Markus Himanen

Pysäytetyt – tutkimusta ja journalismia etnisestä profiloinnista

Turun yliopiston sosiaalitieteiden laitoksen Pysäytetyt-hanke tutkii etnistä profilointia Suomessa huomioiden sekä profilointia kokeneiden ihmisten että viranomaisten näkökulman.

Etnisellä profiloinnilla tarkoitetaan sellaisia tilanteita, joissa viranomaiset käyttävät toimivaltuuksiaan yksilöä kohtaan pelkästään tai pääasiallisesti hänen ihonvärinsä, etnisen alkuperänsä tai uskontonsa takia. Kyse voi olla esimerkiksi näihin syihin perustuvasta poliisin tekemästä henkilöllisyyden selvittämisestä, henkilön tarkastuksesta tai kiinniotosta. Etnisessä profiloinnissa lain toimeenpano perustuu todistusaineiston tai yksilön käyttäytymisen sijaan etnisyyden, kansallisuuden, ihonvärin tai uskonnon pohjalta tehtyihin yleistyksiin.

Etnistä profilointia on tutkittu paljon sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa erilaisin tutkimusmenetelmin. Rodullisen tai etnisen profiloinnin käsitteen alkuperä sekä nykyinen käyttötapa ovat peräisin Yhdysvalloista. Etnistä profilointia tapahtuu kuitenkin useiden tutkimusten mukaan monissa Euroopan valtioissa. Esimerkiksi Britanniassa poliisi pysäyttää viranomaistilastojen perusteella mustia henkilöitä moninkertaisesti enemmän kuin valkoisia. Profilointia Euroopassa laajasti selvittäneessä Open Society -säätiön Justice Initiative -ohjelmassa on kiinnitetty huomiota esimerkiksi muslimien profiloinnin lisääntymiseen viime vuosina Euroopassa terrorismin torjunnan nimissä. Euroopan perusoikeusviraston vuonna 2010 julkaiseman laajaan kyselytutkimukseen perustuvan selvityksen mukaan Belgiassa, Espanjassa, Kreikassa, Ranskassa, Saksassa ja Unkarissa vähemmistön edustajia oli poliisin toimesta pysäytetty useammin kuin valtaväestöön kuuluvia vastaajia. Valtaväestön edustajien mielestä poliisi kohteli heitä kunnioittavasti pysäytyksen aikana, kun taas useammat vähemmistön edustajat pitivät saamaansa kohtelua epäkunnioittavana.

Kansainvälisessä tutkimuksessa etnisellä profiloinnilla on todettu olevan monia haitallisia vaikutuksia. Se heikentää etnisten vähemmistöjen luottamusta poliisiin; se voi johtaa siihen, että vähemmistötaustaiset ihmiset eivät uskalla raportoida kohtaamiaan rikoksia ja tuottaa osaltaan tulehtuneita suhteita vähemmistöjen ja viranomaisten välille. Kokemukset profiloinnista voivat vaikuttaa siihen, miten maahanmuuttajat kokevat kuuluvansa yhteiskuntaan.

Etninen profilointi lainsäädännössä

Etninen profilointi ei ole alun perin oikeudellinen käsite eikä sitä määritellä eksplisiittisesti kansainvälisessä lainsäädännössä. Kansainväliset oikeusinstanssit ovat kuitenkin ratkaisuissaan käsitelleet profilointia ja osoittaneet sen rikkovan keskeisiä ihmisoikeussopimuksia.

YK:n ihmisoikeuskomitean vuoden 2009 ratkaisu on ensimmäinen YK-tasoinen päätös, jossa käsitellään syrjinnän näkökulmasta ulkomaalaisten oleskeluoikeuden valvontaa (Lecraft v. Espanja). Komitea toteaa, että vaikka henkilöllisyyden tarkastukset esimerkiksi ulkomaalaisvalvonnan takia ovat sinällään laillisia, poliisi ei voi käyttää henkilön etnistä taustaa tai ihonväriä indikaattorina mahdolliselle laittomalle oleskelulle. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on todennut vuonna 2006 ratkaisussaan, että etninen profilointi on laitonta syrjintää (Timishev v. Venäjä). Yksi Ranskan korkeimmista oikeusasteista (Cour de Cassation) päätti marraskuussa 2016, että poliisin nuoriin afrikkalais- ja arabitaustaisiin miehiin suhteettoman paljon kohdistuvat pysäytykset ovat laittomia. Oikeuden mukaan syrjinnänvastainen lainsäädäntö pätee myös poliisin toiminnassa yhtä lailla kuin muillakin elämän aloilla ja poliisin on kyettävä osoittamaan kullekin tarkastukselle objektiiviset yksilölliset perusteet.

Suomessa on käyty julkista keskustelua poliisin mahdollisesti ulkomaalaisvalvonnan yhteydessä harjoittamasta etnisestä profiloinnista noin vuosikymmenen ajan. Suomessa ei kuitenkaan ole tehty yhtään oikeuden päätöstä siitä, että viranomaiset olisivat syyllistyneet syrjintään etniseksi profiloinniksi luokiteltavissa tilanteissa. Yhdenvertaisuusvaltuutettu on useasti ottanut kantaa poliisin harjoittamaan ulkomaalaisvalvontaan ja epäillyt, että nykyiset käytännöt sisältävät merkittävän riskin näkyviin vähemmistöihin kohdistuvasta profiloinnista. Ulkomaalaislain mukaan ulkomaalaisvalvonnalla tarkoitetaan laittoman maassa oleskelun torjuntaa sekä ulkomaalaislain noudattamisen valvontaa (129 a §). Vuonna 2015 ulkomaalaislakiin lisättiin maininta siitä, että valvontatoimenpide ei saa perustua “pelkästään tai ratkaisevassa määrin henkilön todelliseen tai oletettuun etniseen alkuperään". Lain mukaan valvonnan tulee perustua "valvontaviranomaisen yleisiin tietoihin ja kokemukseen laittomasta maahantulosta ja oleskelusta" sekä "tehtyihin havaintoihin tai saatuihin vihje- taikka analyysitietoihin".

