Tarja Mankkinen

Uskontokunnat tekevät yhteistyötä väkivallan ehkäisemiseksi

Uskontojen välinen yhteistyö ja viranomaisten ja uskontojen välinen yhteistyö on yksi keino rikkoa vastakkainasettelua ja lisätä vuorovaikutusta yhteiskunnassa.

Uskontojen merkitys on lisääntynyt viime vuosikymmenten aikana. Myös Suomessa eri uskonnot ovat tulleet näkyvämmäksi, ja uskonnoista puhutaan enemmän kuin vielä muutama vuosikymmen sitten. Samaan aikaan on käynyt ilmi, että ihmisten tietämys uskonnoista on aiempaa vähäisempi. Tämä koskee niin valtauskontoa kuin myös vähemmistöuskontoja. Tiedon puute on vaarallista, sillä se antaa tilaa ennakkoluuloille ja vihamielisyydelle eri uskonnon omaavia ihmisiä kohtaan.

Islamofobia ja antisemitismi ovat lisääntyneet Euroopassa ja myös Suomessa. Antisemitismi on ollut Suomessa varsin näkymätöntä, mutta kansainvälisen kehityksen johdosta juutalainen yhteisö kokee turvallisuustilanteensa heikentyneen. Islamin ja muslimien vastaisuus on lisääntynyt merkittävästi Suomessa. Suurin syy tähän lienee terroristijärjestö Daesh, joka tekee näyttäviä terroristisia tekoja, mainostaa niitä laajasti ja harjoittaa raakaa väkivaltaa perustellen sitä omalla tulkinnallaan uskonnosta. Muslimijärjestöt ja moskeijat ovat joukolla irtisanoutuneet Daeshin väkivallasta korostaen, että järjestöllä ei ole mitään tekemistä islamin kanssa. Daeshin riveihin liittyneillä eurooppalaisilla on tutkimusten mukaan hyvin vähäiset tiedot islamista, ja tästä syystä heihin on helppo vaikuttaa väkivaltaa ja maailmanloppua lietsovilla opeilla. Daeshin toiminta on lisännyt merkittävästi epäluuloja ja vihamielisyyttä muslimeja kohtaan. Tämä siitä huolimatta, että Daeshin väkivalta on kohdistunut merkittävässä määrin myös muslimeihin.

Vihapuhe valtaa alaa

Syksyllä 2015 evankelisluterilainen kirkko asettui puolustamaan Suomeen tulleita turvapaikanhakijoita. Kirkon kanta oli, että turvapaikanhakijoita tulee auttaa ja heitä on kohdeltava inhimillisesti. Kirkko avasi ovensa turvapaikanhakijoille ja järjesti keräyksiä heidän avustamisekseen. Tämän johdosta kirkko joutui viharyöpyn kohteeksi. Kirkon henkilökuntaa ja seurakuntien aktiivisia jäseniä uhkailtiin ja he saivat runsaasti vihapostia. Tilanteen johdosta sisäministeriö ja Kirkkohallitus järjestivät vuoden 2016 alussa kolme seminaaria eri puolilla Suomea kirkon henkilökunnalle. Seminaareissa käsiteltiin väkivaltaisia ääriliikkeitä, vihapuhetta ja viharikoksia. Jokaisessa seminaarissa yleisöltä kysyttiin, ketä on uhkailtu ja kuka on saanut vihapostia. Jokaisella kerralla nousi paljon käsiä – ja myös piispa oli niiden joukossa, joiden käsi nousi.

Sisäministeriö on lisännyt viime vuosina yhteistyötä uskonnollisten yhteisöjen kanssa. Tavoitteena on toisaalta lisätä uskonnollisten yhteisöjen turvallisuutta ja turvallisuuden tunnetta ja toisaalta yhdistää voimat ihmisten ja yhteiskunnan turvallisuutta heikentävien ilmiöiden torjumiseksi. Esimerkkinä jälkimmäisestä voidaan mainita viharikokset, joiden määrä kasvoi vuonna 2015 yli 50 prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna. Edelleen suurimman viharikosryhmän muodostivat rasistiset rikokset, mutta myös uskontoon ja elämänkatsomukseen kohdistuneiden epäiltyjen viharikosten määrä kasvoi. Hieman yli puolessa tapauksissa oli kyse islaminuskosta.

Muslimiyhteisön huolet olleet vähällä huomiolla

Poliisi on viime vuosina lisännyt vuorovaikutusta muslimiyhteisöjen kanssa osana ennalta ehkäisevän toiminnan kehittämistä. Kanssakäymiseen on tarvetta, sillä muslimiyhteisöjen turvallisuuteen liittyvät ongelmat ja huolet ovat jääneet usein varsin vähälle huomiolle.

Esimerkkinä voidaan mainita nuorten muslimimiesten kokemukset. Saadun palautteen mukaisesti nämä kokevat usein jouduttuaan rikoksen kohteeksi, että poliisi kohtelee heitä epäoikeudenmukaisesti. Kärjistetysti voidaan sanoa, että he kokevat tulevansa usein kohdelluksi rikoksentekijöinä silloinkin, kun he ovat uhreja. Tämä lisää epäluottamusta viranomaisia kohtaan.

Uskonnollisesti pukeutuneet musliminaiset ovat entistä useammin häirinnän, sanallisen uhkailun ja myös fyysisen väkivallan kohteena liikkuessaan julkisilla paikoilla. Myös näistä tapauksista kerrotaan vain harvoin poliisille. Kun asiasta keskustelee nuorten musliminaisten kanssa, ensimmäinen reaktio usein on se, että henkilö kieltää olleensa väkivallan tai häirinnän kohteena. Vasta hetken päästä esille tulee tapauksia kuten huivin repiminen päästä väkivalloin, herjaaminen tai naamalle sylkeminen.

