Natalia Ollus

Työvoiman hyväksikäyttö pitäisi nähdä yhteisörikoksena

Ulkomaisen työvoiman hyväksikäyttö Suomessa on seurausta talouden ja työmarkkinoiden rakenteellisista muutoksista. Työntekijöihin kohdistuva jouston vaatimus asettaa etenkin ulkomaalaiset työntekijät haavoittuvaan asemaan. He saattavat joutua työperäisen hyväksikäytön uhreiksi, ja pahimmillaan ihmiskaupan kohteiksi. Lainsäädäntö ja viranomaiset eivät riittävästi tunnista ilmiötä. Huomiota tulisi siksi kiinnittää talousrikosten lisäksi myös työntekijöiden hyväksikäyttöön ja siitä heille aiheutuvaan haittaan.

Rodeo Images MF

Suomessa on viime vuosina herätty huomaamaan ulkomaisen työvoiman hyväksikäyttöön liittyviä ongelmia. Väitöstutkimukseni korostaa työperäisen hyväksikäytön ja ihmiskaupan liittymäkohtia työelämään ja talouteen. Ulkomaalaisten työntekijöiden hyväksikäyttöä on Suomessa esiintynyt esimerkiksi palvelualoilla kuten ravintola- ja siivousalalla, rakennusalalla ja kausityössä, mutta myös teollisuudesta on tullut poliisin tietoon joitain tapauksia. Hyväksikäytön tutkinnassa sovelletaan usein rikoslain kiskonnantapaista työsyrjintää ja ihmiskauppaa koskevia pykäliä. Oikeuteen asti on kokonaisuudessa edennyt noin kymmenen työperäistä ihmiskauppatapausta, mutta kiskonnantapaisia työsyrjintätapauksia ilmoitetaan poliisille noin 20¬–40 tapausta vuosittain. Suuri osa tapauksista jää piiloon, usein johtuen siitä etteivät uhrit itse hae apua.

Väitöstutkimuksen fokus

Tutkimuksessani tarkastelen sitä, miten työperäinen ihmiskauppa ja ulkomaisen työvoiman hyväksikäyttö on ymmärretty ja tunnistettu kansainvälisen yhteisön ja kansainvälisten sopimusten puitteissa, Suomen valtion taholta ja (rikos)kontrolliviranomaisten osalta. Lisäksi tutkimus tarkastelee, miten hyväksikäytetyt maahanmuuttajat itse ymmärtävät kokemansa hyväksikäytön. Tutkimuksen aineisto koostuu kansainvälisistä sopimusteksteistä, valtiollisista ohjelmista, asiantuntijahaastatteluista kontrolliviranomaisten, työnantajien ja ammattiliittojen edustajien kanssa sekä haastatteluista hyväksikäytettyjen maahanmuuttajien kanssa.

Tutkimuksen teoreettinen viitekehys koostuu kahdesta näkökulmasta: toisaalta tarkastelen ulkomaisen työvoiman hyväksikäyttöä globalisaation aiheuttamien talouden ja työmarkkinoiden muutosten kautta, toisaalta lähestyn ulkomaisen työvoiman hyväksikäyttöä yhteisörikollisuutta (corporate crime) käsittelevän tutkimuskirjallisuuden kautta. Tutkimuksen tavoitteena on ymmärtää, miksi ulkomaisen työvoiman hyväksikäyttö on jäänyt vähemmälle huomiolle.

