Martti Lehti & Reino Sirén

Alkoholin ja väkivallan ajaton yhteys Pohjolassa

Kriminologia-palstalla kerrotaan tutkimuksesta, jossa on selvitetty henkirikollisuuden ja alkoholin kokonaiskulutuksen yhteyttä Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa 1800-luvulta näihin päiviin. Tulosten perusteella Suomesta tällainen tilastollisesti merkitsevä yhteys löytyy rauhan aikana.

Alkoholinkäytön vaikutus väkivaltarikollisuuteen on Pohjoismaissa ja erityisesti Suomessa ollut jo toista sataa vuotta ahkerasti tutkittu ja kiivaasti kiistelty kysymys. Sille, että aihe kiinnostaa tutkijoita ja kansalaisia poikkeuksellisen paljon juuri Pohjolassa, on ilmeiset syynsä. Pohjoismaat kuuluvat Koillis-Euroopan viinavyöhykkeeseen, jossa alkoholin rooli väkivaltarikollisuudessa on poikkeuksellisen korostunut. Alkoholinkulutuksen, humalan ja ihmisyksilöiden väkivaltaisen käyttäytymisen toisiinsa liittävistä mekanismeista vallitsee sinänsä laaja erimielisyys: kannatusta on niin fysiologisilla, psykologisilla kuin kulttuurisillakin selityksillä – yksin ja erilaisin yhdistelmin.

Yhteiskunnan ja yhteiskuntapolitiikan kannalta on kuitenkin jokseenkin yhdentekevää, mikä alkoholin ja väkivallan toisiinsa liittää. Merkitystä on lähinnä sillä, onko alkoholin kulutuksen ja väkivaltarikollisuuden välillä todistettavaa yhteyttä ja voidaanko alkoholin kokonaiskulutuksen avulla säädellä väkivaltarikollisuuden tasoa. Tuoreessa tutkimuksessamme olemme pyrkineet selvittämään nimenomaan tätä.

Tutkimuksemme tarkastelee alkoholin kokonaiskulutuksen ja henkirikoskuolleisuuden vuotuisten muutosten keskinäistä yhteyttä Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa 1800-luvun alkupuolelta 2010-luvulle. Lähteenä ovat olleet julkaistut kuolemansyytiedot ja alkoholinkulutustilastot – Suomessa 1800-luvun ja kieltolakivuosien osalta myös kulutusta epäsuorasti mittaavat tilastoaineistot. Analyysimetodina on käytetty ARIMA-aikasarjamallinnusta, jossa poikkeavien havaintojen vaikutus on otettu huomioon.

Pitkä ajanjakso lisää tulosten luotettavuutta

Pohjoismaissa on tutkittu samaa aihetta aiemminkin vaihtelevin tuloksin ja menetelmin. Väkivallan kuvaajana on tällöin yleensä käytetty poliisin tilastoimaa pahoinpitelyrikollisuutta tai pahoinpitelyrikostuomioita. Tutkimuksemme poikkeaa aiemmista pidemmän tutkimusajanjakson, poikkeavien havaintojen käsittelyn ja käytetyn väkivallan kuvaajan – henkirikoskuolleisuuden – osalta.

Pitkä tarkasteluajanjakso lisää analyysitulosten luotettavuutta ja mahdollistaa myös alkoholinkulutuksen ja henkirikoskuolleisuuden välisen yhteyden ajallisten muutosten tutkimisen. Tätä kysymystä ei aiemmassa tutkimuksessa juuri ole käsitelty. Henkirikoskuolleisuus on puolestaan tilastoitua pahoinpitelyrikollisuutta luotettavampi väkivallan määrällisten muutosten kuvaaja, sillä se ei ole juurikaan altis ilmituloasteen, rekisteröintiasteen ja väkivaltaan suhtautumisessa tapahtuvien muutosten aiheuttamille häiriöille. Toisaalta henkirikokset ovat erittäin harvinaisia yksilöiden välisiin konflikteihin liittyviä tapahtumia, joten on ennalta huomattavasti epätodennäköisempää, että alkoholinkulutuksen muutoksilla voisi olla niiden määrän vuotuisiin vaihteluihin vaikutusta toisin kuin pahoinpitelyrikollisuuden kaltaisessa massarikollisuudessa.