Poliisin ja muslimiyhteisöjen välinen vuorovaikutus lisää luottamusta, ja tämä lisää poliisin mahdollisuutta puuttua turvattomuutta muslimiyhteisöissä aiheuttaviin seikkoihin. Turvallisuuden tunne on kotoutumisen ja osallisuuden tunteen kannalta keskeinen.

Uskontokuntien julkilausuma osoittaa yhteistyöhalua

Sisäministeriö järjesti yhteistyössä Uskot-foorumin kanssa pyöreän pöydän keskustelun syyskuussa 2016. Tilaisuus järjestettiin Uskot-foorumin aloitteesta. Uskontojen yhteistyö Suomessa – Uskot-foorumi ry on yhdistys, jonka tarkoituksena on vaalia yhteiskuntarauhaa uskonnonvapautta vahvistavassa hengessä edistämällä uskontojen välistä vuoropuhelua, yhdenvertaisuutta, keskinäistä kunnioitusta ja yhteistyötä. Foorumissa ovat mukana kristityt, juutalaiset ja muslimit. Keskustelun päätteeksi lähes kahdenkymmenen eri uskontokunnan edustajat allekirjoittivat julkilausuman, jossa vakuutettiin, että "me allekirjoittaneet sitoudumme omilla tahoillamme edistämään yhteiskuntarauhaa sekä ihmisten ja uskontojen välistä kunnioitusta sekä keskustelua". Julkilausumalla on tärkeä symbolinen merkitys, sillä se osoittaa uskontokuntien välistä yhteistyöhalua ja -kykyä.

Ministeri Risikko jatkoi pyöreän pöydän keskustelun hengessä ja kutsui muslimiyhteisöt lounaalle valtioneuvoston juhlahuoneistoon Smolnaan marraskuussa. Tilaisuudessa sovittiin, että seuraava tapaaminen järjestetään keväällä 2017.

Uskontokunnat torjuvat väkivaltaista radikalisoitumista

Kansallinen väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin ennalta ehkäisyn toimenpideohjelma vahvistettiin huhtikuussa 2016. Suomen toiminta ja toimenpideohjelma on saanut paljon myönteistä kansainvälistä huomiota erityisesti siitä, että se on laadittu ja sitä toimeenpannaan laajassa yhteistyössä, jossa ovat mukana myös uskonnolliset yhteisöt. Tämä on laajasti tavoitteena, mutta Suomessa yhteistyö on jo täyttä totta. Yhteistyöllä on suuri merkitys sen vuoksi, että se edistää tasapainoista lähestymistapaa, jossa eri tahot – viranomaiset, järjestöt, yhteisöt – voivat olla positiivinen osa ratkaisua, kukin omien vahvuuksiensa mukaisesti.

Esimerkkinä uskontokuntien toiminnasta väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin ennalta ehkäisemiseksi on toimenpide, jossa kehitetään ns. Shoulder to Shoulder -toimintaa (suomeksi "rinnakkain"). Se on maailmalla levinnyt liike, jossa uskonnolliset yhteisöt tekevät yhteistyötä. Yhteisöt osoittavat keskinäistä solidaarisuutta ja auttavat toisiaan. Toimenpideohjelmassa tämä on yksi keino torjua uskonnollisiin yhteisöihin kohdistuvaa vihapuhetta ja viharikollisuutta. Hankkeesta vastaa Kirkon Ulkomaanapu.

Väkivaltaisen radikalisoitumisen ennaltaehkäisyn suuri haaste on se, että muslimit kokevat usein olevansa ennalta ehkäisevien toimien kohteena. Jos tällainen ajattelu leviää, voidaan lähes kaikki viranomaisten toiminta nähdä tämän kautta, asiasta riippumatta. Tästä syystä on tärkeää, että muslimiyhteisöt ovat itse mukana toimijoina väkivaltaisen radikalisoitumisen ehkäisyssä. Näin myös viranomaiset ja järjestöt pystyvät kehittämään toimintatapoja, joita ei koeta osoittelevina muslimiyhteisöissä. Hyvä esimerkki tästä on yhteistyö, jossa muslimiyhteisöt ovat tukeneet viranomaisia oikeiden, neutraalien termien käytössä.

Yhteistyötä uskontokuntien kanssa tehdään myös paikallistasolla. Esimerkiksi Oulussa kehitetään parhaillaan keinoja, joilla yhteistyöllä voidaan vähentää vastakkainasettelua ja lisätä turvallisuutta.

Kuplia on rikottava

Elämme varsin ristiriitaisia aikoja. Samaan aikaan lisääntyvät sekä ihmisten liikkuvuus ja kanssakäyminen että ennakkoluulot ja suoranainen viha eri ihmisryhmiä kohtaan. Monet kokevat suurta epävarmuutta muutosten edessä, ja polarisaatio ja vastakkainasettelu ovat lisääntyneet. On myös tahoja, jotka tietoisesti lietsovat ihmisten pelkoja ja ennakkoluuloja omien tarkoitusperiensä edistämiseksi. Kuplaantuminen on suomalaisen yhteiskunnan suuri uhka. Uskontojen välinen yhteistyö ja viranomaisten ja uskontojen välinen yhteistyö on yksi keino rikkoa näitä kuplia ja lisätä vuorovaikutusta, jolla voimme vaikuttaa myönteisesti suomalaiseen yhteiskuntaan ja Suomessa asuvien tulevaisuuteen.

Kirjoittaja on kehittämispäällikkö sisäministeriön poliisiosastolla.

 
Julkaistu 16.12.2016
Sivun alkuun |