Maija Jäppinen & Johanna Latvala

Kunniaan liittyvään väkivaltaan puuttumista kehitettävä

Ihmisoikeusliitto toteutti vuosina 2015–2016 ensimmäisen laajan selvityksen kunniaan liittyvästä väkivallasta ja siihen puuttumisesta. Selvitys osoittaa, että kunniaan liittyvä väkivalta on Suomessa olemassa oleva ilmiö, jonka uhreja ei kyetä auttamaan riittävästi.

Selvityksen aineisto muodostui yhteensä 32 teemahaastattelusta maahanmuuttajataustaisten ihmisten ja eri alojen ammattilaisten kanssa, poliisiasiakirja-aineistosta, verkkokyselystä opetusalan ammattilaisille ja pohjoismaisten käytäntöjen kartoituksesta.

Kunniaan liittyvällä väkivallalla tarkoitetaan sellaista väkivaltaa, jonka tavoitteena on perheen, suvun tai yhteisön kunnian tai maineen suojeleminen tai palauttaminen. Tekojen taustalla on epäily siitä, että henkilö ei noudata tai ei aio noudattaa sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyviä käyttäytymissääntöjä.

Keskiössä yhteisölliset käsitykset kunniasta

Kunniamotiivin ohella kunniaan liittyvän väkivallan erityispiirre on yhteisöllisyys: tekijöitä tai muita henkilöitä teon taustalla on usein monta ja väkivaltaa saatetaan pitää yhteisössä oikeutettuna. Tekijät ja muut osalliset voivat myös oleskella useassa maassa. Yhteisö, jonka silmissä kunniaa varjellaan, ei ole tarkoin määritelty, vaan se voi olla abstrakti ja liikkuva.

Julkaisua seuranneissa keskusteluissa monet esittivät kysymyksen, miksi ylipäätään käytetään sanaa "kunnia", kun väkivallassa ei koskaan ole mitään kunniallista. Puhummekin ennemmin kunniakäsityksistä kuin kunniasta, koska saman yhteisön sisällä voi olla monenlaisia kunniakäsityksiä.

Median käsittelyssä kunniaan liittyvän väkivallan muodoista nousevat usein esille niin kutsutut kunniamurhat. Kunniaan liittyvä väkivalta on kuitenkin moninainen ilmiö, joka käsittää monenlaisia vakavuudeltaan ja seurauksiltaan erilaisia tekoja. Selvityksen perusteella Suomessa esiintyvä kunniaan liittyvä väkivalta on tyypillisimmillään sosiaalista rajoittamista, painostamista toimimaan sukupuolittuneiden käyttäytymismallien mukaisesti, uhkailua tai muuta henkistä väkivaltaa.

Kunniaan liittyvästä väkivallasta täytyy puhua

Tutkijat ovat aiheellisesti kritisoineet kunniaan liittyvän väkivallan käsitettä siitä, että vaarana on "me ja muut" -asetelmien tuottaminen, keskustelussa voidaan leimata tiettyjä etnisiä ryhmiä ja että kunniaan liittyvän väkivallan huomioiminen lisää entisestään ongelmakeskeistä huolipuhetta maahanmuuttajatyttöjen elämästä.

Kunniaan liittyvä väkivalta on käsitteeseen liittyvistä hankaluuksista huolimatta ilmiö, josta täytyy puhua ja jonka erityispiirteitä on tärkeää tuntea. Vakava kunniaan liittyvä väkivalta koskettaa pientä osa kaikista maahanmuuttajataustaisista nuorista ja aikuisista, eikä heidän tilanteidensa perusteella pidä tehdä liian pitkälle meneviä yleistyksiä. Heidän avuntarvettaan ei kuitenkaan voi jättää käsittelemättä siksi, että haluaisi välttää leimaamista. Nykyisellään puuttumista arkaillaan, koska halutaan "sallia kulttuurista erilaisuutta" tai varoa asiakkaan leimaamista tai itse rasistiksi leimautumista. Kunniakäsitysten ja niihin liittyvän väkivallan erityispiirteiden tuntemisella, kuten yhteisöllisyyden keskeisellä merkityksellä, on vaikutusta siihen, mitkä keinot puuttumiseen valitaan.

