Leena-Kaisa Åberg

Paperittomat rikoksen uhrina

Rikosprosessiin lähteminen on monesta syystä vaikeaa

Saturno Dona / Gotofoto / Lehtikuva

Paperittomia henkilöitä arvioidaan oleskelevan Suomessa joitain tuhansia. Tarkkoja määriä ei mikään taho pystyy arvioimaan ja määrät riippuvat myös määrittelystä.

Yleensä ajatellaan, että paperiton on henkilö, joka elää maassa vailla laillista oleskeluoikeutta. Paperittoman oleskelu ei siis ole virallisesti viranomaisten tiedossa tai sallimaa. Hän on joko saanut kielteisen päätöksen turvapaikka- tai oleskelulupahakemukseensa tai jäänyt maahan luvan umpeuduttua.

Käytännössä paperittomiin rinnastetaan henkilöt, jotka oleskelevat laillisesti mutta joilla ei ole oikeutta sosiaali- ja terveyspalveluihin tai oleskelun edellytyksenä ollut vakuutusturva on päättynyt. Esimerkiksi Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen määritelmään sisältyvät EU-kansalaiset, joiden tilapäinen maassa oleskelu on luvallista, mutta joilla ei ole vakuutusturvaa sairauden tai sairaanhoidon varalle. Useimmiten kyse on ns. liikkuvasta väestöstä, joista valtaosa on Itä-Euroopan romaneja.

Paperittomien määrä tulee todennäköisesti kasvamaan, kun Suomeen viime syksynä tulleet turvapaikanhakijat saavat kielteisiä päätöksiä. Kielteisen päätöksen saaneita ryhdytään poistamaan vastaanottokeskuksista, mikäli he eivät omaehtoisesti palaa kotimaahansa eikä kotimaa ota heitä vastaan. Kukaan ei vielä osaa sanoa, kuinka suuresta ihmisryhmästä puhutaan. Suomi on kuitenkin uuden tilanteen edessä ja esimerkiksi Helsingissä on varauduttu järjestämään hätämajoitusta pakkasöitä varten.

Pelko käännytyksestä

Rikoksen uhriksi joutuneen paperittoman henkilön edessä on suuri kysymys: jos teen rikosilmoituksen poliisille, pidätetäänkö minut ja käännytetään maasta.

Tilanne on vaikein, jos henkilö oleskelee maassa viranomaisten tietämättä, täysin ilman oleskeluoikeutta. Mutta monet ulkomaalaiset pelkäävät viranomaisia myös silloin, kun vaaraa palauttamisesta ei ole. Ajatellaan, että ylipäätään rikosasiaan sekaantuminen ja viranomaisten kanssa tekemisiin joutuminen voi vaikeuttaa omaa asemaa ulkomaalaisena. Epäluottamus viranomaisia kohtaan juontaa usein juurensa huonoista kokemuksista kotimaassa. Vaikeutta lisäävät kielivaikeudet ja epätietoisuus yhteiskuntajärjestelmästä.

Jos rikosilmoitusta ei uskalla tehdä, ei myöskään rikoksen tekijää saada kiinni. Tämä johtaa rankaisemattomuuden tilaan ja voi mahdollistaa monenlaisen rikollisen toiminnan ja hyväksikäytön, jopa ihmiskaupan.

Asianomistajan rooli rikosprosessissa on tärkeä, mutta jos takeita maassa oleskelusta ja muista tukitoimista ei ole, uhri ei useinkaan koe prosessiin lähtemistä mielekkäänä. Apua pitäisi saada ainakin majoitukseen, toimeentuloon sekä terveyspalveluihin.

Joissain maissa on käytössä määräaikainen oleskelulupa rajatuissa tilanteissa, kun asianomistaja avustaa viranomaisia rikoksen selvittämisessä. Lisäksi on kehitetty ns. palomuureja, joissa paperiton uhri voi tehdä rikosilmoituksen pelkäämättä pidättämistä tai rikosilmoituksen tekee joku välittäjänä toimiva taho. Myös EU:n perusoikeusvirasto FRA suosittaa tällaisia menettelyitä jäsenvaltioille.

Esimerkiksi Amsterdamissa poliisi on hyvin kokemuksin kokeillut järjestelmää, jossa tietyt poliisit toimivat yhteistyössä maahanmuuttajayhteisöjen kanssa ja voivat ottaa vastaan rikosilmoituksia ilman, että se johtaa maasta poistamisen käynnistämiseen. Järjestelmää ollaan nyt laajentamassa koko maahan. Tätä mallia voitaisiin kokeilla myös Suomessa.

