Johanna Koivisto, Antti Malinen & Pirko Markkola

Lastensuojelun menneisyys

Epäkohdat ja kaltoinkohtelu lasten sijaishuollossa

Lapsuudet kokemukset ovat viimeisen 15 vuoden aikana olleet esillä monissa maissa. Niissä on todettu, että lastensuojelun historiassa lapsia on kohdeltu joskus hyvinkin huonosti. Myös Suomessa on viitteitä siitä, että lastensuojelun lähimenneisyydestä ja nykyisyydestä löytyy epäkohtia, lasten kaltoinkohtelua ja väkivaltaa. Sijaishuolto ei ole aina kyennyt suojelemaan lapsia eikä näin ole vastannut siihen kohdistettuihin odotuksiin. Sosiaali- ja terveysministeriö päätti käynnistää lastensuojelun epäkohdista selvitystyön, joka alkoi kesällä 2014. Selvityksen tekijäksi valittiin Jyväskylän yliopiston tutkimusryhmä. Selvitystyön raportti valmistuu maaliskuussa 2016.

Sosiaali- ja terveysministeriön rahoittama historiahanke kartoittaa kokemuksia, joita ihmisillä on lasten sijaishuollon epäkohdista, kaltoinkohtelusta ja väkivallasta. Vastaavia selvityksiä on tehty Pohjoismaiden lisäksi muun muassa Hollannissa, Iso-Britanniassa, Australiassa, Uudessa-Seelannissa ja Kanadassa. Suomessa selvitys on ajallisesti rajattu ensimmäisen lastensuojelulain voimassaoloaikaan 1937–1983. Rajausta perustellaan sillä, että ajallinen etäisyys auttaa näkemään käytäntöjä uusin silmin.

Vuosina 1937–1983 sijaishoidossa oli noin 150 000 lasta. Selvitystyön tavoitteena on tuottaa tietoa sijoitettujen lasten kokemista epäkohdista ja epäoikeudenmukaisuuden kokemuksista. Minkälaisia kokemuksia lastensuojelun sijoittamilla lapsilla oli? Mitä asioita he haluavat nostaa esiin omasta lapsuudestaan? Tietoa tarvitaan myös epäkohtien ilmitulon ja niihin puuttumisen mekanismeista. Oliko lapsella joku, jolle uskalsi kertoa huonosta kohtelusta, väkivallasta tai jopa hyväksikäytöstä? Kuka puuttui epäkohtiin vai puuttuiko kukaan? Hankkeella on siis merkittävä tiedollinen, ilmiötä kartoittava tehtävä.

Selvitystyö on tarpeen siitäkin syystä, että julkinen valta on ottanut huostaan otetut lapset vastuulleen ja kasvatettavaksi perhe- ja laitoshoidossa. Lastensuojelun tehtävänä on edistää lasten hyvinvointia, ei heikentää sitä. Selvitystyön perusteluissa tunnustetaan, että koetut vääryydet ansaitsevat tulla tunnistetuiksi. Selvitystyössä haastateltavia kuunnellaan ja heidän kokemuksensa otetaan vakavasti. Tutkimushankkeella on näin ollen tärkeä yhteiskuntamoraalinen tehtävä. Selvityksen tekeminen kertoo, että lasten kaltoinkohtelu ei ole hyväksyttävää eikä se ollut hyväksyttävää ensimmäisen lastensuojelulain aikanakaan.

Hankkeen kolmas tehtävä on oppia virheistä. Lastensuojelun käytäntöjen kehittämiseksi on tärkeätä tunnistaa, minkälaiset mekanismit luovat ja ylläpitävät sijaishuollossa tapahtuvaa kaltoinkohtelua ja estävät epäkohtien ilmitulon. Kun selvitämme sijaishuollon menneisyyttä ja ennen tavanomaisina pidettyjä käytäntöjä, saamme välineitä tarkastella nykyisiä käytäntöjä kriittisesti ja valppaasti.