Myös kansainväliset ihmisoikeussopimukset velvoittavat Suomea kunniaan liittyvän väkivallan käsittelyyn. Maahanmuuttajanaisten kokeman väkivallan ja niin kutsuttujen kunniamurhien ehkäisyyn liittyvät kehittämistarpeet mainitaan YK:n naisten syrjinnän poistamista käsittelevän komitean (ns. CEDAW-komitea) palautteissa Suomelle. Myös Suomessa elokuussa 2015 voimaan tullut naisiin kohdistuvan väkivallan sekä perheväkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskeva Euroopan neuvoston yleissopimus (nk. Istanbulin sopimus) edellyttää vahvempaa puuttumista kaikkiin naisiin kohdistuvan väkivallan muotoihin – mukaan lukien kunniaan liittyvään väkivaltaan.

Viranomaiset tarvitsevat tietoa ja toimintamalleja

Selvityksen keskeinen tulos on, että viranomaiset tarvitsevat lisää tietoa kunniaan liittyvän väkivallan erityispiirteistä sekä ohjeita ja tukea siihen puuttumiseen. Nykyisellään ilmiötä ei tunnisteta riittävän hyvin eikä siihen osata tai uskalleta puuttua. Hyvääkin osaamista on, mutta se on satunnaista ja uhrin saama apu vaihtelee. Puuttumattomuus voi johtua paitsi väkivallan tunnistamatta jäämisestä myös siitä, ettei puuttumiseen ole toimintamalleja tai keinoja.

Puutteellisen osaamisen vuoksi kaikki lähisuhdeväkivalta, jota tiettyihin etnisiin ryhmiin kuuluvat ihmiset kokevat, saatetaan toisinaan niputtaa kunniaan liittyväksi väkivallaksi. Tällainen yksinkertaistava ja kulttuuristava tulkinta ei edistä ilmiön ymmärtämistä eikä uhrien auttamista.

Noin puolet selvitykseen osallistuneista ammattilaisista oli saanut koulutusta kunniaan liittyvästä väkivallasta. Kaikissa haastatteluissa nousi esille tarve lisäkoulutukseen. Viime vuosina viranomaiset ovatkin tilanneet enenevässä määrin koulutusta esimerkiksi Ihmisoikeusliitolta.

Viranomaispuuttumisen paikkoja

Parhaimmillaan monilla ammattilaisilla on mahdollisuus ehkäistä kunniaan liittyvää väkivaltaa ja auttaa sitä kokeneita ihmisiä niin koko väestölle suunnatuissa peruspalveluissa kuin maahantulon jälkeisessä vaiheessakin. Monitoimijaisen yhteistyön merkitys korostuu puuttumisessa.

Turvapaikanhakijoiden kohdalla vastaanottokeskusten tiivis yhteisö mahdollistaa erityisen haavoittuvassa asemassa olevien tunnistamisen ja avun tarjoamisen. Maahanmuuttovirasto päättää oleskeluluvista ja turvapaikan myöntämisestä, ja esimerkiksi turvapaikkapuhuttelussa kunniaan liittyvän väkivallan tai pakkoavioliittojen kokemukset tai niiden uhka tulisi huomioida nykyistä järjestelmällisemmin. Maahanmuutto- ja kotoutumisvaiheen palvelut tavoittavat kuitenkin lähinnä sen osan maahanmuuttajista, joka tulee Suomeen kansainvälisen suojelun perusteella. Opiskelun, työn tai avioliiton vuoksi tulevat jäävät pitkälti näiden ulkopuolelle. Sen sijaan koko väestölle suunnatut sosiaali- ja terveyspalvelut sekä koulut tavoittavat väestöä laajemmin.