Vain vähän vaihtoehtoja

Paperittomat henkilöt ovat erityisen heikossa asemassa työmarkkinoilla. Heillä ei yleensä ole muuta vaihtoehtoa kuin ottaa vastaan työtä epäinhimillisissä olosuhteissa, vaikka he itse ymmärtäisivät, että työehdot eivät täyty.

Suomessa työskenteleviin ulkomaalaisiin prostituoituihin tiedetään kohdistuvan vakaviakin väkivalta- ja seksuaalirikoksia. Ulkomaalaislain perusteella EU:n ulkopuolelta tuleva henkilö voidaan käännyttää, jos hänen voidaan perustellusti epäillä myyvän seksuaalipalveluita. Tämä vaikeuttaa rikoksista ilmoittamista, mutta myös viisumilla oleskelevat pelkäävät yhteydenottoa poliisiin. Ongelmana on myös se, että akuutin terveydenhuollon lisäksi muuta apua ei juurikaan ole saatavilla.

Tämä perusongelma vaikeuttaa myös ihmiskaupan uhrien tunnistamista. Monet uhreista eivät ole halukkaita lähtemään rikosprosessiin ihmiskaupan uhreille kehitetystä erityisestä auttamisjärjestelmästä huolimatta. He pelkäävät monien vuosien rikosprosessia, kostotoimia, maasta poistamista ja ylipäätään asemaansa liittyvää epävarmuutta. Ihmiskaupan uhrit ovat kuitenkin Suomessa ainoa uhriryhmä, joka voi saada tilapäisen oleskeluluvan rikosprosessiin osallistumista varten.

Vaikean valinnan edessä on myös lähisuhdeväkivallan uhriksi joutunut henkilö, jonka oleskelu perustuu avioliittoon. Oleskelun turvaamiseksi on pystyttävä osoittamaan, että puoliso on toiminut väkivaltaisesti. Samaan aikaan puoliso uhkaa maasta poistamisella tai lasten menettämisellä.

Rikosuhridirektiivi antaa oikeuksia

Lokakuussa 2015 kansallisesti voimaan astuneen rikosuhridirektiivin oikeuksia tulee soveltaa uhreihin syrjimättömästi myös oleskeluoikeuden osalta. Rikosilmoituksen tekeminen tai rikosprosessiin osallistuminen eivät kuitenkaan tuo uhrille oleskeluun liittyviä oikeuksia.

Direktiivi antaa kaikille rikoksen uhreille oikeuden yleisiin rikosuhripalveluihin riippumatta siitä, onko rikosilmoitusta tehty. Rikosuhripäivystykseen on toistaiseksi tullut vain vähän yhteydenottoja paperittomilta asiakkailta. Ennakoimme kuitenkin tarpeen lisääntyvän, kun tietoisuus palveluista ja uhrin oikeuksista lisääntyy.

Kansalaisjärjestöillä on tärkeä rooli toimia välittäjinä viranomaisten ja asiakkaiden välillä silloin, kun asiakkaat eivät uskalla olla yhteydessä viranomaisiin. Mitä selkeämmät pelisäännöt tähän on luotu, sitä paremmin järjestöt voivat rohkaista asiakkaita rikosprosessiin.

Direktiivi lähtee myös siitä, että kaikilla uhreilla on oikeus erityispalveluihin, kuten pääsy turvakotiin. Käytännössä riippuu kuitenkin siitä, miten laajasti ne kussakin jäsenvaltiossa on järjestetty. Jäsenvaltioiden tulkinnan varaan näyttää jäävän myös se, miten laajasti paperittomille rikoksen uhreille taataan heidän tarvitsemansa akuutti terveydenhuolto, psyykkinen tuki, turvallinen majoitus ja oikeusapu. Nämä kaikki ovat kuitenkin edellytyksiä sille, että myös paperittomat rikoksen uhrit pääsevät käyttämään heille kuuluvia oikeuksia rikosprosessissa.

Kirjoittaja on Rikosuhripäivystyksen toiminnanjohtaja.

LÄHTEITÄ:

Paperittomat-hankkeen verkkosivut: www.paperittomat.fi.

Pro-tukipisteen lausunto Rikosuhripolitiikka ja uhrien tukipalvelut -hankkeelle, 10.11.2014.

EU:n perusoikeusviraston FRA:n kannanotto “Apprehension of migrants in an irregular situation – fundamental rights considerations", 2013EU:n perusoikeusviraston FRA:n raportti “Victims of crime in the EU: the extent and nature of support for victims", 2015.

Paperittomia EU:ssa edustavan PICUM-järjestön opas "Guide to the EU victims’ directive: Advancing access to protection, services and justice for undocumented migrants", 2015.

 
Julkaistu 16.12.2016
Sivun alkuun |