Saija Sambou

Nuoren lainrikkojan tilanne palveluihin ohjaamisen pohjana

Pieni osa nuorista miehistä tekee runsaasti rikoksia. Tälle samalle osalle kasautuvat usein diagnosoimattomat ja hoitamattomat psykososiaaliset ongelmat, oppimisvaikeudet, päihdeongelmat, alhainen koulutustaso, työttömyys ja sosiaalinen syrjäytyminen. Viranomaisten ja järjestöjen nuorten lainrikkojien kanssa tekemässä työssä on kehitettävää.

Oikeusministeriön kriminaalipoliittinen osasto asetti viime vuonna työryhmän kehittämään nuorille miehille suunnattuja rikoksia ja rikosten jatkamista ehkäiseviä palveluja esimerkiksi Kalliolan setlementin Poikien Talo -mallin tai jo nykyisin käytössä olevien vapautuvien mentorointi- ja vertaistukiohjelmien mukaisesti. Erityisenä kohderyhmänä olivat ehdotonta vankeusrangaistusta lievempiin seuraamuksiin tuomitut nuoret miehet. Työryhmässä oli jäseniä Rikosseuraamuslaitoksesta, yhdyskuntaseuraamustoimistoista, kunnista ja kriminaalihuoltotyötä tekevistä järjestöistä.

Nuorten miesten rikoksia ehkäiseviä palveluja oli kehittänyt myös Sisäisen turvallisuuden ohjelman ns. järjestötyöryhmä, joka totesi muistiossaan maaliskuussa 2013, että palveluihin ohjautuminen ja rikoksilla tai muuten oireilevien nuorten tunnistaminen on keskeinen haaste. Yhden viranomaisen tunnistamat heikot signaalit eivät tule muiden tietoon ja koska nuoren elämäntilannetta ei käsitellä kokonaisuutena, negatiivinen kehitys jää katkaisematta. Järjestötyöryhmä ehdotti viranomaisten palveluohjauksen kehittämistä, järjestöjen erilaisen lähestymistavan hyödyntämistä ja viranomaisten tiedon lisäämistä järjestöjen palveluista. Konkreettisiksi ratkaisuiksi ehdotettiin osaamiskeskuksia, palveluhakemistoja ja järjestöjen parempaa huomioimista viranomaistoiminnan ohjaamisessa ja johtamisessa. Lisäksi kiinnitettiin huomiota erilaisiin riskiryhmiin ja mahdollisuuksiin tunnistaa paremmin erityisesti ns. hiljaiset pojat, jotka eivät selvästi oireile ulospäin.

Kriminaalipoliittisen osaston työryhmä hyödynsi järjestötyöryhmän jo tunnistamia haasteita ja totesi toimikautensa aluksi, että ennalta ehkäisevien palveluiden kehittämisessä saataisiin merkittävin hyöty esittämällä pilotiksi uusia toimintamalleja sen varmistamiseksi, että oikeat palvelut kohdentuvat oikealle kohderyhmälle. Se kiinnitti tehtävässään huomion organisaatiotason lisäksi myös yksilötason haasteisiin ja etsi vastauksia kokemusasiantuntijoilta, miksi nuoret olivat kiinnittyneet heidän hyviksi kokemiin palveluihin.

Kohtaako viranomaisen suunnitelma ja nuoren tilanne?

Työryhmässä esille nousseet asiakasohjautuvuuden, asiakkaiden tarpeiden tunnistamisen ja asiakkaiden sitouttamisen haasteet tulivat esille sekä asiantuntijoiden että kokemusasiantuntijoiden kuulemistilaisuuksissa. Kokemusasiantuntijan puheenvuoro tiivistää keskeiset ongelmat:

"Mä olin niin monen ihmisen kanssa tekemisissä, istumassa niiden kaa ja olis pitäny mennä tapaamisiin ja ne tulit jopa kotiin… ei niin, että mulle ei olisi tarjottu apua ja ne varmaan olis halunnut auttaa – mutta se enemmän, että mä en saanut niistä kiinni… ei vaan ollut siinä tilanteessa, että olisi halunnut apuu… pystynyt kiinnittymään siihe tarjottuun apuun tai mihinkää…"

