Riikka Kostiainen

Yhdenvertaisuuden edistäminen vahvalla pohjalla

Vuonna 2015 voimaan tulleen yhdenvertaisuuslain uudet syrjintäperusteet ja valtuutetun laajempi toimivalta ovat parantaneet mahdollisuuksia puuttua syrjintään, arvioi yhdenvertaisuusvaltuutettu Kirsi Pimiä. Suomen uusi turvapaikanhakijatilanne näkyy myös yhdenvertaisuusvaltuutetun toiminnassa, esimerkiksi ihmiskaupan riski on kasvanut.

Yhdenvertaisuusvaltuutettu toimistoineen toimii kansallisena ihmiskaupparaportoijana. Valtuutettu Kirsi Pimiä arvioi, että ihmiskaupan vastaisen toiminnan kehitys on ollut erittäin hyvää kymmenen vuoden aikana. Lainsäädäntö on kehittynyt, ihmiskauppa tunnistetaan entistä paremmin, poliisin esitutkintaosaaminen on parantunut ja myös syyttäjien ammattitaito ihmiskaupparikoksissa on kehittynyt. Ongelmana on kuitenkin alueellinen osaaminen.

– Vain pääkaupunkiseudulla, Tampereella ja muutamassa muussa paikassa löytyy ihmiskaupan osaajia. Tämä on yksi syy siihen, miksi olemme ehdottaneet, että poliisi perustaisi erikoisyksikön ihmiskaupparikosten tutkimiseen. Esimerkiksi Norjassa erikoisyksikkö on saanut aikaan hyviä tuloksia: suurin osa tutkinnoista on päätynyt tuomioon.

Pimiän mukaan osaamisen keskiössä on ihmiskaupan uhrin traumatisoitumisen tunnistaminen ja ymmärtäminen. Se, että uhri saadaan rikostutkinnassa kertomaan asioista, vaatii kuulustelijalta kärsivällisyyttä ja ammattitaitoa. Myös tuomioistuimissa tarvittaisiin uhrin traumatisoitumisen ymmärtämistä. Käsittelyssä pitäisi ottaa huomioon paitsi uhrin haavoittuvuus myös se, että ulkomaalainen uhri saattaa olla tosiasiassa luku- ja kirjoitustaidoton ja jopa länsimainen aikakäsitys voi olla hänelle vieras. Jos ihminen ei pysty toistamaan tarinaansa oikeudessa, juttu kaatuu siihen.

Osaamiseen kuuluu myös uusien ilmiöiden seuraaminen. Perinteisesti on ajateltu, että on olemassa seksuaalisesti hyväksikäyttöön liittyvää ja työperäistä ihmiskauppaa. Kuitenkin jo Euroopan laajuisia uusia ihmiskaupan muotoja ovat lumeavioliitot ja rikolliseen toimintaan pakottaminen, Pimiä kertoo.

– Olemme Suomessakin noteeranneet muutaman sellaisen tuomion, jossa henkilö on tuomittu varkaudesta, törkeästä varkaudesta tai vastaavasta ja josta olemme sitä mieltä, että rikoksentekijä on selvästi ihmiskaupan uhri. Esimerkiksi vastikään oli 15-vuotiaan romanialaistytön tapaus. Tyttö oli mukana rikosliigassa tehtävään varastaa koruja. Oikeuskäsittelyn jälkeen kävi ilmi, että nuorella tytöllä oli sukulaisia liigassa ja jo oma lapsi – joten hän oli todennäköisesti seksuaalisestikin hyväksikäytetty. Tutkinnan aikana ei ollut selvitetty, oliko tyttö vapaaehtoisesti mukana vai ei. Poliisin pitäisi osata ajatella, että joskus rikoksentekijä voikin olla uhri.

Ihmiskaupan uhrin tunnistamisessa haasteita

Kirsi Pimiä kertoo, että myös maahanmuuttoviranomaiset ovat merkittävässä asemassa ihmiskaupan uhrien tunnistamisessa. Monena aikaisempana vuonna suurin määrä tunnistettuja ihmiskaupan uhreja on tullut Maahanmuuttovirastosta, mutta nyt määrät ovat laskeneet. Sen epäillään johtuvan paitsi turvapaikanhakijamäärän kasvun tuomasta työmäärästä myös siitä, ettei uusilla, vastarekrytoiduilla työntekijöillä ole pohjalla osaamista ihmiskaupan tunnistamisessa. Ihmiskaupan uhrien tunnistaminen on paljon myös erilaisten auttamisjärjestöjen varassa.

Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimisto julkaisi syyskuussa seksuaalisesti hyväksikäytettyjen nigerialaistaustaisten ihmiskaupan uhrien tunnistamista koskevan selvityksen. Selvityksessä tuli esiin, että ihmiskaupan uhrien tunnistaminen on parantunut Maahanmuuttovirastossa, mutta oleskeluluvan myöntämisessä ei ole yhteneväistä linjaa. Uhriksi tunnistettuja naisia on käännytetty Suomesta joko muihin EU-maihin Dublin-sopimuksen perusteella tai Nigeriaan.

– Euroopan neuvoston ihmiskaupan vastaisen sopimuksen mukaan jäsenvaltioiden tulee ennalta ehkäistä uudelleen uhriutumista. Suomi saattaa jopa rikkoa yleissopimuksen määräyksiä, jos tunnistettuja uhreja palautetaan esimerkiksi Italiaan tietämättä millaisiin olosuhteisiin he mahdollisine lapsineen joutuvat ja pääsevätkö he auttamisjärjestelmään piiriin. Tätä tilannetta seuraamme ja raportoimme seuraavassa ihmiskauppakertomuksessamme eduskunnalle.

Ihmiskaupan uhrin kohtelu ei ole yhdenvertaista

Ihmiskaupan uhrien tunnistamista ja auttamista koskeva lainsäädäntö uudistui heinäkuussa 2015. Yhdenvertaisuusvaltuutettu pitää ongelmana sitä, että auttamisjärjestelmään pääsy perustuu vahvasti käynnissä olevaan ihmiskaupparikostutkintaan ja lakia tulkitaan tiukemmin kuin lain esitöissä ajateltiin.

– Jos poliisi tutkinnan kesken muuttaa rikosnimikkeen ihmiskaupasta vaikka seksuaaliseksi hyväksikäytöksi, ihminen joutuu lähtemään pois auttamisjärjestelmästä; toisinaan tutkinnan edetessä hän pääsee sinne taas takaisin. Ylipäätään raja siinä, milloin kyseessä on ihmiskauppa ja milloin hyväksikäyttö, on häilyvä ja riippuu myös tutkijoiden ammattitaidosta. Ihmisten pompottelu auttamisjärjestelmässä tuntuukin kohtuuttomalta, Pimiä toteaa.

Toinen yhdenvertaisuusongelma on, että ulkomaalaistaustainen ihmiskaupan uhri saa tarvitsevansa tuen kuten terapian ja terveydenhoidon auttamisjärjestelmästä, mutta Suomen kansalaisen auttaminen on kuntien velvoitteena. Lisäksi suomalaistaustaisten uhrien saama erityistuki riippuu asuinkunnasta. Valtuutettu on myös sote-uudistuksen yhteydessä pyrkinyt nostamaan esille ihmiskaupan uhrien huomioimista ja yhdenvertaista kohtelua. Suomalaisia ihmiskaupan uhreja ohjautuu auttamisjärjestelmään koko ajan enemmän.

Paperittomien tilanne seurannassa

Yhdenvertaisuusvaltuutetun tehtäviin kuuluu syrjinnän vaarassa olevien, kuten ulkomaalaisten, olojen, oikeuksien ja aseman edistäminen. Valtuutettu pyrkii seuraamaan sitä, minkälaisia haasteellisia tilanteita ulkomaalaiset kohtaavat Suomessa. Ulkomaalaisten tekemät kantelut liittyvät enimmäkseen työhön ja opiskeluun, esimerkiksi turvapaikanhakijatilanne ja turvapaikkaprosessiin liittyvät ongelmat eivät paljon näy kanteluiden tasolla.

