää oikeudenkäyntiavustajaa ja tukihenkilöä, oikeusavusta, läsnäolovelvollisuudesta ja oikeudenkäynnin järjestelyistä.

Avustajan hankkimiseen ja tukipalveluihin ohjaamiseen huomiota

Työryhmä pitää erittäin tärkeänä, että etenkin vakavien rikosten uhreilla olisi oikeudellinen avustaja mahdollisimman varhaisessa vaiheessa rikosprosessia. Esitutkintaviranomaisessa pitäisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota avustajan hankkimiseen, koska moni asianomistaja ei osaa hankkia avustajaa, vaikka avustajalle olisi selkeä tarve.

Työryhmä toteaa myös, että jos uhrilla ei ole avustajaa esitutkinnassa, syyttäjä voi tarvittaessa esittää avustajan määräämistä oikeudenkäyntiä varten. Syyttäjä voi myös olla yhteydessä uhriin ja kehottaa tätä hankkimaan avustajan. Työryhmä ehdottaa, että tarvittaessa varmistetaan avustajan hankkiminen viimeistään tuomioistuinvaiheessa esimerkiksi siten, että käräjäsihteeri soittaa asianomistajalle ja kehottaa tätä hankkimaan avustajan.

Työryhmä katsoo, että uhrien tukipalveluihin ohjaamista vakiintuneena osana esitutkintaa tulisi tehostaa kaikilla poliisilaitoksilla. Tarvitaan myös tukipalveluja tarjoavien tahojen omaa aktiivisuutta palveluidensa tunnetuksi tekemisessä viranomaisille. Paikallinen sidosryhmäyhteistyö on välttämätöntä, jotta tukipalveluihin ohjaaminen muodostuu vakiintuneeksi toimintatavaksi.

Työryhmän mukaan tukihenkilön roolia sovittelussa tulisi vahvistaa ja pyrkiä tarvittaessa varmistamaan tukihenkilön läsnäolo sovittelussa. Lisäksi työryhmä ehdottaa, että seksuaalirikoksia koskevien syyttämättäjättämispäätösten liitteeksi laitetaan tietoa tukipalveluista.

Lapsiuhrien asemaa parannettava

Työryhmä valitsi yhdeksi erityistarkastelun kohteeksi lapset rikoksen uhreina. On tärkeää, että kaikilla poliisilaitoksilla olisi riittävästi lasten kuulustelukoulutuksen käyneitä poliiseja. Tähän pääsemiseksi työryhmä ehdottaa Poliisihallituksen järjestämän lasten kuulustelukoulutuksen jatkuvuuden varmistamista.

Työryhmä ehdottaa osaamisen keskittämistä poliiseille ja syyttäjille, jotka ovat erikoistuneet lapsiin kohdistuviin rikoksiin. Rikosprosessissa tulisi taata lapsen ikä ja mahdolliset erityistarpeet huomioiden lapsiystävällinen kuuleminen lasta lähellä, lapsiystävällisissä tiloissa, tapausten mahdollisimman nopea käsittely sekä lapsen tarvitseman avun ja tuen varmistaminen ja seuranta. Viranomaisyhteistyö myös terveydenhuollon ja sosiaalitoimen kanssa tulisi varmistaa.

Osaamista koulutuksen ja erikoistumisen kautta

Viranomaisten tietoisuuden ja osaamisen lisäämiseksi uhrin tarpeista työryhmä ehdottaa osaamisen keskittämistä ja erikoistumista poliisissa, syyttäjälaitoksessa ja tuomioistuimissa. Lisäksi viranomaisille tulisi tarjota säännöllisesti koulutusta uhrin kohtaamisesta, kohtelusta, oikeuksista, suojelutoimista ja trauman vaikutuksista uhriin. Poliisin osaamista tulisi lisätä järjestämällä koulutusta erityisesti suojelutarpeen arvioinnista, avustajan hankkimisesta etenkin vakavien rikosten uhreille, tukipalveluihin ohjaamisesta, tukihenkilön käyttämisen hyödyistä sekä edunvalvojan hankkimisesta lapselle ja muulle edunvalvojan tarpeessa olevalle henkilölle.

Työryhmä myös ehdottaa, että oikeustieteen opiskelijoiden aineopintoihin rikos- ja prosessioikeuden kokonaisuuteen sisällytetään perusasiat uhrin kohtaamista, kohtelua ja tarpeiden ymmärtämistä koskevista teemoista.

Ehdotetut hyvät käytännöt ja toimintatavat voidaan työryhmän mukaan saattaa käytäntöön paitsi koulutuksen myös esimerkiksi ohjeistuksen sekä laatuhankkeiden avulla. Myös viranomaisten käyttämillä lomakkeilla voidaan ohjata toimintaa. Sähköiset lomakkeet voidaan suunnitella siten, että ne automaattisesti tarjoavat tietynlaisia valintoja tietyissä asioissa.

Työryhmän toiveena on, että viranomaiset ja toimijat saattavat ehdotetut hyvät käytännöt ja toimintatavat osaksi omaa toimintaansa. Toimenpiteiden toteutumista olisi hyvä seurata osana uhridirektiivin täytäntöönpanon seurantaa.

Kirjoittaja on erityisasiantuntija oikeusministeriössä ja toimi hyvien käytäntöjen työryhmän sihteerinä.

 
Julkaistu 14.12.2018
Sivun alkuun |