Sonja Tanttari

Turvapaikanhakijoiden oikeudellinen neuvonta yhdenmukaiseksi

Pakolaisneuvonta vetää hanketta, jonka tavoitteena on kartoittaa turvapaikanhakijoille annettavan yleisen oikeudellisen neuvonnan kehittämistarpeita. Neuvonnan ja tiedonsaannin haasteina ovat olleet muun muassa lakien ja linjausten jatkuvat muutokset sekä monen turvapaikanhakijan haavoittuva asema.

Pakolaisneuvonta ry. on ihmisoikeustyötä tekevä kansalaisjärjestö, jonka toimintaan kuuluu ulkomaalaisten, enimmäkseen turvapaikanhakijoiden, oikeudellinen apu ja neuvonta. Järjestö perustettiin vuonna 1988 vastaamaan Suomeen tulevien turvapaikanhakijoiden oikeudellisen avun tarpeeseen. Pakolaisneuvonnassa asiakastyötä tekee kymmenkunta lakimiestä, jotka ovat pakolais- ja ulkomaalaisoikeuden asiantuntijoita.

Pakolaisneuvonnan yleisen oikeudellisen neuvonnan hanketta rahoittaa EU:n Turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahasto (AMIF). Hankkeessa selvitetään turvapaikanhakijoiden saaman yleisen oikeudellisen neuvonnan toteutumista ja turvapaikanhakijoiden sekä heidän kanssaan työskentelevien ammattilaisten kokemuksia siitä. Hanke on käynnissä alkuvuoteen 2017 asti. Järjestöllä on meneillään myös hanke, jossa parannetaan paperittomille tarkoitettua oikeudellista neuvontaa ja tiedotusta.

Pakolaisneuvonnan lakimies Liisa Välimäki ja hankekoordinaattori Sanna Rummakko kertovat, että yleisen oikeudellisen neuvonnan hanketta alettiin suunnitella vuonna 2015, jolloin turvapaikanhakijatilanne oli Suomessa vielä uusi ja epäselvä. Hanke on osoittautunut erittäin ajankohtaiseksi ja järjestön lakimiespalvelut ovat olleet varsin ruuhkaisia.

Neuvonnan ulotuttava kaikkiin hakijoihin

Hankkeessa kartoitetaan haastatteluilla turvapaikanhakijoiden ja vastaanottokeskusten henkilökunnan kokemuksia oikeudellisesta neuvonnasta. Suurin osa haastatteluista oli marraskuussa ehditty toteuttaa muttei vielä analysoida niitä tarkemmin. Osana hanketta Helsingin ns. transit-vastaanottokeskuksissa on toteutettu ryhmäalkuinfoja, joissa lakimiehet kertovat turvapaikkamenettelystä Suomessa. Transit-vastaanottokeskukset on tarkoitettu turvapaikkaprosessin alkuvaiheessa oleville turvapaikanhakijoille.

− Ryhmäalkuinfoilla pyritään varmistamaan, että kaikille osallistujille tarjotaan tietoa turvapaikkaprosessista ymmärrettävällä tavalla. Mukana tilaisuuksissa on monen eri kielen tulkkeja. Infojen selkeyden tarvetta ei voi liikaa korostaa, sillä mukana on myös luku- ja kirjoitustaidottomia osallistujia. On myös muistettava, että jokaisen turvapaikanhakijan tilanne on sinänsä yksilöllinen ja eri vaiheessa. Aiheen käsittely ja selkeä esittäminen vaativat lakimiehiltä vankkaa ammattitaitoa, Rummakko ja Välimäki kuvailevat.

Haastatteluissa turvapaikanhakijoilta on kysytty esimerkiksi, luottavatko he turvapaikkaprosessiin ja sen oikeudenmukaisuuteen. Vastaanottokeskusten työntekijöiltä on kysytty heidän näkökulmiaan oikeudellisen neuvonnan toteutumisesta. Alustavasti vaikuttaa siltä, että osa työntekijöistä ei ole perillä turvapaikkaprosessista ja viimeisimmistä lakimuutoksista. Vastaanottokeskuksissa työskentelee paljon melko kokemattomia henkilöitä, jotka eivät aina osaa neuvoa hakijoita riittävästi. Turvapaikanhakijoita auttavat vapaaehtoistyöntekijät eivät myöskään välttämättä osaa antaa oikeita ja ajantasaisia neuvoja. Rummakko ja Välimäki näkevät auttamisen halun positiivisena, mutta oikean tiedon jakamiseen tulisi panostaa. Tilannetta monimutkaistaa lisäksi se, että huhut ja väärinkäsityksiin perustuvat neuvot kulkevat turvapaikanhakijoiden keskuudessa nopeasti. Tilanne muuttuu jatkuvasti, ja oikeaankin tietoon perustuva neuvo voi hetkessä olla vanhentunutta tietoa.

