Minna Piispa

Rikoksentorjunnan panokset

Ruotsissa rikosten ehkäisyyn panostetaan – mihin suuntaan Suomi on menossa? Tätä pohditaan Rikoksentorjunta-palstalla.

Ruotsin hallitus on panostanut viime vuosina voimakkaasti rikoksentorjuntaan ja julkaisi vuonna 2016 uuden rikoksentorjuntaohjelman. Siihen on koottu hallituksen tavoitteet rikollisuuden ehkäisemiseksi eri politiikan aloilla. Ohjelman tavoitteena on lisätä tietoa rikollisuuden ehkäisemisestä ja edistää yhteistyötä. Ruotsin rikoksentorjuntaneuvolle (Brå) annettiin tehtävä tukea niin valtakunnallisen kuin paikallistason rikosten ehkäisyä. Hallituksen antama mandaatti selkeytti eri viranomaistoimijoiden vastuita rikoksentorjunnassa. Koordinointia ja tukea parannettiin myös alueellisella tasolla ja lääninhallituksille annettiin uusi tehtävä tukea paikallista työtä.

Ruotsissa ohjelma tarkoitti myös suurta taloudellista panostusta rikoksentorjuntatyöhön. Resursseja lisättiin yhteensä 3,9 miljoonan eurolla (40 miljoonan Ruotsin kruunua) vuosittain, osa resursseista ohjattiin poliisitoimintaan. Brå sai lähes 1,5 miljoonan euron vuosittaisen lisäresurssin, jonka turvin se vahvistaa eri toimijoiden välistä vuorovaikusta ja kehittää rikollisuutta ehkäisevää työtä sekä toimii kansallisen tason rikoksentorjuntatyön veturina. Läänihallitusten budjettiin varattiin vuosittain 2,5 miljoonaa euroa alueellisten koordinaattoreiden palkkaamiseen.

Mitä lisärahalla saadaan?

Ensimmäinen rikoksentorjunnan tilaa Ruotsissa kuvaava raportti (2018) kertoo selkeää kieltä siitä, miten resurssien lisääminen edistää työtä. Brå on aloittanut rikoksentorjunnan verkkopohjaiset koulutukset. Ne ovat tärkeä osa rikoksentorjunnan osaamisen levittämistä. Lisäksi Brå on antanut rikoksentorjunnan menetelmätukea seitsemälle sosiaalisesti haavoittuvalle alueelle ja 16 muulle kunnalle. Rahoitusta saavat kunnat valitaan huolella, niiden kanssa tehdään tiivistä yhteistyötä ja työn tuloksia myös seurataan. Kunnat valitaan yleensä sosiaalisesti haavoittuvilta alueilta tai kunnista, joissa uusi valtuusto on aloittanut toimintansa ja haluaa kehittää turvallisuustyötä. Suomessa vastaavia valtionavustuksia jaetaan yhteisöille rikoksentorjuntatyöhön yhteensä 70 000 euroa. Summan pitäisi olla moninkertainen, jotta avustuksen turvin voitaisiin kehittää pitkäjänteisesti rikoksen ehkäisyn menetelmiä ja arvioida menetelmien vaikuttavuutta.

Myös paikallisella tasolla rikoksentorjuntatyö on Ruotsissa kehittynyt. Yli kahteen kolmesta Brån kyselyyn vastanneesta kunnasta on nimetty rikoksen ehkäisystä vastaava henkilö ja useimmissa kunnissa on paikallinen rikoksentorjuntaneuvosto tai vastaava yhteistyöelin. Meillä rikoksentorjuntaneuvosto toteutti Suomen Kuntaliiton kanssa vuonna 2017 kyselyn kuntien rikoksentorjunta- ja turvallisuustyöstä vastaaville viranhaltijoille paikallisen rikoksentorjuntatyön toteuttamisesta. Kyselyn mukaan koordinoinnin järjestämisessä paikallisesti tai seutukuntien kesken ollaan Suomessa vielä pitkälti jäljessä Ruotsista, sillä vain yhdessä kunnassa kymmenestä on nimetty rikoksentorjuntatyöstä vastaava päätoiminen tai osa-aikainen koordinaattori. Oma yhteistyöryhmä (tai seutukunnan ja maakunnan yhteinen) oli hieman alle neljässä kunnasta kymmenestä.

