Päivi Honkatukia

Turvassa vai turvallistettuna?

Voidakseen hyvin ihmisen täytyy tuntea olevansa turvassa. Inhimillinen turvallisuus ilmenee yksilön luottamuksena muihin ihmisiin ja sosiaaliseen ympäristöön. Turvallista arkea elävän ihmisen ei tarvitse pelätä joutua kokemaan syrjintää, väkivaltaa tai kaltoinkohtelua.

Kiihtyvät yhteiskunnalliset ja globaalit muutokset vaikuttavat inhimilliseen turvallisuuteen. Yhteiskuntien kiihtyvä eriarvoistuminen voi näkyä ja tuntua köyhyyden ja osattomuuden kokemuksina. Maailmassa on turvattomia alueita, joilta monet ovat joutuneet lähtemään pois etsimään paremman elämän edellytyksiä.

Julkisissa keskusteluissa näitä ilmiöitä käsitellään joskus tavalla, joita tutkijat ovat nimittäneet turvallistamiseksi. Käsite kuvaa sitä, miten joidenkin ihmisryhmien vaikeita elämäntilanteita ei nähdä rakenteellisina kysymyksinä, vaan niihin suhtaudutaan pikemminkin turvallisuusuhkina. Ratkaisuksi esitetään rangaistuksia ja kontrollin tiukentamista. Tässä lehdessä turvallistamisen prosesseja ja kontrollin kiristymistä analysoidaan esimerkiksi maahanmuuton hallinnoinnissa tai siinä, miten kouluissa vastataan oppilaiden häiriökäyttäymiseen.

Turvallistaminen voi johtaa siihen, että lisääntyvään eriarvoistumiseen aletaan vastata kontrollia kiristämällä. Turvallistamisen kohteeksi joutuneiden ihmisten turvallisuudentunteita tällainen kohtelu paranna, vaan käy päin vastoin. Samalla turvallisuusuhkien korostaminen vahvistaa epäluottamuksen ilmapiiriä, pelkoja ja eri ihmisryhmien välisiä jännitteitä.

On tärkeää kysyä ja analysoida, keneen kontrolli kohdistuu ja millaisin seurauksin, eli tarkastella tätä kysymystä yhdenvertaisuuden näkökulmasta, kuten professori Anne Alvesalo-Kuusi toteaa tämän lehden vaikuttajahaastattelussa.

Kontrollia ja puuttumista myös tarvitaan, jotta yhteiskunnat voivat toimia ennustettavasti. Pauliina Lampinen kirjoittaa tässä lehdessä, että nuorille säännöt ja niiden valvonta voivat merkitä turvaa ja turvallisten aikuisten kohtaamista. Tärkeää tässä on kunnioittava vuorovaikutus ja nuorten arvostava kohtaaminen myös niissä tilanteissa, joissa heidän käyttäytymistään rajoitetaan.

****

P.S.

Tämä oli viimeinen pääkirjoitukseni Haaste-lehdessä. Kiitän aktiivista toimitusneuvosta, kaikkia lehteen kirjoittaneita asiantuntijoita ja avustajia sekä erityisesti toimitussihteeri Riikka Kostiaista rautaisesta ammattilaisuudesta. Haaste on upea tutkimus- ja muun asiantuntijatiedon ja keskustelun foorumi. Kiitän rikoksentorjuntaneuvostoa mahdollisuudesta kulkea kanssanne tämän kolmen vuoden matkan.

 
Julkaistu 14.12.2018
Sivun alkuun |