Järjestöjen palvelujen piiriin löytäneiden nuorten mielestä viranomaiset tarjoavat nuorelle "liian valmiita" suunnitelmia, joita ei ole mietitty yhdessä nuoren kanssa ja siksi ne jäävät toteutumatta. Lähtökohtana kaikelle työskentelylle tulisi olla nuoren oma tilanne ja jokaisen nuoren tarpeet, vahvuudet ja heikkoudet. Vaikka lastensuojelu- ja rikosseuraamustyön lähtökohtana on jokaisen asiakkaan ainutlaatuisuus, ei tarpeiden arviointi ole tällä hetkellä riittävän systemaattista etenkin, kun henkilötutkinnat BAROfi-haastattelumenetelmällä laatinut Helsingin sosiaali- ja terveysviraston nuorisoryhmä lakkautettiin säästösyistä vuoden 2014 alussa.

Kun nuoren epäillään syyllistyneen rikokseen, jonka seuraamukseksi kaavaillaan ankarampaa rangaistusta kuin rangaistusmääräys- tai rikesakkoa, laaditaan lain mukainen seuraamusselvitys. Selvityksessä kartoitetaan nuoren elämäntilannetta ja otetaan kantaa mm. ehdollisen vankeuden oheisseuraamuksena määrättävään valvontaan ja 15–17-vuotiaana rikoksen tehneillä nuorisorangaistuksen tuomitsemisen edellytyksiin ja tarkoituksenmukaisuuteen. Lisäksi siinä arvioidaan eri seuraamusvaihtoehtojen vaikutusta nuoren tilanteeseen. Selvityksen laatiminen ennen oikeuskäsittelyä on tärkeää. Jos nuori tuomitaan ehdollisen vankeuden tehosteeksi valvontaan, ensiksi arvioidaan riskejä, tarpeita ja voimavaroja, joita valvottavalla on sen hetkisessä elämäntilanteessaan. Arvioinnin pohjalta laaditaan yhdessä yksilöllinen valvontasuunnitelma, jossa määritellään valvonta-ajan tavoitteet ja keinot.

Varsinainen haaste nuoren tilanteessa on palveluihin ohjaaminen ja nuoren motivointi ottamaan palveluja ja tukea vastaan.

Vertaistuen merkitys on nuorelle suuri

Työryhmän kuulemien nuorten mielestä tuen vastaanottamisen edellytys on luottamuksen syntyminen. Vertaistukiryhmän paras anti on, että saman kokenut ja samasta tilanteesta selvinnyt kohtaavat toisensa. Ryhmässä nuori tulee hyväksytyksi historiastaan ja teoistaan huolimatta ja katse suunnataan ongelmanratkaisuihin. Kun luottamus oli syntynyt lämminhenkisissä kohtaamisissa vertaisen kanssa, pikku hiljaa syntyi usko omaan itseen ja tulevaisuuteen. Kuten haastateltu kokemusasiantuntija kertoi, niin "minun muutokseni sai alkunsa toisten jo tapahtuneesta muutoksesta".

Jokainen nuori haluaa olla hyväksytty jossakin ryhmässä ja kuulua yhteisöön. Vertaistukiryhmissä opetellaan keinoja käsitellä asioita ja vaikeuksia, opiskellaan omien tunteiden, kuten alakuloisuuden ja ahdistuksen, tunnistamista ja niistä selviytymistä. Nuori voi näin valmistautua tilanteisiin, joita tulee eteen, kun rikoksista yrittää pysyä irti. Ryhmä tarjoaa ympäristön, missä ymmärretään myös se, että kaikkea ei muuteta kerralla, mutta uskotaan siihen, että historiasta huolimatta muutos on mahdollinen ja katse on tulevaisuudessa. Repsahduksiakin syntyy ja nuoret kokivat tärkeäksi, että heitä etsittiin ja "haettiin" takaisin.

Koska työryhmässä tuli niin viranomaisina kuultujen asiantuntijoiden kuin kokemusasiantuntijoiden äänellä monin tavoin esille se, että nuorten miesten ja poikien joukkoon kuuluu monenlaisia asiakkuuksia, arvioinnissa pitäisi tunnistaa, millaisia kunkin nuoren tarpeet ja tilanteet ovat ja ohjata heidät oikeiden palvelujen piiriin, olivat ne sitten järjestöjen tai viranomaisten tuottamia.