Hankkeen toteutus

Tutkimusryhmä on haastatellut 296 ihmistä, joilla on kokemuksia lastensuojelun sijaishuollosta ja siinä tapahtuneesta kaltoinkohtelusta ja epäkohdista. Kaikki haastateltavat ovat ilmoittautuneet haastatteluihin vapaaehtoisesti eikä kenenkään henkilöllisyyttä paljasteta. Hankkeen tutkijat ovat antaneet kirjallisen vaitiolositoumuksen.

Hankkeessa on haastateltu sijoitettuna olleita, työntekijöitä ja kaltoinkohtelua sivustaseuranneita henkilöitä. Haastatelluista lähes 90 prosenttia on itse ollut sijoitettuna. Työntekijän näkökulmasta puhui 25 henkilöä, joista osa oli itsekin ollut lapsena huostaan otettuna. Vain muutama haastateltu oli seurannut kaltoinkohtelua sivusta.

Haastatelluista naisia on 57 prosenttia ja miehiä 43 prosenttia. Suurin osa lastensuojelun kokemuksista on 1940-luvun lopun ja 1960-luvun väliltä. Myöhäisemmästä, 1970–1980-luvun lastensuojelusta kokemuksia oli 29 prosentilla. Vanhin informantti on syntynyt 1926 ja nuorin 1980.

Alustavana tutkimustuloksena voi sanoa, että monet haastateltavat kertovat perhesijoituksen ongelmista. Laitos- ja perhesijoitusten valvonnassa vaikuttaa olleen puutteita eikä lasten ääntä aina kuunneltu. Sisarukset saatettiin erottaa eikä sukuun välttämättä saanut pitää yhteyttä. Toisaalta osa haastateltavista kertoi, että palauttaminen kotiin saattoi pahentaa lapsen ongelmia. Laitoksissa henkilökuntaa oli vähän ja toiset lapset saattoivat olla hyvinkin pelottavia.

Pohjoismainen vertailu

Lastensuojelun menneisyysselvityksiä on tehty 2000-luvulla kaikissa Pohjoismaissa. Tuorein tämän vuoden maaliskuussa julkaistu raportti käsittelee Ahvenanmaan lastensuojelua vuosina 1953–1971. Ruotsissa ja Norjassa selvitykset ovat johtaneet julkisiin anteeksipyyntöihin ja myös Ahvenanmaalla järjestettiin 18.9.2015 seremonia, jossa maakuntaneuvos Camilla Gunell pyysi anteeksi lastensuojelun epäonnistumista. Anteeksipyyntöä koskevissa käytännöissä on eroja, sillä esimerkiksi Tanskassa vuonna 2011 julkaistun selvityksen yhteydessä julkinen valta ei esittänyt virallista anteeksipyyntöä.

Anteeksipyyntöjen lisäksi Norjassa ja Ruotsissa on luotu korvausjärjestelmiä. Esimerkiksi Ruotsissa hyväksyttiin marraskuussa 2012 lakimuutokset, jotka mahdollistavat rahallisten korvausten myöntämisen vakavasti kaltoinkohdelluille sijoitetuille lapsille. Asiaa käsittelemään on perustettu moniammatillinen ryhmä, jonka työskentely on osoittautunut vaikeaksi, sillä korvaukseen oikeutettujen henkilöiden rajaaminen ei aina ole ongelmatonta.

Vaikka pohjoismaisten selvitysten kysymyksenasettelussa, aikarajauksissa ja muodoissa on ollut vaihtelua, on kaikissa raporteissa sitouduttu sijoitettujen lasten ja muiden asianosaisten äänen ja kokemusten kuunteluun ja lastensuojelua kehittävien toimenpidesuositusten laadintaan. Kaikissa raporteissa on pyritty tunnistamaan rakenteellisia, kaltoinkohtelun ja sen jatkumisen mahdollistavia tekijöitä. Monille haastateltaville on ollut tärkeää saada kertoa omista kokemuksistaan.

Johanna Koivisto on Lastensuojelun menneisyys -hankkeen koordinaattori, Antti Malinen on hankkeen tutkija ja professori Pirjo Markkola hankkeen johtaja. He työskentelevät Jyväskylän yliopistossa.

 
Julkaistu 11.12.2015
Sivun alkuun |