Mika Sutela

Tuomioistuinten ratkaisutoiminta empiirisen tutkimuksen kohteena

Onko oikeudellinen päätöksenteko yhdenmukaista?

Kuva: Rodeo MF

Empiirinen oikeustieteellisen tutkimuksen tutkimuskohteena voivat olla niin viranomaiset media kuin myös kansalaiset. Tutkimus voi tarkastella esimerkiksi poliiseita, tuomareita, lainvalmistelijoita ja heidän päätöksentekoaan, toimintatapaansa, arvojaan ja asenteitaan tai lakien syntyä ja lainsäädäntöön vaikuttamista. Itä-Suomen yliopistossa kesäkuussa tarkastettu rikosoikeuden alaan kuuluva artikkelimuotoinen väitöskirjani käsitteli Suomen käräjäoikeuksien, hovioikeuksien ja korkeimman oikeuden ratkaisutoimintaa. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa siitä, kuinka yhdenmukaista päätöksenteko suomalaisissa tuomioistuimissa on.

Oikeudellista päätöksentekoa analysoitiin tilastollisten menetelmien avulla. Näkökulma tutkimuskohteeseen oli siten tilastollinen. Tutkimusaineistoina tutkimuksessa hyödynnettiin niin käräjäoikeuksien, hovioikeuksien kuin myös korkeimman oikeuden ratkaisuja. Lisäksi tutkimuksen eri vaiheissa tarkasteltiin Tilastokeskuksen virallisia oikeustilastoja (rangaistukset ja hovioikeuden ratkaisut).

Tutkimus edustaa empiiristä oikeustutkimusta, tai tuomioistuintutkimusta, jossa on mukana niin rikos- kuin prosessioikeudellisia piirteitä kuin myös kriminologisia näkökulmia. Tutkimusta voi luonnehtia kriminaalipoliittisesti orientoituneeksi empiiriseksi oikeustutkimukseksi. Tavoitteena oli tuottaa tutkimustuloksia kriminaalipoliittisen päätöksenteon pohjaksi, sillä keskustelussa tarvitaan normitiedon lisäksi empiirisen tutkimuksen keinoin hankittavaa faktatietoa.

Suomessa empiiristä tuomioistuimiin ja rikosoikeudelliseen seuraamusjärjestelmään kohdistuvaa tutkimusta on tehty suhteellisen vähän. Suomessa ei juuri ole tutkimustietoa siitä, mitkä asiat vaikuttavat, kun rangaistusta mitataan. Rikosoikeuden alueelle painottuvaa, rangaistuksen määräämiseen liittyvää tutkimusta on Suomessa tehty jonkin verran, myös väitöskirjatasolla, mutta tutkimukset ovat olleet kuitenkin pikemmin teoreettisia kuin empiirisiä.

Tutkimuksen teoreettisina lähtökohtina toimivat yhdenvertaisuus ja oikeudellisen päätöksenteon ennustettavuus. Tyyppirangaistusajattelun perusideaa ja kritiikkiä myös käsiteltiin kirjan yhteenveto-osassa. Tutkimuksen voidaan katsoa jäljittelevän jossain määrin myös oikeusrealistista suuntausta. Tutkimus asettuu kansainvälisellä tasolla vakiintuneeseen tutkimusperinteeseen, jossa tutkitaan oikeudellisten ja ei-oikeudellisten tekijöiden (esim. tekijän ikä, sukupuoli ja sosioekonominen asema) vaikutusta rangaistuksen määräämiseen.

Empiirisen tuomioistuintutkimuksen tulevaisuus

Erityistarkastelussa tutkimuksessa olivat käräjäoikeuksien osalta törkeästä rattijuopumuksesta annetut tuomiot. Tutkimustulokset osoittavat, että tuomioissa on alueellisia eroja. Törkeistä rattijuopumusrikoksista annettujen tuomioiden rangaistuslajien jakaumissa oli havaittavissa käräjäoikeuskohtaisia eroja. On vaikea sanoa syytä eroihin. Siihen todennäköisesti vaikuttavat lukuisat asiat. Tyypillisesti törkeästä rattijuopumuksesta tuomittu rangaistus oli 60 vuorokauden ehdollinen vankeus ja sen oheen tuomittu 30 päiväsakon sakkorangaistus.

Suomalaisiin tuomioistuimiin liittyy usein ajatus jatkuvuudesta ja pysyvyydestä. Tuomioistuinten sekä myös syyttäjälaitoksen ja poliisin organisaatiot ovat kuitenkin muuttuneet kymmenen viime vuoden aikana olennaisesti. Lisäksi rikosasioiden käsittelyprosessit ja seuraamusjärjestelmä ovat muuttuneet. Nopea muutosvauhti aiheutti haasteita jo tutkimusta tehtäessä ja myös tuloksia raportoitaessa. Koska organisaatiot, lainsäädäntö ja seuraamusjärjestelmä ovat muuttuneet monilta osin nopeasti ja koska aineistot olivat peräisin pääasiassa viime vuosikymmeneltä, tulosten tarkastelussa on hyvä ottaa huomioon, että tutkimustulokset eivät kuvaa tämän hetken törkeiden rattijuopumusrikosten rangaistuskäytäntöä. Tulokset kuitenkin varmaan kertovat rangaistuskäytännön tilasta suuntaa antavasti. Jo tapahtuneet ja tulevat muutokset merkitsevät sitä, että oikeusjärjestelmän empiirinen tilastollinen tutkimus on tulevaisuudessa entistä tärkeämmässä asemassa. Toisaalta jatkuvat muutokset lainsäädännössä ja organisaatiorakenteissa vaikeuttavat tutkimuksen tekemistä.