Järjestöjen tarjoamien palvelujen erityisyys nuorille

Poikien Talon -toiminta on Kalliolan Setlementin järjestämää ja suunnattu 10–28-vuotiaille pojille ja nuorille miehille. Talo tavoittaa erityisesti yksinäisiä ja syrjäytymisvaarassa olevia nuoria miehiä, joilla on kapea sosiaalinen elinpiiri ja taustalla esimerkiksi koulukiusaamista tai muita ongelmia, joiden takia sosiaaliset tilanteet koetaan pelottavaksi. Toiminnan erityisyys on sukupuolierityinen lähestymistapa ja poikakoodin purkaminen. Poikien Talossa rikotaan poikakulttuurin myyttejä ja rooleja, vaikka myös rikoksiin syyllistyneille nuorten vertaistukiryhmissä käsitellään tunteisiin liittyviä teemoja.

Vankilasta vapautuneille ja rikoksiin syyllistyneille nuorille miehille tarjoavat mentorointia ja vertaistukea KRISin paikallisyhdistykset eri puolilla Suomea. Ne ovat entisten vankien perustamia järjestöjä, jotka tuottavat jälkihuoltopalveluita tavoitteenaan lisätä lainrikkojien elämänhallintaa. KRISin toiminta perustuu vapaaehtoistyöhön ja kokemusasiantuntijuuteen ja järjestö on toteuttanut erilaisia hankkeita, joilla nuoria ohjataan työelämään ja rikoksettomaan elämään.

Työryhmän haastattelemat kokemusasiantuntijat olivat vahvasti myös sitä mieltä, että järjestöiltä saadun vertaistuen keskeinen voimavara oli mahdollisuus saada tukea lähes ympäri vuorokauden (24/7). Kriminaalihuollon tukisäätiön Jenginuorihankkeessa mukana olleet kokemusasiantuntijat pitivät tärkeänä vertaistuen lisäksi järjestön jalkautuvaa työtä, tukea nuoren perheelle ja kokonaisvaltaista otetta, sillä irtautuminen rikoksista voi vaikuttaa koko perheen tilanteeseen ja vanhemmat tarvitsevat tietoa nuoren kehitysvaiheista ja vanhemman roolista.

Työskentelyn aikana todettiin usein, että toimeksiannossa ehdotetut Poikien Talo- ja vertaistuki- ja mentorimallit kohdistuvat käytännössä hyvin eri kohderyhmille ja siksi asiakkaiden tarpeiden tunnistamisen ja asiakasohjautuvuuden haasteet nousivat esille myös erilaisia pilottitarpeita arvioitaessa ja suunniteltaessa.

Asiakasarvioinnin haasteista pilottihanke-ehdotuksiin

Lastensuojelu- ja rikosseuraamustyön lähtökohtana on jokaisen asiakkaan ainutlaatuisuus. Koska asiakkaiden tilanteet ja tarpeet ovat erilaisia, on vaikea ennakoida työskentelyn kulkua. Nuoren kunnollinen auttaminen, hänen tarpeisiinsa vastaaminen ja ylipäätään seuraamusjärjestelmän kehittäminen voi perustua vain monipuoliseen huollon, hoidon ja palvelutarpeen arviointiin ja seurantaan. Työryhmän työskentelyssä tuli esille tarve järjestöjen ja viranomaisten välisen yhteistyön tiivistämiseen asiakkaiden ohjaamisessa.

Työryhmän tehtävänä oli myös laatia ehdotus pilotista, miten ehdotonta vankeusrangaistusta lievempiin seuraamuksiin tuomitut nuoret rikoksentekijät ohjataan Rikosseuraamuslaitoksen ja kuntien toimesta palvelujen piiriin. Palveluihin sitouttaminen syntyy helpommin sinne, missä syntyy luottamus ja mikä vastaa nuoren omaan tilanteeseen. Työskentelyn aikana käynnistyi useampia pilottihankesuunnitelmia. Niissä on keskitytty nimenomaan Helsingin ja soveltuvin osin pääkaupunkiseudun tilanteeseen.