Lastensuojelun rooli on keskeinen kaikissa sellaisissa kunniaan liittyvän väkivallan tapauksissa, joissa osallisina on alaikäisiä. Lastensuojelu joutuu tasapainoilemaan ali- ja ylireagoimisen välillä tilanteissa, joissa kokonaisuuden hahmottamiseksi tarvittavaa tietoa on usein vähän ja se voi olla ristiriitaista. Riskinarviointi vakavissa kunniaan liittyvän väkivallan tapauksissa on vaativaa ja edellyttää nopeita ratkaisuja.

Lastensuojelun rooli korostuu silloin, kun alaikäistä kohtaa uhka joutua ulkomaille suostuteltuna tai vastoin tahtoaan. Jos uhka tunnistetaan uhrin vielä oleskellessa Suomessa, lastensuojelu voi estää vastentahtoisen matkan lähtömaahan. Tällaiset tapaukset vaativat useiden viranomaistahojen kuten sosiaaliviranomaisten, poliisin ja erityisesti ulkoasiainhallinnon välistä yhteistyötä.

Koulujen henkilökunnalla on usein läheinen ja pitkäaikainen suhde oppilaisiin. Koulumenestyksen laskeminen, lisääntyneet poissaolot tai koulusta pois jääminen voivat olla merkkejä nuoreen kohdistuvasta kunniaan liittyvästä väkivallasta. Luotettu opettaja on usein se henkilö, jolle nuori ensimmäiseksi kertoo itseensä kohdistuvasta painostuksesta tai väkivallasta.

Terveydenhuollon ammattilaiset ovat tärkeässä roolissa sekä kunniaan liittyvää väkivaltaa ehkäisevän että sen seurauksia korjaavan työn tekijöinä. Heillä on mahdollisuus kohdata varsinkin naisasiakkaita luontevasti kahden kesken ja heillä on jo käytössä työvälineitä kunniaan liittyvän väkivallan tunnistamiseksi. Aihe tulee terveyspalveluissa esille usein jonkin muun vaivan yhteydessä tai erilaisena selittämättömänä oireiluna.

Poliisi on keskeinen taho kaikissa sellaisissa kunniakäsityksiin liittyvän väkivallan tapauksissa, jotka voivat täyttää rikoksen tunnusmerkit. Tapauksia tulee kuitenkin vain vähän poliisin tietoon. Kunniakäsityksiin liittyvien väkivaltarikosten ilmoituskynnys poliisiin voi olla korkea monesta syystä: luottamus viranomaisiin voi olla heikko, tekoja ei välttämättä aina mielletä rikoksiksi tai tapausten yhteisöllistä luonnetta ei ymmärretä. Suomen rikoslaki ei myöskään sovellu erityisen hyvin yhteisöllisten rikosten selvittämiseen. Joskus kielitaidon puute vaikeuttaa poliisin kanssa asioimista ja jopa estää rikosilmoituksen tekemisen akuutissa tilanteessa. Ammattitaitoisten tulkkien käyttämiseen ja ulkomailta tapahtuvan puhelintulkkauksen mahdollistamiseen tulisi kiinnittää erityistä huomiota kunniaan liittyvän väkivallan yhteisöllisen luonteen vuoksi.

Tapaukset tulevat poliisin tietoon yleensä kolmansien osapuolten kautta. Moniammatillinen työtapa onkin kunniaan liittyvän väkivallan tapauksissa erittäin tärkeä sekä ennaltaehkäisyn, tehokkaan puuttumisen että uhrin tukipalveluiden varmistamiseksi.

Jäppinen on yliopistonlehtori Helsingin yliopistossa ja Latvala projektipäällikkö Ihmisoikeusliitossa. Kirjoittajat olivat toteuttamassa kesäkuussa 2016 julkaistua Ihmisoikeusliiton selvitystä "Kunniakäsitykset ja väkivalta – selvitys kunniaan liittyvästä väkivallasta ja siihen puuttumisesta Suomessa". Selvitys löytyy osoitteesta ihmisoikeusliitto.fi.

 
Julkaistu 16.12.2016
Sivun alkuun |