Sonja Tanttari

Kunniaan liittyvät ilmiöt tutuksi

Pirkanmaalla keskustellaan aiheesta perheiden kanssa

Tampereella on käynnissä nelivuotinen kunniakulttuurin ja -väkivallan ilmiöihin keskittyvä Didar-kehittämishanke. Sen kohderyhmänä ovat monikulttuurisissa perheissä ja ympäristöissä elävät ihmiset sekä heidän kanssaan työskentelevät ammattilaiset Pirkanmaalla. Vuonna 2013 käynnistyneen hankkeen tavoitteena on tuoda kunniakulttuuriin ja -väkivaltaan liittyviä ilmiöitä näkyvämmiksi, kehittää toimintamalleja kunniaväkivallan ehkäisyyn sekä lisätä aiheen parissa työskentelevien ammattilaisten osaamista. Hanketta hallinnoi Setlementti Tampere ry ja rahoittaa RAY.

Kulttuuria käsitellään kohtaamalla ja keskustelemalla

Didar-hankkeen taustalla ovat kasvanut tietoisuus kunniakulttuurin vaikutuksista ja aiempi työ aiheen parissa, projektipäällikkö Marianne Rautiokoski kertoo. Suomessa ja myös Pirkanmaalla naistyössä ja oppilaitoksissa on huomattu, että tytöt saattavat tuoda esille kokemuksiaan heihin kohdistuvasta rajoittamisesta tai pelkojaan vaikkapa naimisiin pakottamisesta. Tampereen setlementtitoiminnassa on myös valmiina vankkaa osaamista uhri- ja väkivaltatyöstä, jota on tehty Rikosuhripäivystyksessä. Hanke tekee tiivistä yhteistyötä samaan aiheeseen keskittyvien SOPU- ja Kitke!-hankkeiden kanssa. Mallia toimintaan on haettu muun muassa Ruotsista, jossa kunniaväkivaltaan puuttumisen välineitä on kehitetty pidemmälle kuin Suomessa.

Monikulttuurisen asiakasryhmän tavoittamiseksi on hyödynnetty maahanmuuttajien kanssa työskenteleviä yhteistyötahoja, hankkeen omia verkostoja ja aktiivista tiedottamista. Rautiokoski ja Didarin projektityöntekijä Raman Hussain painottavat, että mukaan keskusteluihin on haluttu kaikki ne, jotka elävät monikulttuurisessa ympäristössä. Tarkoituksena ei ole ollut saada mukaan vain niitä, joilla on omia kokemuksia kunniakulttuurin haitallisista puolista, vaan kulttuurista keskusteleminen on avointa koko kohderyhmälle. Hankkeen nimi, kurdin- ja persiankielinen sana "didar", tarkoittaa kohtaamista – tällä on haluttu viestittää, että hankkeen toiminnassa ei keskitytä vain kunniaväkivaltaan vaan laajemmin kulttuurisiin kysymyksiin. Asiakkaille suunnattuja tilaisuuksia ja materiaaleja on toteutettu useilla eri kielillä. Projektityöntekijä Hussain osaa itse useita Lähi-idän alueen kieliä ja hänen mukaansa omalla kielellä keskustelemisella on ollut suuri merkitys osallistujille, kun omien näkemysten ilmaiseminen helpottuu.

Didar-hankkeen toiminnassa on eri vuosina painotettu eri kohderyhmiä. Vuonna 2014 toimintaa kohdistettiin erityisesti vanhempiin, vuonna 2015 nuoriin ja hankkeen viimeisenä vuonna 2016 on panostettu perheisiin. Hankkeessa on järjestetty erilaisia keskusteluryhmiä (esimerkiksi kouluissa) sekä toiminnallisia ryhmiä, joissa toimintamuotona on ollut liikunta, taide tai muu harrastaminen. Dialogityöpajoissa puolestaan on jaettu ajatuksia suuremmalla porukalla. Leirejä on järjestetty eri teemoilla: isä−poikaleirit ovat osoittautuneet erityisen suosituiksi. Osallistujilla on ollut mahdollisuus lisäksi keskustella näkökulmistaan tai huolistaan yksilö- ja perhetapaamisissa.

Viime vuonna hankkeessa koettiin tärkeäksi suunnata toimintaa turvapaikanhakijoille, joten kulttuurien kohtaamista ja niihin liittyviä perinteitä käsiteltiin uusien tulijoiden parissa vastaanottokeskuksissa ja hätämajoituksissa pidetyissä kulttuurivalmennuksissa. Monikulttuuristen ryhmien kanssa tehdyn työn ohella on keskitytty aiheen parissa työskentelevien ammattilaisten kouluttamiseen ja oppilaitostyön lisäämiseen.

Ymmärrystä tulisi edelleen syventää

Kunniakulttuuriin liittyvien asenteiden ja tapojen muuttaminen ei ole yksinkertaista. Hussain ja Rautiokoski pohtivat, että kunniakulttuuri on monesti juurtunut varsin syvälle ihmisten ajatuksiin ja toimintaan. Kunniaan liittyviä haitallisia toimintamalleja ei välttämättä osata kyseenalaistaa, jos ne on omaksuttu osaksi yhteisön tapoja. Toisaalta on hyvä muistaa, että kunniakulttuuri ei ole pelkästään haitallinen ilmiö, josta tulisi päästä eroon, vaan se on myös myönteinen osa yhteisöllistä kulttuuria. Kunnian käsitettä ei tulisi lähestyä vain siihen kytkeytyvän väkivallan kautta, vaan positiivisessa hengessä, jolloin ihmiset on myös helpompi saada keskustelemaan aiheesta.

Kunniakulttuuriin liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi tulisi aktiivisesti puuttua vahingollisiin ja ihmisoikeuksia loukkaaviin tapoihin, mutta samalla toista kulttuuria ei voi arvottaa ulkoapäin. Hussain ja Rautiokoski muistuttavatkin, että viranomaisten ja muiden ammattilaisten tietoisuutta kunniakulttuurista ja muista kulttuurisista tavoista on edelleen lisättävä. Didar-hankkeesta toivotaan pysyviä malleja ja ohjeistuksia ilmiön parissa työskentelyyn jatkossa.

 
Julkaistu 16.12.2016
Sivun alkuun |