Matti Laine

Tuloerot, kilpailu ja murha

Kriminologia-palstalla tarkastellaan, miten tulojen ja varallisuuden eriarvoinen jakautuminen vaikuttavat henkirikollisuuteen.

Vuonna 1999 Lappeenrannan kriminaalipoliittinen seminaari veteli viimeisiään. Pyynnöstä yritin seminaaria varten perehtyä uusimpaan henkirikosten kriminologiaa koskevaan keskusteluun. Tällöin törmäsin Martin Dalyn ja Margo Wilsonin nimiin. Aviopari tunnettiin jo tuolloin alan klassikkoina, muttei juurikaan Suomessa.

Jonkinlainen paradoksi on se, että merkittävimmät yhteiskuntia vaivaavan väkivallan tutkijat tulivat eläintieteen piiristä. Daly ja Wilson pohtivat aikanaan, ilmeneekö ihmisten keskuudessa sellaisia ilmiöitä, joihin he olivat törmänneet mm. kädellisten tutkimuksissa. Joskus naaraan uusi urospartneri surmaa tämän edellisen kanssa saamat lapset. Vaikka sadut kertovat meille "pahasta isä- ja äitipuolesta", kukaan ei ollut viitsinyt selvittää, ilmeneekö tätä jollain tavalla ihmisten piirissä.1 Näiden selvittelyjen tuloksena Daly ja Wilson vaihtoivat eläintutkimuksen ihmisten henkirikostutkimukseen.

Uusimmassa kirjassaan Martin Daly (2016) esittää vahvasti argumentoiden teesin, jonka mukaan keskeinen henkirikoksia ja muuta väkivaltaa lisäävä ja ylläpitävä seikka on tulojen ja varallisuuden eriarvoinen jakautuminen.2 Väkivalta ei ole patologiaa, vaan normaalia vastausta lähiympäristössä ilmenevään ankaraan kilpailutilanteeseen, joka ilmenee erityisesti nuorten miesten kohdalla. Silloinkin kun henkilöllä on psykopatologisia piirteitä, henkirikosten motiivit ovat useimmiten samoja kuin muilla, mm. mustasukkaisuus.

Nuorten miesten kilpailuasetelmaa vahvistaa se, että ihminen ei ole yksiselitteisesti yksiavioinen laji, vaan olemme jossain "siellä välissä". Historian kuluessa eri yhteisöissä on ilmennyt laajaltikin monivaimoisuutta. Tätä on pyritty kieltämään siksi, että se usein heikentää voimakkaasti yhteisön keskinäistä solidaarisuutta ("kana joka pannussa, vaimo joka vuoteessa"). Mutta joillakin yksilöillä geenien monistamisen mahdollisuus on ollut uskomaton. Vuonna 2003 kerrottiin, että Euraasian tietyltä alueelta on löytynyt erityinen klusteri miesten Y-kromosomista. Tämä klusteri on noin 16 miljoonalla alueen miehellä (8 %), mikä tarkoittaa, että heillä kaikilla on yksi yhteinen esi-isä noin tuhannen vuoden takana. Asia uutisoitiin joskus niin, että ko. miehellä olisi 16 miljoonaa jälkeläistä. Mutta tässä oli vain suora mieslinja! Todellisuudessa jälkeläisiä on satoja miljoonia, ellei enemmän. Tuon miehen DNA:ta meillä ei ole, mutta hän ei voi olla kukaan muu kuin Tšingis-kaani. Nykyisin ei juurikaan ole haaremeita, mutta sarjamonogamian kautta monilla menestyvillä miehillä on elämänsä aikana useita hedelmällisyysikäisiä kumppaneita. Tästä seuraa väistämättä, että sosiaalisen hierarkian alapäässä monilla ei ole yhtäkään.3