Siinä määrin kuin profilointi liittyy ulkomaalaisvalvontaan ja paperittomuuden torjuntaan, se on yksi esimerkki niistä tavoista, joilla nykyinen eurooppalainen ja suomalaisen maahanmuuttopolitiikka luo jännitteen yhtäältä sisäisten rajakontrollien ja toisaalta yleisen yhdenvertaisuuden periaatteen välille. Onkin syytä tarkastella kaupunkitilassa tapahtuvan tehovalvonnan tarkoituksenmukaisuutta ja kysyä missä määrin sen harjoittaminen on mahdollista ilman profilointia. Laki myös vaikuttaa jättävän avoimeksi havaintojen ja vihjetietojen suhteen todellisiin yksilöön kohdistuviin epäilyihin laittomasta maassa oleskelusta. Poliisilla ei myöskään ole velvollisuuksia rekisteröidä niitä perusteita, joilla kyseinen henkilö on valittu tarkastuksen kohteeksi.

Etnisen profiloinnin tutkiminen Suomessa

Etninen profilointi ei liity pelkästään ulkomaalaisvalvontaan, vaan sitä voi tapahtua esimerkiksi silloin, jos jonkin rodullistetun ryhmän jäsenet joutuvat epäilyjen ja tarkastusten kohteeksi, koska yhtä ryhmään kuuluvaa etsitään rikokseen liittyen. Monissa syrjintää ja maahanmuuttajien asemaa käsittelevissä tutkimuksissa esimerkiksi romanit ja afrikkalaistaustaiset ihmiset ovat raportoineet epäluottamuksesta poliisin, poliisin epäasiallisesta kohtelusta tai etnisen ryhmän jäsenyyteen perustuvista pysäytyksistä. Esimerkiksi maahanmuuttajien terveys- ja hyvinvointitutkimuksen (2012) mukaan jopa 25 prosenttia kurditaustaisista ja 15 prosenttia vastaajista kertoi kokeneensa syrjintää poliisin taholta.

Pysäytetyt-hanke käynnistettiin, koska yksikään tutkimus Suomessa ei ole ottanut juuri etnistä profilointia pääasialliseksi tutkimuskohteeksi. Tutkimuksessa yhdistetään määrällisiä ja laadullisia aineistoja. Tutkimusryhmä haastattelee sekä etnisten vähemmistöjen jäseniä, jotka epäilevät, että he ovat kokeneet etnistä profilointia ja viranomaisten edustajia. Olemme haastatelleet esimerkiksi romanilaisia ja bulgarialaisia katutyöntekijöitä, maahanmuuttajataustaisia Suomen kansalaisia sekä romanivähemmistön jäseniä. Toteutamme myös kyselytutkimuksen kartoittaaksemme ilmiön laajuutta. Tutkimus keskittyy Helsingin ja Turun seudulle.

Tutkimuksessa tarkastellaan sitä, millaisia kokemuksia rodullistetuille ihmisille syntyy, jos heidät pysäytetään ja pyydetään identifioimaan itsensä poliisin tai muun viranomaisen toimesta. Tutkimuksessa ei tarkastella profilointia vain oikeudellisena tai hallinnallisena kysymyksenä, vaan tutkimukselle on tärkeää tuoda esille pysäytetyksi tulleiden tulkintoja tilanteista, etnisen profiloinnin seurauksia ja niitä merkityksiä, joita sille annetaan: Vaikuttaako profilointi siihen, missä ihmiset kokevat voivansa liikkua ja mitä tiloja he voivat käyttää? Mitä pysäytyksiä kokeneet ihmiset ajattelevat Suomen poliisista? Vaikuttavatko profilointikokemukset siihen, näkeekö ihminen olevansa osa suomalaista yhteiskuntaa? Tarkastelemme myös sitä, missä määrin kokemukset ovat sidoksissa pysäytyksiä kokeneiden ikään ja sukupuoleen.

Haluamme myös ymmärtää, miten viranomaiset tulkitsevat etniseen profilointiin liittyvät kysymykset. Viranomaishaastattelujen kautta on tarkoitus tuoda esiin poliisin näkökulmaa mahdollisiin haasteisiin etnisten vähemmistöjen ja poliisin välisissä suhteissa. Olemme kiinnostuneet siitä, missä määrin syrjintäkysymykset nähdään tärkeinä poliisissa ja miten esimerkiksi etnisen profiloinnin kielto huomioidaan poliisien koulutuksessa.

Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa luotettavaa tietoa ilmiöstä sekä julkisen keskustelun että viranomaistoiminnan kehittämisen tueksi. Pysäytetyt-hanke toteutetaan tutkijoiden ja toimittajien yhteistyönä: projektin tutkijajäsenten julkaisemien tieteellisten artikkeleiden lisäksi journalistijäsenet kirjoittavat aiheesta artikkeleita ja reportaaseja. Julkaisemme keskeiset tutkimustulokset myös yleistajuisessa suomen- ja englanninkielisessä tutkimusraportissa.

Kolmivuotista Pysäytetyt-hanketta (2015–2018) rahoittaa Koneen säätiön Jakautuuko Suomi-ohjelma. Projektin etenemistä voi seurata internetsivuilla www.profiling.fi sekä Facebookissa: www.facebook.com/pysaytetytstopped/.

Kirjoittaja työskentelee hankkeessa tutkijana.

 
Julkaistu 16.12.2016
Sivun alkuun |