Tällä hetkellä yhdenvertaisuusvaltuutettua huolestuttaa paperittomien määrän kasvu ja heidän oikeutensa. Tilannetta pyritään seuraamaan aktiivisesti. Sen vuoksi yhdenvertaisuusvaltuutettu on loppuvuoden aikana kutsunut järjestöjä kuten Pakolaisavun, Pakolaisneuvonnan ja Punaista Ristin kertomaan toiminnastaan ja havainnoistaan.

– Paperittomien kasvava määrä tulee varmasti aiheuttamaan ongelmia. Heillä on suuri riski joutua myös ihmiskaupan uhriksi. Huolena ovat myös paperittomien terveydenhoitopalvelut ja majoitus näin talviaikaan.

Ulkomaalaisten maasta poistamisen täytäntöönpanon valvonta uusi tehtävä

Turvapaikanhakijoiden ihmisoikeuksien toteutuminen näkyy yhdenvertaisuusvaltuutetun toiminnassa ennen kaikkea erityistehtävässä maastapoistamisen täytäntöönpanon valvojana. Ilman oleskeluoikeutta olevien ulkomaalaisten maasta poistamista on valvottu ulkomaalaislain perusteella vuodesta 2014.

– Valvomme, että tahdonvastaiset palautukset toteutuvat ihmisarvoa kunnioittaen ja inhimillisesti eikä voimankäyttö ole liiallista. Sekä palautettavan että poliisin oikeusturvan kannalta valvojan läsnäolo on tärkeää. Tarkkailemme palautusta ja kirjoitamme siitä raportin, mutta meillä ei ole oikeuksia esimerkiksi keskeyttää palauttamista tai puuttua siihen. Valvonta on pistokoemaista, joskin valikoimme etukäteen arvioiden haastavia tapauksia, esimerkiksi sellaisia joissa palautusta on yritetty jo aikaisemmin tai palautettavalla on terveydellisiä ongelmia. Tähän mennessä olemme olleet mukana 26 palautuslennolla kahdeksaan eri kohdemaahan. Joukossa on ollut sekä vapaaehtoisia yhteispalautuslentoja että yksittäispalautuksia reittilennoilla, Kirsi Pimiä kertoo.

Pääsääntöisesti palautukset ovat Pimiän mukaan sujuneet hyvin. Erityisesti hän antaa kiitosta niitä hoitavien poliisien kärsivällisyydelle ja kyvylle rauhoittaa tilanne. Muutama kohtuuttoman voimankäytön tapaus on silti valvonnassa tullut esiin. Poliisi on kuitenkin aktiivisesti kehittänyt toimintaansa raportoinnin pohjalta. Kehitettävää valvojat ovat huomanneet esimerkiksi poliisin ja säilöönottoyksiköiden ja vastaanottokeskusten välisessä yhteistyössä. Yhdenvertaisuusvaltuutettu on koonnut maastapoistamisen valvonnan tueksi seurantaryhmän, jossa on mukana mm. eri viranomaisten ja järjestöjen edustajia. Ryhmä käy yhdessä läpi tapauksia ja pohtii järjestelmän kehittämistarpeita.

Yhdenvertaisuusvaltuutetun kannalta ongelmana ovat valvonnan vaatimat resurssit. Pimiä kertoo, että kun valvontatoimintaa suunniteltiin EU-rahoituksen tuella, maahanmuuttotilanne oli Suomessa rauhallinen ja valvottavien palautuslentojen määräksi arvioitiin 4–6 vuodessa, tällä hetkellä määrä on moninkertainen. Jatkossa valvonnan tarve lisääntyy entisestään palautettavien määrän kasvun vuoksi. Lisäksi marraskuun alussa tuli voimaan asetus, joka edellyttää, että valvojan pitää osallistua EU:n rajaturvallisuusvirasto Frontexin palautuslennoille, jotta se korvaisi kustannukset jäsenvaltioille.

Vammaisten syrjintä ja vihapuhe suuria huolia

Vuoden 2015 alussa voimaan tullut uusi yhdenvertaisuuslaki laajensi valtuutetun tehtävää huomattavasti ja vähemmistövaltuutetusta tuli yhdenvertaisuusvaltuutettu. Samalla valtuutetun toimisto siirtyi sisäministeriön hallinnonalalta oikeusministeriön hallinnonalalle. Laajentuneen tehtävän myötä vammaisten ihmisten vaikea tilanne on noussut selkeästi esille. Heiltä tulee yhdenvertaisuusvaltuutetulle toiseksi eniten yhteydenottoja ja kanteluita; suurin ryhmä ovat kantelut syrjinnästä alkuperän perusteella. Valtuutetun toimisto tekikin syksyllä erityisselvityksen vammaisten kokemasta syrjinnästä.