Lääninhallituksiin sijoitetut uudet koordinaattorit (21 henkilöä) ovat aloittaneet tehtävänsä. Koordinaattoreilla on Ruotsissa tärkeä rooli paikallistason työssä. Kansallisessa rikoksentorjuntaohjelmassa Turvallisesti yhdessä (2016) nostettiin paikallisten koordinaattoreiden tarve ja esitettiin, että jokaiseen kuntaan/maakuntaan nimetään yhdyshenkilö tai koordinaattori, jonka tehtäviin kuuluu rikoksentorjunnan edistäminen ja koordinointi alueella. Maakuntauudistus antaisi mahdollisuuden kehittää paikallista koordinointia, sillä maakuntien tehtäväksi annettaisiin hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden edistämisen ja ehkäisevän päihdetyön asiantuntijatuki kunnille.

Sisäisen turvallisuuden strategiassa (2017) konkretisoidaan maakuntien tehtävää siten, että tuotetaan suositukset sisäisen turvallisuuden kirjaamisesta maakuntien ja kuntien strategioihin, yhtenäistetään kuntien ja maakuntien turvallisuussuunnittelu osaksi sähköisiä hyvinvointikertomuksia ja määritellään turvallisuutta kuvaavat indikaattorit. Koordinaattoreiden tehtävät olivat strategian valmistelussa esillä, mutta lopulliseen ohjelmaan niitä ei sisällytetty, juurikin resurssikysymyksen vuoksi. Kirjaukseen jäi maakuntien turvallisuustehtävien organisoinnin edistäminen olemassa olevia hyviä käytäntöjä hyödyntäen. Kun lakisääteistä velvoitetta tai taloudellista kimmoketta ei ole, maakuntien ja kuntien itsenäisestä toimivallasta johtuen panostus rikosten ehkäisyyn riippuu niiden tahtotilasta.

Poliisin rooli rikosten ehkäisyssä

Ruotsissa valtio panosti rikoksentorjuntatyöhön myös lisäämällä poliisin rikoksentorjunnan osaamista ja kehittämällä työmenetelmiä. Panostus kannatti, sillä valtionkonttorin arvion (2017) mukaan poliisin ja kunnan solmimat yhteistyösopimukset olivat saaneet aikaan positiivista kehitystä rikosten ehkäisyssä. Lähipoliisitoiminnan osalta tilanne vaihteli paikkakunnittain, sillä resurssit ei ole kohdennettu paikalliseen rikollisuuden ehkäisyyn.

Suomessa kehitys on pikemminkin heikentänyt polisiin mahdollisuuksia osallistua paikalliseen rikoksentorjuntatyöhön. Valtioneuvoston eduskunnalle 2016 antamassa selonteossa esitettiin, että poliisin olemassa olevien resurssien käyttö tullaan kohdentamaan aiempaa suunnitelmallisemmin ja enemmän priorisoiden.

Poliisin ennalta estävän työ strategia on luonnosteluvaiheessa. Luonnokseen on kirjattu, että poliisi osallistuu paikalliseen ja alueelliseen turvallisuussuunnitteluun. Turvallisuussuunnittelu nähdään yhteistyön alustana paikallistasolla. Siinä myös luvataan, että poliisi tukee paikallista ja alueellista turvallisuussuunnittelua tiedolla ja analyysitoiminnalla. Lähipoliisitoiminnan tärkeys on huomioitu keinona pitää yllä vuorovaikutusta poliisin ja paikallisyhteisöjen kanssa sekä mahdollisuutena lisätä poliisin tietoa siitä, mitä ympäristössä tapahtuu. Strategialuonnoksessa korostetaan, että on keskeistä jatkaa lähipoliisitoiminnan tavoitteisiin ja periaatteisiin perustuvaa työtä, mutta se organisoidaan poliisilaitoksilla ennalta estävän toiminnan kokonaisuuksiksi. Muutosta perustellaan toimintaympäristön muuttumisella, poliisin resurssien niukkenemisella sekä tuloksellisuudella.