Yksittäisten hyväksikäyttäjien sijaan rakenteellinen ongelma

Globalisaation seuraukset näkyvät läntisessä maailmassa ja myös Suomessa työntekijöiltä vaadittavana entistä suurempana joustavuutena. Työ ja työn tekeminen ovat muuttuneet viime vuosikymmenten aikana. Kiristynyt kilpailu on johtanut työpaikkojen siirtymiseen halvemman tuotannon maihin. Etenkin suorittavassa työssä työnteko on muuttunut epävarmemmaksi. Myös Suomessa työmarkkinoiden voidaan katsoa jakautuneen. Toisaalta on pysyvää työtä, jossa työntekijöillä on paljon oikeuksia, toisaalta on epävarmaa työtä heikoin työehdoin. Ulkomaalaiset työntekijät työskentelevät useimmiten epävarmassa, suurta joustavuutta vaativassa työssä. Erityisesti kielitaidottomat ja oikeuksistaan tietämättömät ulkomaalaiset työntekijät joutuvat helposti hyväksikäytetyksi työmarkkinoilla. Näillä työntekijöillä ei ole muita vaihtoehtoja kuin suostua työntekoon huonoista ehdoista huolimatta, koska työehdot ovat kuitenkin usein paremmat kuin kotimaassa.

Tutkimukseni mukaan kyse ei ole vain yksittäisistä työntekijöitä hyväksikäyttävistä työnantajista vaan laajemmasta rakenteellisesta ongelmasta. Työmarkkinoiden pirstaloitumisen seurauksena huonot työolot ovat tietyllä tapaa jopa hyväksyttyjä yhteiskunnassamme. Esimerkkinä voidaan mainita täysin lailliset, mutta työntekijän näkökulmasta epäedulliset sopimuskäytännöt kuten pitkät alihankintaketjut tai nollasopimukset, joiden seurauksena etenkin ulkomaalaiset työntekijät joutuvat heikkoon asemaan. Työntekijöiden on vaikea vaatia oikeuksiaan tai valittaa työehdoistaan, koska pelkäävät menettävänsä työnsä. Huomiota tulisi siksi kiinnittää niihin yhteiskunnan rakenteisiin ja käytäntöihin, jotka mahdollistavat hyväksikäytön. Ulkomaisen työvoiman hyväksikäyttöä ei Suomessa tarpeeksi myöskään kontrolloida ja sanktioida.

Hyväksikäytön jatkumo

Olen tutkimuksessani hahmottanut työperäisen hyväksikäytön jatkumon käsitteen kautta. Hyväksikäytön voi ajatella muodostavan lievemmistä vakavampiin tekoihin perustuvan jatkumon. Jos hyväksikäyttö on tarpeeksi vakavaa, voi kyseessä olla ihmiskauppa ja pakkotyö. Vastaavasti hyväksikäyttö usein pahenee ajan myötä. Siten hyväksikäytön voi ajatella myös kumuloituvan ja muodostavan kokonaisuuden yksittäisten tekojen sijaan. Tämä hyväksikäytön prosessinomaisuus tekee siitä vaikeasti tutkittavan rikoksen.

Esitutkintaviranomaisten on lisäksi vaikea tunnistaa hyväksikäyttöä, koska uhrit harvoin itse hakevat apua. Myös rikosnimikkeet ovat vaikeita ja niiden tunnusmerkistöt ovat osittain päällekkäisiä. Esitutkintaviranomaisten huomio kiinnittyy myös usein työnantajien talousrikoksiin, jolloin työntekijöihin kohdistuva hyväksikäyttö jää vähemmälle huomiolle. Samaan aikaan ihmiskauppaa on totuttu pitämään äärimmäisenä rikollisuuden muotona, johon liittyy järjestäytynyttä rikollisuutta ja seksuaalista hyväksikäyttöä. Tutkimukseni kuitenkin vahvistaa sen käsityksen, ettei työperäinen ihmiskauppa välttämättä tarkoita äärimmäistä väkivaltaa ja pakottamista. Sen sijaan se on työnantajan harjoittamaa kokonaisvaltaista hyväksikäyttöä, jossa työntekijän ei ole mahdollisuuksia lopettaa työntekoa, koska hänellä ei ole muita vaihtoehtoja. Hyväksikäytön ulottuvuuksien ymmärtämiseksi rikosoikeusjärjestelmän toimijoiden tulisikin kiinnittää huomiota hyväksikäytön jatkuvuuteen, monimuotoisuuteen ja kokonaisvaltaisuuteen.