Alkoholin ja väkivallan yhteys vahva Suomessa

Tarkasteltaessa koko tutkimusajanjaksoa 1802–2013 Suomessa havaittiin tilastollisesti merkitsevä yhteys alkoholin kokonaiskulutuksen ja miesten henkirikoskuolleisuuden sekä kokonaishenkirikoskuolleisuuden vuotuisten muutosten välillä. Estimointituloksen mukaan yhden litran muutos alkoholinkulutuksessa asukasta kohti vastasi 0,1–0,2 yksikön tasonmuutosta henkirikoskuolleisuudessa. Vaikutuksen tosiasiallista suuruutta voi havainnollistaa sillä, että vuonna 2016 alkoholin kokonaiskulutus oli Suomessa 9 litraa puhdasta alkoholia asukasta kohti ja henkirikoskuolleisuus 1,14 surmattua 100 000 asukasta kohti. (Miesten henkirikoskuolleisuus oli tuolloin 1,62 surmattua 100 000 miestä kohti.) Naisten kuolleisuudessa tilastollisesti merkitsevää yhteyttä ei esiintynyt. Ruotsissa havaittiin tilastollisesti merkitsevä yhteys miesten henkirikoskuolleisuudessa, muttei naisten kuolleisuudessa eikä kokonaiskuolleisuudessa. Norjassa ei esiintynyt minkäänlaista yhteyttä alkoholinkulutuksen ja henkirikoskuolleisuuden välillä (taulukko 1).


Suomessa tarkasteltiin myös havaitun yhteyden ajallista vakautta kolmella ajanjaksolla, joihin päädyttiin poliittisen historian perusteella: 1802–1899, 1900–1948 ja 1949–2013. Näistä ensimmäistä ja viimeistä voi luonnehtia pääosin rauhan vuosiksi, keskimmäistä erilaisten kriisien värittämäksi. Tilastollisesti merkitsevä yhteys alkoholinkulutuksen ja kokonaishenkirikoskuolleisuuden välillä havaittiin sekä ensimmäisellä että viimeisellä ajanjaksolla, muttei keskimmäisellä. Kieltolakivuosien (joilta kulutustiedot ovat tavallista epäluotettavammat) vaikutuksen poistaminen ei tulosta muuttanut (taulukko 2).


Tulosten perusteella alkoholinkulutuksen ja henkirikollisuuden tason välillä on Suomessa vallinnut tilastollisesti havaittava yhteys rauhan oloissa ja näin on ollut jo suhteellisen kauan – koko sen ajanjakson, kun meillä on ylipäätään mahdollisuus sitä tilastoanalyysin keinoin tutkia. Alkoholin ja väkivallan yhteys näyttäisi olevan lisäksi Suomessa huomattavasti vahvempi kuin Ruotsissa tai Norjassa. Tosin myös Ruotsissa se on esiintynyt miehiin kohdistuneessa henkirikollisuudessa.

Tämän tyyppisiin aikasarja-analyyseihin heikoista tilastollisista yhteyksistä (jollainen alkoholinkulutuksen ja väkivaltarikollisuuden välillä vallitsevakin on) liittyy monia epävarmuustekijöitä. Tutkimuksemme tulosten pohjalta arvioiden ei kuitenkaan ole perusteita väittää, ettei alkoholin kokonaiskulutuksen säätelyllä voitaisi vaikuttaa henkirikollisuuden ja muunkin väkivaltarikollisuuden tasoon. Kuinka tehokas yhteiskuntapolitiikan väline säätely on, sitä ei tämän tyyppisestä tutkimuksesta voi suoraan päätellä.

Lähde: Martti Lehti & Reino Sirén (2018). The impact of alcohol consumption on homicide: A time-series analysis of three Nordic countries. European Journal of Criminology. Julkaistu verkossa 28.9.2018DOI 10.1177/1477370818802524

 
Julkaistu 14.12.2018
Sivun alkuun |