– Vammaisten syrjintä on selvästi yleisempää verrattuna aiempiin kyselyihin ja yleisiin näkemyksiin. Selvityksemme keskittyi työelämään ja tulokset olivat todella ikäviä. Ensinnäkin selvitys vahvisti, että vammaisista ihmisistä lähes puolet ei ole työelämässä. Toiseksi siellä olevat kokevat työpaikoilla todella paljon syrjintää. Ensi vuonna painotamme toiminnassamme entistä vahvemmin vammaisten aseman parantamista. Tänä vuonna olemme jo käyneet neuvotteluja muun muassa suurten kuljetuspalveluyritysten ja vakuutusyhtiöiden kanssa siitä, miten palveluissa voidaan paremmin huomioida vammaisuus, Kirsi Pimiä kertoo.

Toinen yhdenvertaisuusvaltuutetun toiminnassa esiin nouseva huoli on erityisesti turvapaikanhakijoihin liittyvä vihapuhe ja yleensä ilmapiirin koveneminen. Vihapuheeseen liittyviä kanteluita ja yhteydenottoja tulee selvästi enemmän kuin aikaisemmin.

– Omalta osaltamme olemme miettineet, miten voisimme käyttää yhdenvertaisuuslaissa olevaa häirintäpykälää enemmän vihapuheen torjumisessa. Pykälä on samankaltainen kuin rikoslain kiihottamista kansanryhmää vastaan koskeva pykälä, mutta ikään kuin sen lievempi muoto.

Pimiä näkee vihapuheen vastaisessa työssä tärkeäksi viedä tapauksia rikosprosessiin käsiteltäväksi. Valtuutettu tekee tutkintapyyntöjä valtakunnansyyttäjälle ja paljon yhteistyötä poliisin kanssa. Pimiä toivoo, että syyttäjät nostaisivat kiihottamisesta kansanryhmää vastaan syytteitä useammin. Syytteet johtavat lähes aina tuomioon, mikä osoittaa hänen mielestään sen, että syytteiden nostamisessa ollaan kovin varovaisia.

– Toivomme myös, että vihapuheen torjuminen muistetaan ensi vuoden kunnallisvaalien yhteydessä. Vaalit ovat demokratian ydin ja toisten ehdokkaiden kunnioittaminen kuuluu asiaan. Sen suuntaista kampanjointia, kuin nähtiin Yhdysvalloissa syksyn aikana, on vältettävä. Poliittisen päättäjien pitäisi päinvastoin omalla esimerkillään osoittaa, ettei vihapuhe ole hyväksyttävää. Myös median merkitys on suuri. Kouluissa käynnistyvä demokratia- ja ihmisoikeuskasvatus voi sekin ennaltaehkäistä vihapuhetta. Ja jokainen ihminen voi osoittaa monin tavoin, ettei hyväksy vihapuhetta. Esimerkkien ja asioiden esillä pitämisen kautta uskon asian etenevän.

Myönteisenä kehityksenä rikospuolella Pimiä nostaa syrjintärikoksen käsittelyn liittyvän uudistuksen. Yhdenvertaisuuslain 27 pykälän mukaan syyttäjien ja tuomioistuimien tulee varata yhdenvertaisuusvaltuutetulle mahdollisuus tulla kuulluksi syrjintään liittyvissä asioissa.

– Olemme päässeet antamaan lausuntoja syrjintänäkökulmista niin rikos- kuin siviilijutuissa. Tämä on lähtenyt hyvin käyntiin ja on meille tärkeä vaikuttamiskeino. Korkeimman oikeuden viime vuonna tekemä linjaus siitä, että syrjinnän käsitteen tulee olla samansuuntainen eri oikeudenaloilla, on antanut meille pontta lausua syrjinnästä tuomioistuimelle.

 
Julkaistu 16.12.2016
Sivun alkuun |