Viime aikoina on paljon puhuttu norminpurkutalkoista. Lainvalmistelun tueksi olisikin tärkeää tuottaa entistä enemmän empiiristä tietoa yhteiskunnallisesti relevanteista asioista, jotta turhaa sääntelyä voitaisiin välttää. Ajantasaista tietoa olisi saatava enemmän tuomioistuimista ja koko oikeusjärjestelmästä, sillä oikeusjärjestelmän toimivuudella on koko yhteiskuntaan suuria vaikutuksia. Oikeusjärjestelmän muutosten vaikutuksista tulisi saada yhä enemmän seurantatietoa, jotta erilaisia muutosvaikutuksia voitaisiin jälkikäteen paremmin arvioida. Myös rangaistuskäytäntöihin kohdistuvaa empiiristä tutkimusta tarvitaan lisää, sillä eri rikoslajien rangaistustasot nousevat julkisuuteen melko usein.

Empiirisen tutkimuksen yhtenä tavoitteena on vähentää päätöksentekoon liittyvää epävarmuutta esimerkiksi löytämällä tutkittavasta ilmiöstä säännönmukaisia tekijöitä. Esimerkiksi kriminaalipoliittisessa päätöksenteossa joudutaan usein tukeutumaan ennusteisiin. Usein ennusteet perustuvat kuitenkin lähinnä päätöksentekijän omiin kokemuksiin. Empiiristen mallien pohjalta voidaan tehdä tarkempia ennusteita, joita voidaan käyttää hyväksi kriminaalipoliittisessa päätöksenteossa.

Teknologia menettelytapojen ja päätöksenteon avuksi

Tietokoneet ja teknologinen kehitys voivat tehostaa ja nopeuttaa työskentelyä ja päätöksentekoa tuomioistuimissa ja muissa oikeudellisissa viranomaisissa. Teknologinen kehitys voi tulevaisuudessa hyvin tukea viranomaisten päätöksentekoa ja edistää ratkaisukäytäntöjen yhdenmukaisuutta. Itä-Suomen hallinto-oikeuden ylituomari Veijo Tarukannel ja Oulun käräjäoikeuden laamanni Antti Savela totesivat elokuussa (Helsingin Sanomat, Vieraskynä 26.8.2016), että digitaalisten tietojärjestelmien mahdollisuuksia ei ole vielä otettu riittävästi huomioon tuomioistuinten kehittämisessä. Digitaaliset tietojärjestelmät tulevat mullistamaan tuomioistuinten toimintatapoja ja avaavat rakenteellisten ratkaisujen tekemiselle uusia mahdollisuuksia.

Korkeimman oikeuden nykyinen presidentti Timo Esko totesi 2015 vuosikertomuksessa, että Korkeimmassa oikeudessa on tarve löytää keinoja juttujen käsittelyn tehostamiseksi ja käsittelyaikojen lyhentämiseksi. Tietotekniikan kehittäminen on tähän yksi keino. Juuri käsittelyajat olisivat tärkeä empiirinen tutkimuskohde tulevaisuudessa, koska käsittelyaikojen pituus oikeusjärjestelmän eri vaiheissa on lisääntynyt merkittävästi viimeisten vuosien aikana. Erityisesti esitutkintojen keskimääräinen kesto poliisissa, pitkät vireilläoloajat syyttäjävirastoissa ja ennakkopäätösten viipyminen KKO:ssa ovat yleistyneet.

Teknologia voi tukea myös rikostutkintaa monella tavalla. Poliisille tulee jatkuvasti uusia rikostyyppejä, kuten tietoteknisiä rikoksia, joiden selvittämisessä erityisesti kehittyvästä tietotekniikasta on varmasti apua. Paikkatietoanalyysit, ryhmittelyalgoritmit ja monimutkaisemmatkin tiedonlouhintamenetelmät voisivat olla hyödyllisiä esimerkiksi rikollisten profiloinnissa ja rikosten ennustamisessa.

Kirjoittaja on tutkijatohtori Itä-Suomen yliopistossa.

Arbitrium an decisio – Oikeudellisen päätöksenteon yhtenäisyys yleisissä tuomioistuimissa. Publications of the University of Eastern Finland. Dissertations in Social Sciences and Business Studies No 117. Joensuu 2016.

 
Julkaistu 16.12.2016
Sivun alkuun |