XXX

Ajatus tuloerojen ja henkirikosten yhteydestä ei ole uusi. Sitä on pyritty kumoamaan ainakin kolmella seikalla. Ensimmäinen väite lähtee siitä, että kyseessä olisikin köyhyyden määrä, siis absoluuttinen deprivaatio, eikä tulo- ja varallisuuserot. Daly käy tämän empiirisesti läpi vertailemalla mm. USA:n osavaltioita ja Kanadan provinsseja ja päätyy siihen, että köyhyys ei ole selittävä tekijä. Löytyy jopa evidenssiä siihen, että henkirikoksia ilmenee enemmän alueilla, joissa köyhyyttä on vähemmän, mutta tuloerot suuret. Korkea tulotaso korreloi positiivisesti henkirikosten esiintyvyyden kanssa. Kyse on hänen mukaansa ennen muuta suhteellisesta deprivaatiosta. Daly korostaa, että kyseessä ei ole vain taloudellinen tekijä, vaan suhteellinen deprivaatio tulee nähdä myös mielentilana. Vertaamme itseämme lähellä olevaan ryhmään. Köyhät eivät murhaa rikkaita, vaan sekä tekijät että uhrit tulevat samasta "poolista". Mustat surmaavat mustia USA:ssa. Henkirikokset ovatkin usein ns. statushaastoja. Syyt voivat näyttää triviaaleilta (viinapullo), mutta eivät ole sitä. Tietyissä oloissa kasvojen menetys voi olla fataalia. On olemassa sanonta: "Lyö ensin, kysy sitten. Muuten olet uhri." Daly näkeekin henkilöiden välisen väkivallan normaalisti toimivan organismin kehittyneenä kykynä puolustaa etujaan maailmassa, joka ei valitettavasti aina ole hyväntahtoinen.

Toinen vastaväite liittyy siihen, että tuloerojen ja henkirikosten ajalliset trendit eivät useinkaan kulje yhtä jalkaa. Esimerkiksi osa viime aikojen henkirikollisuuden vähenemistrendistä on toteutunut maissa, joissa tuloerot ovat samaan aikaan kasvaneet. Mutta Daly kysyy, miksi näiden trendien tarvitsisikaan kulkea yhtä jalkaa. Väkivaltaiset miehet eivät kalibroi käyttäytymistään sen mukaan, miltä Gini-indeksi viimeisen kyselytutkimuksen mukaan näyttää. He reagoivat olosuhteisiin, jotka ovat voineet muotoutua vuosien, jopa vuosikymmenten kuluessa. Kyseessä voi olla siis huomattava viive. Samalla on syytä muistaa, että kilpailun intensiteettiin voi vaikuttaa merkittävällä tavalla ikäluokan koko. Mutta yksin sillä ei väkivallan kasvua voi selittää.

Kolmas väite on hyvin tunnettu henkirikosten historiallisessa tutkimuksessa. Useasti on tuotu esiin, että ns. yksinkertaiset yhteiskunnat (metsästäjä-keräilijät, puutarhaviljelijät) ovat olleet hyvin väkivaltaisia ja samaan aikaan hyvin tasa-arvoisia. Niistä on puuttunut selkeä poliittinen johto ja yhteiskunnallinen kerrostuminen. Daly esittää kuitenkin, että näiden yhteisöjen väkivaltaa on liioiteltu ja että henkirikokset lisääntyivät pysyvään maanviljelykseen siirryttäessä. Harhaa tässä on luonut se, että pienissä heimoyhteiskunnissa henkirikoksiksi on luettu kaikki tappaminen, mutta myöhemmin maanviljelyksen myötä laajentuneen sodankäynnin uhreja ei enää laskettukaan henkirikoksiin mukaan. On totta, että metsästäjä-keräilijä- tai puutarhaviljely-yhteiskunnissa ei esiintynyt suurta epätasa-arvoa, mutta suuria eroja saattoi silti ilmetä esimerkiksi metsästystaidoissa ja voimassa. Amazonin alueella elävien Yanomamöjen keskuudessa on esiintynyt monivaimoisuutta. Eräällä miehellä oli 11 vaimoa, 43 lasta ja 231 lastenlasta. Heimon piirissä henkirikokset ovat liittyneet hyvin usein välittömään kilpailuun naisista tai siihen liittyviin vanhoihin kostoihin. Aboriginaalien keskuudessa on ilmennyt gerontokratiaa; vanhat miehet ovat monopolisoineet naiset, niin että nuorille miehille on usein jäänyt vain vanhat lesket.

