Päivi Honkatukia

Maahanmuutto kriminaalipolitiikan kysymyksenä

Suomalaisen kriminaalipolitiikan tavoitteena on vaikuttaa rikollisuuteen ensisijaisesti yhteiskuntapoliittisin toimenpitein, joilla pyritään lisäämään kansalaisten välistä tasa-arvoa. Ankaria rangaistuksia halutaan välttää, sillä ne ovat tehottomia ja aiheuttavat kärsimystä ihmisille, joiden yhteiskunnallinen asema on jo lähtökohtaisesti heikko.

Nämä tavoitteet koskevat myös maahanmuuttoa kriminaalipoliittisena kysymyksenä. Vaikka Suomi ei ole koskaan ollut kulttuurisesti yhtenäinen maa, viimeisten vuosikymmenten aikana kansainvälinen muuttoliike ja sen myötä Suomeen muualta muuttaneiden ihmisten määrä ovat lisääntyneet merkittävästi. Maahanmuuttokysymys on viime aikoina politisoitunut aivan uudella tavalla, ja sen ongelmaluonne näyttää vain vahvistuneen. Huolta ovat aiheuttaneet muun muassa terrorismi, maahanmuuttoon liittyvä radikalisoituminen, rikollisuus ja kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden, niin kutsuttujen paperittomien määrän kasvu.

Viime vuonna tapahtuneen turvapaikanhakijoiden määrän lisääntymisen myötä ilmapiiri on koventunut entisestään. Internetin keskustelupalstoilla on lietsottu pelkoa ja vihaa. Niin vastaanottokeskukset kuin yksittäiset ihmiset ovat joutuneet rasististen hyökkäysten kohteeksi.

Toisaalta vihapuheen ja syrjinnän oikeutusta on myös kyseenalaistettu voimakkaasti, ja rasisminvastaisiin mielenosoituksiin on osallistunut kymmeniä tuhansia ihmisiä. Arkipäivän rasismista keskustellaan, ja vähemmistöryhmiin kuuluvat ovat itsekin kertoneet tällaisista kokemuksistaan julkisesti.

Tämän teemanumeron artikkelit dokumentoivat etnisen sensitiivisyyden viimeaikaisia kehityssuuntia kriminaalipoliittisissa keskusteluissa (etninen sensitiivisyys on Mikko Puumalaisen Haaste-lehdessä vuonna 2004 lanseeraama käsite). Miten etnisyys näkyy rikostilastoissa ja miten sitä voidaan selittää? Miten lainsäädännön tai viranomaiskäytäntöjen etnistä sensitiivisyyttä on vahvistettu? Artikkelit kertovat myös siitä, miten rikosten ennalta ehkäisyssä on panostettu eri väestöryhmien välisten suhteiden parantamiseen sekä ennakkoluulojen ja tietämättömyyden vähentämiseen. Tutustuminen ja pyrkimys ymmärtää maailmaa "toisen" näkökulmasta ovatkin erinomaista ongelmien ennalta ehkäisyä ja kriminaalipolitiikkaa.

Työtä etnisen sensitiivisyyden lisäämiseksi on jatkettava niin tutkimuksen, lainsäädännön kuin viranomaiskäytäntöjen piirissä. Tiedämme vielä vähän etnisten vähemmistöjen ihmisten asemasta rikoskontrollin kohteina, rikosten uhreina tai vankeinhoidon asiakkaina. Myös maahanmuuttopoliittisten linjausten, kuten perheenyhdistämis-, karkotus- tai käännytyskäytäntöjen kriittinen tarkasteltu on vastuullista kriminaalipolitiikkaa. Kiristyneiden linjausten mukaiset käytännöt voivat heikentää joidenkin ihmisryhmien oikeusturvaa ja altistaa kaltoinkohtelulle ja muille rikollisuuteen liittyville ilmiöille. Vastuuta ongelmista ei voi sysätä pelkästään muiden maiden hoidettavaksi.

 
Julkaistu 16.12.2016
Sivun alkuun |