Työryhmän ja ns. järjestötyöryhmän työssä kiinnitettiin huomiota myös sosiaaliviraston, yhdyskuntaseuraamustoimistojen ja järjestöjen välisen yhteistyön tehostamiseen ja asiakkaiden ohjaamiseen oikean järjestön tarjoaman palvelun piiriin. Näitä haasteita täyttämään rahoitushakemuksen tekivät esimerkiksi KRIS Etelä-Suomi ry. ja Poikien talo, joiden tavoitteena olisi yhteistyössä luoda toimintamallia, jossa nuoret lainrikkojataustaiset nuoret miehet saadaan ohjautumaan, sitoutumaan ja kiinnittymään ryhmä- ja yksilötason tukeen ("Pimp My Ride"), jota toteutetaan sukupuolisensitiivisesti ja vertaistuellisesti. KRITS ja KRIS Etelä-Suomi ry ovat puolestaan jättäneet RAY:lle hankehakemuksen matalan kynnyksen päivätoimintapisteestä hyödyntäen kokemusasiantuntijuutta ja Jenginuorihankkeessa rakennettuja hyviä käytäntöjä.

Työryhmän työskentely synnytti suunnitelman myös BAROfi-arviointivälinehankkeen käynnistämiseksi, jossa selvitettäisiin vuoteen 2014 asti käytössä olleen menetelmän käytön laajentamista eri hallintokuntien, kuten sosiaali- ja terveystoimen ja mahdollisesti yhdyskuntaseuraamustoimistojen yhteistyövälineeksi. Pilotin ajatuksena olisi vähentää nuoren tilanteen arvioinnin epämääräisyyttä ja sattumanvaraisuutta niin, että arvioinnin kriteerit olisivat dokumentoitavissa, johtopäätelmät pystyttäisiin perustelemaan asiakkaalle ja sama tulos syntyisi parhaimmillaan työntekijästä riippumatta.

Koulu ja varhaisen puuttumisen keinot ensisijaisiksi

Vaikka työryhmä keskittyi 15 vuotta täyttäneisiin rikoksen tehneisiin nuoriin, halusi se tuoda esille, että mahdollisimman varhainen puuttuminen on hyödyllisintä nuoren kannalta. Erityisen keskeinen on koulun rooli, sillä alle 15-vuotiaan nuoren pitäisi pysyä kiinni ns. nuoren normaalissa sosiaalistumisympäristössä. Mm. Matti Korpela HUSin nuorisopsykiatrian osastolta painotti, että monilla nuorilla on monenlaisia hoitamattomia ongelmia (päihteet, antisosiaalinen persoonallisuushäiriö, ADHD) ja oppimisvaikeuksia. Jos nuoren perusoireistoa ei päästä hoitamaan, se johtaa vähitellen normaalista kouluyhteisöstä syrjäytymiseen.

Koulu toimii oireilevan nuoren sosiaalisena tukiverkostona ja mahdollisten ongelmien varhaisena havaitsijana. Kouluyhteisöstä putoamisen seurauksena syntyy tarve kiinnittyä muihin yhteisöihin, kuten rikoksiin ja päihteisiin, ja siksi koulupudokkaiden tukeminen suorittamaan peruskoulu loppuun olisi aivan keskeistä. Työtä jää vielä kolmannelle sektorillekin, joka täydentää kokonaisuutta ja parhaimmillaan opettaa nuorelle uudelleen sosiaalistumista esimerkiksi kamppailulajien tai autojen ja moottorien "tuunaamisen" kautta. Prosessit ovat pitkiä eikä muutosohjaus uuteen tapahdu kerralla.

Koska tärkeää on estää koulusta putoaminen ja rikosten kasautuminen, jatkossa on kehitettävä muitakin varhaisen puuttumisen muotoja. Ns. järjestötyöryhmän ehdotukset esimerkiksi päivitetyistä palveluhakemistoista auttaisivat monessa tilanteessa nuoria lainrikkojia kohtaavien viranomaisia.

Lopuksi työryhmä toi esille huolen siitä, että nuorisorangaistus on seuraamuksena jäänyt ehdollisen vankeuden valvonnan katveeseen. Nuorisorangaistuksen oikeaa kohdentamista ja ajoittamista tulisi kehittää. Nuorisorangaistus antaisi parhaimmillaan ja oikeaan aikaan mahdollisuuden intensiiviseen, varhennettuun tukeen nuoren elämässä. Sen tunnettavuuden lisäämisestä ja käytöstä olisi hyvä lisätä keskustelua ja koulutusta eri viranomaisissa.

Kirjoittaja on erikoissuunnittelija oikeusministeriössä.

 
Julkaistu 11.12.2015
Sivun alkuun |