XXX

Daly ei kiistä kokonaan kulttuuristen tekijöiden merkitystä. Yhdysvaltain "Syvän Etelän" kunniakulttuurilla saattaa olla merkitystä (ks. Haaste 1/2014), mutta Dalyn mukaan kulttuuri ei ole riippumaton taloudellisesta eriarvoisuudesta, vaan ne voivat ruokkia toisiaan. Kun toisaalta ilmenee epätasa-arvoista pääsyä yhteiskunnan resursseihin ja samaan aikaan pääsy oikeusresursseihin on puutteellista, väkivaltaisen itseavun mahdollisuus lisääntyy. Turhautumista lisää amerikkalaisten vahva usko sosiaaliseen liikkuvuuteen, "amerikkalaiseen unelmaan".4 Mutta ihmiset eivät ole kulttuurin "sätkynukkeja", jotka orjallisesti noudattaisivat joitain satoja vuosia vanhoja perinteitä, vain näiden perinteiden vuoksi.

Jotkut, tosin enää harvat, taloustieteilijät niin meillä kuin muuallakin väittävät edelleen, että tulo- ja varallisuuserojen vähentäminen, siis tasa-arvon lisääminen vähentäisi tuottavuutta ja kasvua. Tämän ajatuksen mukaan rikkaiden rikastuessa heidän pöydältään valuu muruja myös köyhille: kaikki hyötyvät. Dalyn mukaan tämä on suuri valhe, pelkkää satua ja propagandaa. Epätasa-arvo vahingoittaa monella tapaa itse taloutta, eikä suuria keksintöjä, esimerkiksi penisilliiniä tai internetiä ole tehty rahan takia. Eriarvoisuus heikentää myös yhteiskunnassa vallitsevaa luottamusta. Yhdysvalloissa on noin 39 lakimiestä 10 000 asukasta kohden, kun vastaava luku Japanissa on noin kaksi. Vuonna 2012 Yhdysvalloissa yksityisten turvavartijoiden lukumäärä ylitti lukio-opettajien määrän.

Martin Daly päättää kirjansa: "Toisin sanoen, väkivallattomuuden uskomukset ja arvot voivat toimia väkivaltaa vastaan vain ja ainoastaan, jos niitä on tukemassa instituutiot, jotka tehokkaasti vastustavat äärimmäistä ja epäoikeudenmukaista eriarvoisuutta."

LÄHTEITÄ:

Daly, Martin: Killing the Competition. Economic Inequality and Homicide. New Brunswick: Transactions Publishers, 2016.

Daly, Martin & Wilson, Margo: Crime and Conflict: Homicide in Evolutionary Psychological Perspective. Teoksessa Tonry Michael (toim.), Crime and Justice: A Review of Research, Volume 22. The University of Chicago Press, 1997.

1 Tilastollinen riski, että isäpuoli pahoinpitelee lapsen kuoliaaksi, on satoja kertoja suurempi kuin, että isä tekee sen.

2 Margo Wilson kuoli vuonna 2009.

3 "Monivaimoisuus" näkyy lajin urosten ulkomuodossa (isot sarvet, torahampaat yms.). Kun "haaremin" kaikki naaraat ovat raskaina, monet aggressioon liittyvät ominaisuudet vetäytyvät.

4 John Steibeck: "Sosialismi ei koskaan juurtunut Amerikkaan, koska köyhät eivät näe itseään riistettynä proletariaattina, vaan tilapäisissä vaikeuksissa olevina miljonääreinä." Todellisuudessa sosiaalinen nousu USA:ssa on vaikeampaa kuin yleensä kehittyneissä maissa.

 
Julkaistu 16.12.2016
Sivun alkuun |