Työvoiman hyväksikäyttö yhteisörikoksena

Yhteisörikoksina on perinteisesti pidetty talousrikoksia tai muita yritysten toiminnassa tehtyjä rikoksia kuten esimerkiksi työsuojelurikoksia. Yhteisörikostutkimuksessa rikoksen uhri on jäänyt vähemmälle huomiolle. Tämä johtuu siitä, että yhteisörikoksia ei aina tunnisteta rikoksiksi eikä vastaavasti niiden uhreja tunnisteta. Monet yhteisörikosten uhrit eivät myöskään itse välttämättä määrittele itseään rikoksen uhreiksi. Monet ovat myös lähtökohtaisesti itse heikossa asemassa. Tämä pätee myös moneen hyväksikäytettyyn ulkomaalaiseen työntekijään.

Tutkimuksessani esitän, että myös työvoiman hyväksikäyttö tulisi nähdä yhteisörikoksena. Ehdottamani käsite "työnantajan hyväksikäyttörikokset ja työnantajien aiheuttamat haitat" laajentaisi yhteisörikollisuuden tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen talousrikoksista ja työturvallisuusrikoksista kattamaan myös työntekijöihin henkilöinä kohdistuvan hyväksikäytön. Tällöin kyseessä ei olisi pelkästään yhteiskuntaan kohdistuvista talousrikoksista, vaan myös hyväksikäytetty työntekijä nähtäisiin rikoksen uhrina. Käsite auttaisi myös huomaamaan työntekijöihin kohdistuvat oikeuksien loukkaukset.

Hyväksikäyttöön puuttuminen

Turvapaikanhakijoiden määrän kasvettua Suomessa myös kielteisten turvapaikkapäätösten määrä on kasvanut. Osa kielteisen päätöksen saaneista jää oletettavasti maahan paperittomina. Tätä kehitystä olemme voineet seurata Ruotsissa, jossa on jo useita tuhansia paperittomina eläviä henkilöitä. Tämä ryhmä on oletettavasti valmis ja halukas tekemään lähes mitä tahansa työtä, ja on siten erityisen altis myös hyväksikäytölle.

Ulkomaalaisiin työntekijöihin kohdistuvan hyväksikäytön ennalta ehkäiseminen vaatii riittävää valvontaa ja väärinkäytöksiin puuttumista. Työsuojelun ulkomaalaistarkastajien lukumäärää tulisi kasvattaa, poliisiin tulisi perustaa ihmiskauppatutkintaan erikoistunut yksikkö ja työsuojelun ja poliisin yhteistyötä tulisi tiivistää. Työperäisen hyväksikäytön uhreille tulisi tarjota aiempaa enemmän apua ja tukea, esimerkiksi niin, että ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmä avataan myös kiskonnantapaisen työsyrjinnän uhreille. Lisäksi meidän tulisi yhteiskuntana kyseenalaistaa olemassa olevia käytäntöjä ja rakenteita, jotka mahdollistavat hyväksikäytön. Julkisten tahojen hankinnoissa tulisi huomioida myös muut kuin taloudelliset vaikutukset. Myös kuluttajilla on mahdollisuus vaikuttaa omilla valinnoillaan. Tarvitaan kuitenkin myös laajempaa poliittista tahtoa ja toimintaa hyväksikäyttöön puuttumiseksi. Tämä on erityisen ajankohtaista nyt, kun maamme taloudellinen tilanne on heikko.

Kirjoittaja työskentelee erikoissuunnittelijana HEUNIssa ja väitteli työperäisestä ihmiskaupasta Turun yliopistossa joulukuun alussa. Oikeussosiologian alaan kuuluva väitöskirja ‘From forced flexibility to forced labour: The exploitation of migrant workers in Finland’ on julkaistu sähköisenä HEUNIn sarjassa www.heuni.fi.

 
Julkaistu 16.12.2016
Sivun alkuun |