− Erityisen tärkeänä tavoitteena pidämme oikeudellisen neuvonnan kehittämisessä haavoittuvaisten ryhmien tunnistamisesta ja heille kohdistettavaa, riittävän selkeää neuvontaa. Näitä haavoittuvaisia ryhmiä ovat esimerkiksi kidutuksen uhrit, luku- ja kirjoitustaidottomat sekä yksin maahan tulleet alaikäiset. Neuvontaa tulee toteuttaa niin, että näilläkin ryhmillä on edellytykset vastaanottaa ja omaksua tietoa oikeuksistaan.

Ilmapiiri on luonut epätoivoa

Viimeaikaiset lakimuutokset ja turvapaikkapolitiikan suunnanmuutokset ovat tuoneet haasteita Pakolaisneuvonnan työlle, kertovat Rummakko ja Välimäki. Ilmapiiri on muuttanut turvapaikanhakijoiden suhtautumista hakuprosessiin: kiristykset ovat herättäneet pelkoja ja huolta monissa. Turvapaikanhakijat seuraavat uutisia ja yhteiskunnan tilaa ja reagoivat sen mukaisesti. Jotkut menettävät heti alussa toivonsa oleskeluluvan saamisen suhteen, jotkut myös epäilevät suomalaisen oikeusjärjestelmän reiluutta. Myös huonot kokemukset oman lähtömaan hallinnosta vaikuttavat siihen, millaisia päätöksiä suomalaisen oikeuslaitoksen odotetaan tekevän.

− Muutokset ovat entisestään kaventaneet mahdollisuuksia tasapuoliseen ja oikeudenmukaiseen kohteluun. Syyskuussa oikeusavun järjestämiseen tuli uusia rajauksia. Nyt turvapaikanhakija saa oikeusaputoimiston kautta itselleen lakimiehen, joka ei ole välttämättä erikoistunut ulkomaalaisoikeuteen eikä pysty auttamaan parhalla mahdollisella tavalla. Muita keskeisiä muutoksia ovat ainakin turvapaikkapäätöksiä koskevan valitusajan lyhentäminen ja perheenyhdistämisen vaikeuttaminen. Lisäksi humanitaarinen suojelu turvapaikanhakijan oleskeluluvan perusteena lakkautettiin tänä vuonna. Kaikkeen tähän ja ääriajattelun ja vihapuheen näkyvyyteen nähden ei ole ihme, että moni turvapaikanhakija kokee tilanteen tukalaksi.

Välimäki ja Rummakko painottavat, että yleisen oikeudellisen neuvonnan tulisi olla standardoitua, sen tulisi toteutua yhdenmukaisesti ympäri maata ja siihen tulisi osoittaa riittävät resurssit. Tämä on ensiarvoisen tärkeää yhdenvertaisuuden toteutumisen kannalta. Tällä hetkellä tilanne on epäselvä ja epävarma, eikä oikeudellinen neuvonta voi olla kansalaisjärjestön tai hanketoiminnan harteilla. Neuvonnalle on edelleen paljon tarvetta, vaikka suurin piikki turvapaikanhakijoiden määrässä on toistaiseksi takanapäin.

Lisäksi he näkevät, että vastaanottokeskusten henkilökuntaa ja muita ammattilaisia tulisi kouluttaa tunnistamaan paremmin heikoimmassa asemassa olevat kuten kidutuksen uhrit. Ulkomaalaislain mukaan haavoittuvassa asemassa olevaa hakijaa tulee tukea ja hänen tulee saada riittävät tiedot sekä mahdollisuus myötävaikuttaa prosessiin. Hankkeessa tehdyissä haastatteluissa on noussut huolestuttavasti esiin se, ettei haavoittuviin ryhmiin kuuluvien oikeudellisen avun saamisessa ole olemassa selkeitä käytäntöjä.

 
Julkaistu 16.12.2016
Sivun alkuun |