Positiivista panostusta poliisin paikalliseen toimintaan lupaa sisäministeri Kai Mykkäsen käynnistämä lähiöpoliisihanke, jossa panostetaan uudella tavalla valittujen lähiöiden ennaltaehkäisevään työhön. Keskeistä on, että poliisi on alueella arkisesti läsnä ja tekee tiiviisti työtä yhdessä opettajien, lastensuojelun, nuorisotyöntekijöiden ja eri yhteisöjen kanssa. Ensi vuodelle budjettiriihessä luvattiin lisäraha 30 uuden lähiöpoliisin palkkaamiseen.

Miksi Suomessa ei tunnisteta ehkäisevän työn tarvetta?

Ruotsin suuret panostukset herättävät kysymyksen, miksi Suomessa ei ole herätty rikosten ehkäisyyn. Ruotsissa on viime vuosina tapahtunut mellakointia lähiöissä eri puolilla maata, vakava terrori-isku Tukholman keskustassa ja turvallisuus ja rikoksentorjunta ovat nousseet tärkeiksi poliittisiksi aiheiksi. Suomessa Turun puukotus nosti myös turvallisuusasiat esille, erityisesti toimet väkivaltaisen ekstremismin ja radikalisoinnin torjumiseksi ovat saaneet hallitukselta kannatusta ja rahoitusta. Kiinnostus paikalliseen rikoksentorjuntatyöhön on kunnissa herännyt jonkin verran, mutta valtakunnallisella tasolla kiinnostus on vielä laimeaa.

Rikosten ennalta ehkäisyn ja ennalta ehkäisevän työn arvoa ei ylipäätään nähdä. Toimiin herätään usein vasta kun jotain on tapahtunut. Ennaltaehkäisyn tuloksia on usein vaikea nähdä, ja jos taloudelliset resurssit ovat niukat, niitä joudutaan suuntaamaan paikkaaviin toimenpiteisiin. Yksi syy on varmasti se, että meillä ei ole riittävästi arvioituja, vaikuttavaksi todettuja ja mielellään vielä kustannustehokkaiksi todettuja rikoksentorjunnan menetelmiä. Mitä enemmän näyttöä ennalta ehkäisevän työn kustannustehokkuudesta ja vaikuttavuudesta saadaan, sitä helpommin ehkäisevän työn merkitys konkretisoituu. Tällöin on helpompi osoittaa, mitä hyötyä rahallisella panostuksella saadaan. Siksi ehkäisevän työn vaikutusten tieteelliselle tutkimukselle on ehdottomasti varattava riittävästi resursseja ja huolehdittava, että tietoa levitetään ja hyödynnetään käytännön työn kehittämisessä.

Maakuntauudistuksen ja sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen pitkittyminen ovat omalta osaltaan hidastaneet rikoksen ehkäisyn ja turvallisuustyön edistämistä paikallisella tasolla. Epävarmuus tulevaisuuden rakenteista vaikeuttaa työn pitkäjänteistä suunnittelua.

Kirjoittaja on rikoksentorjuntaneuvoston pääsihteeri.

Kirjallisuus:

Det brottsförebyggande arbetet i Sverige 2018. Nuläge och utvecklingsbehov. Brå.

Turvallisesti yhdessä. Kansallinen rikoksentorjuntaohjelma. Oikeusministeriö. Selvityksiä ja ohjeita 30/2016.

Paikallinen tahtotila kuntoon. Kysely rikoksentorjuntatyöstä kunnissa vuonna 2017. Oikeusministeriö. Selvityksiä ja ohjeita 54/2017

Tillsammans mot brott – ett nationellt brottsförebyggande program. Regeringens skrivelse 2016. Skr 2016/17:126.

Hyvä elämä – turvallinen arki. Valtioneuvoston periaatepäätös sisäisen turvallisuuden strategiasta 5.10.2017. Sisäministeriön julkaisu 15/2017.

 
Julkaistu 14.12.2018
Sivun alkuun |