Mia Hemming

Lähisuhdeväkivalta kannattaa ottaa puheeksi

Tampereen VäkivaltaVerkosto järjesti seminaarin perhe- ja lähisuhdeväkivallan tunnistamisesta. Tilaisuudessa käsiteltiin lähisuhdeväkivallan riskiä, väkivallan puheeksi ottamista sekä tekijän että kokijan kanssa ja turvasuunnitelmaa. Projektipäällikkö Satu Hintikka VÄLITÄ!-seksuaaliväkivaltatyön verkostohankkeesta ja Auli Kalliomäki Tampereen turvakodista kertoivat väkivallan eri muodoista.

– On pelottavaa, jos näkee oman vanhempansa tai puolisonsa toistuvasti vahingoittavan tahallisesti itseään. Se aiheuttaa turvattomuuden tunnetta ja jatkuvaa huolta. Yhtä lailla itsemurhalla uhkaaminen on väkivaltaa ja uhkauksen kuuleminen on toiselle hyvin ahdistavaa, Hintikka muistutti.

– Myös syrjivät tai vahingoittavat poliittiset rakenteet voivat olla väkivaltaisia: esimerkiksi vuoteen 1970 voimassa ollutta sterilointilaki.

Hintikan mukaan kontrollointi on hankala tunnistaa väkivallaksi.

– Väkivallassa on kyse toisen hallitsemisesta, pyrkimyksestä laittaa toinen itselle sopivaan muottiin. Lähisuhteessa väkivaltainen henkilö yrittää saada toisen käyttäytymään niin kuin itse haluaa.

Tavaroiden heittely, esineiden ja omaisuuden rikkominen on fyysistä väkivaltaa. Siinä on pyrkimyksenä toisen hallitseminen aiheuttamalla hänelle pelkoa. Väkivaltainen ihminen usein syyllistää läheistään käyttäytymisestään. Kalliomäki korosti, että henkistä väkivaltaa on nöyryyttäminen, joka horjuttaa uhrin itsetuntoa.

– Sairaalloiseen mustasukkaisuuteen voi liittyä nöyryyttämistä, mikä pitkään jatkuvana nakertaa uhrin itsekunnioitusta. Passiivisella psyykkisellä lähisuhdeväkivallalla tarkoitetaan esimerkiksi tilannetta, että puoliso pitää jatkuvasti mykkäkoulua yllä.

Myös halveksiminen ja vähättely ovat henkistä väkivaltaa. Manipulaatiolla viitataan kontrolloivaan toimintaan, jolla eri tavoin pyritään vaikuttamaan kumppanin ajatusmaailmaan tai käyttäytymiseen. Lähisuhdeväkivalta voi ilmetä syvenevänä väkivaltaisuutena tai suhteena, jossa ilmenee ajoittain väkivaltaa.

Väkivalta heikentää uskoa omaan itseen

Kontrollin ja alistamisen seurauksena väkivallan kohde voi olla ahdistunut ja arka puhumaan asioistaan. Toistuvan väkivallan seurauksia on myös esimerkiksi heikentynyt aloitekyky. Väkivaltaa kokeva henkilö voi vaikuttaa pelokkaalta.

– Pelon ja arkuuden myötä elämä kaventuu. Ystävät voivat ihmetellä, kun toinen ei enää tule tapaamisiin. Väkivaltaa kokevan pukeutuminen tai ulkonäkö saattaa muuttua sen seurauksena, että hän yrittää miellyttää kumppaniaan. Väkivaltaa kokevalla vanhemmalla ei aina riitä voimia huolehtia myöskään lapsesta, Kalliomäki kertoi.

Esimerkiksi nopea hengitys, vapiseminen, hikoilu, päänsärky, nukahtamisvaikeudet, unettomuus, syömishäiriöt ovat väkivallan psykosomaattisia oireita. Psykososiaalisiin oireisiin luokitellaan mm. häpeä, masennus, passiivisuus, apatia, välinpitämättömyys, paniikkikohtaukset, huonommuuden tunteet, varautuneisuus. Lapsen oireita voivat olla jatkuva väsymys, ahdistuneisuus, levottomuus, koulunkäyntivaikeudet, päihteiden käyttö, aliravitsemus, epäsäännöllinen elämänrytmi. Perheväkivallan näkeminen tai väkivaltainen ilmapiiri vahingoittaa lapselle ja aiheuttaa tälle oireita.

– Lapset aistivat kehoillaan pelon ilmapiirin huolimatta siitä, näkevätkö tai ymmärtävätkö he väkivaltaa. Heidän turvallisuuden tunteensa heikkenee vanhempien välisen väkivallan seurauksena, Hintikka selvitti.

Kohde häpeää itseään

Väkivaltaisesta suhteesta ei ole helppo lähteä, sillä usein kohde on tekijän sanoihin uskoen syyllistänyt itseään. Myös väkivallan aiheuttama häpeä omasta itsestä vaikeuttaa avun hakemista. Auli Kalliomäki lisäsi, että väkivaltaisissa suhteissa helposti tartutaan hyviin hetkiin ja vähätellään huonoja. Ihmiset eivät myöskään halua antaa periksi ja perua suhteeseen sitoutumisensa.

Satu Hintikka jatkoi, että toistuva väkivalta traumatisoi sitä kokevan. Traumatisoitunut henkilö ei aina kykene toimimaan järkevästi ja tarkoituksenmukaisesti. Hän on saattanut menettää uskonsa oikeudenmukaisuuteen maailmassa eikä usko paremman mahdollisuuteen.

– Uhkaavat tilanteet saavat kehossa aikaan jatkuvan ylivireys- ja stressitilan, mikä vaikeuttaa rationaalista ajattelua. Kokija tuntee usein olevansa avuton ja tekijän armoilla, mikä lisää hänen riippuvuuttaan väkivallan tekijästä, hän huomautti.

– Olet sitten ammattilainen tai ystävä, ota perheen tilanne puheeksi väkivallan käyttäjän tai sen kohteen kanssa. Voit painottaa, että puheeksi ottamisen tarkoitus on auttaa, Kalliomäki neuvoi.

– Ystävä voi puuttumisesta suuttua, mutta silti ei saa väkivaltaa vaikenemalla hyväksyä. Kun otat tilanteen puheeksi, älä ryhdy kyselemään syitä – mikään ei oikeuta väkivaltaa. Älä painosta väkivallan kohdetta lähtemään – häntä on painostettu tarpeeksi – vaan anna tietoa seurauksista ja turvapaikoista. Älä neuvo, mitä hänen sijassaan tekisit – et tunne hänen tilannettaan. Auta häntä tekemään turvaan lähtemisen suunnitelma seuraavaa uhkaavaa tilannetta varten.

 
Julkaistu 11.12.2015
Sivun alkuun |