Arja Konttila

Jälkisovittelu-hanke etenee hyvin

Suomessa on meneillään vakavien rikosten jälkisovittelun kokeilu. Tämä valtakunnallinen hanke on alkanut oikeusministeriön sekä sosiaali- ja terveysministeriön aloitteesta, saanut Raha-automaattiyhdistyksen nelivuotisen rahoituksen (2013–2016) ja sitä on hallinnoinut Kriminaalihuollon tukisäätiö. Sen tavoitteena on vakavien rikosten, kuten henkirikosten, ryöstöjen tai törkeiden pahoinpitelyjen, jälkisovittelumallin kehittäminen Suomen oloihin sekä selvittää osapuolten tarpeet, hyödyt ja haittoja ehkäisevät vaikutukset. Keskeisiä yhteistyökumppaneita ovat Rikosseuraamuslaitos, sovittelun palveluntuottajat sekä etenkin uhripuolen toimijat.

Valtakunnallisen mallin luomista varten on hankkeessa kerätty kokemuksia erityyppisistä sovitteluista:

  • rikoksentekijän ja uhrin/omaisen välillä
  • vankien välillä
  • vangin ja hänen perheensä välillä.

Lisäksi selvitetään vangeille järjestettävien restoratiiviseen eli korjaavaan oikeuteen pohjaavien ryhmätoimintojen hyötyjä sekä laajemminkin restoratiivisen ajattelun ja käytäntöjen käyttöön ottoa ainakin yhdessä pilottivankilassa.

Jälkisovittelu tapahtuu aina tuomion saamisen jälkeen ja siinä keskitytään osapuolten vuorovaikutukseen, ei sopimukseen. Jälkisovittelussa uhrille tai omaiselle tarjotaan mahdollisuutta keskustella tapahtuneesta rikoksesta, siihen liittyvistä tunteista ja ajatuksista. Uhrilla tai omaisella on mahdollisuus saada vastauksia kysymyksiinsä, tietoa rikokseen liittyvistä asioista, purkaa ahdistusta, pelkoa ja vihaa sekä kertoa rikoksen aiheuttamista seurauksista. Vastaavasti tekijällä on mahdollisuus selittää tekoa, pyytää anteeksi ja mahdollisuus vähentää ahdistusta ja pahanolon tunnetta.

Sovittelutapaamisista saatu jo kokemusta

Tähän mennessä aloitteita on tullut jo yli 60. Edelleen suurin osa aloitteista tulee tekijäpuolelta, mutta myös uhreilta on tullut muutama yhteydenotto. Sovittelukohtaamisia on tähän mennessä ollut 12, joista kolme henkirikoksen uhrin omaisen ja tekijän kesken, kuusi uhrin ja tekijän kesken, kaksi tekijän ja hänen perheensä välillä sekä yksi vankien välillä. Lisäksi on ollut yksi ns. "sukkula"-sovittelu, jossa tekijä ja omainen eivät kohdanneet toisiaan kasvokkain vaan viestit osapuolten välillä välitettiin nauhoitteen avulla. Saatujen kokemusten mukaan prosessi voi olla hyödyllinen myös ilman yhteiskohtaamista.

Jälkisovittelun prosessi on ollut keskimäärin kahdeksan kuukautta, sillä osapuolia tavataan ennen mahdollista kohtaamista riittävän monta kertaa ja selvitetään heidän edellytyksensä sovitteluun, jotta molemmille osapuolille voisi olla hyötyä kohtaamisesta. Restoratiivisten periaatteiden mukaisesti prosessissa huomioidaan ensisijaisesti uhrin tarpeet ja tuetaan uhria. Jos erillistapaamisten perusteella näyttää siltä, että tämä periaate ei toteudu, prosessia ei jatketa.

Jos tapaamiseen päädytään, tilaisuus suunnitellaan tarkasti; kummallakin osapuolella on mahdollisuus ottaa mukaan tukihenkilö. Sovittelutapaamisissa on mukana kaksi työntekijää. Ennen ja jälkeen kohtaamisen osapuolet aina haastatellaan ja huolehditaan osapuolten jälkihoidosta.

Uhrien kokemuksia jälkisovittelusta:

"Tää on ihan hirveen hyvä systeemi. Uskon, että auttaisi uhreja ja omaisia. Itseäni helpotti, kun pääsin näkemään." (omainen)

Positiivinen kokemus".

Aattelen, että se on tapansa parantanut; yllätyin että selvästi järkevästi pysty ajattelemaan".

Tekijöiden kokemuksia jälkisovittelusta:

"Kiitos tästä mahdollisuudesta".

"Jännittävää, mutta nyt olo on helpottunut. Iso kivi tippui selästä."

"Hienoa, että tällaista järjestetään. Hyvä mahdollisuus päästä niille, jotka oikeasti katuvat. Suosittelen tätä kaikille, jotka haluavat osallistua."

Restoratiivisia ryhmiä on pidetty kolme: Kylmäkosken ja Helsingin vankilassa miehille sekä naisille Hämeenlinnan vankilassa. Neljäs ryhmä alkoi marraskuussa Kylmäkoskella. Osallistujien antama palaute on ollut erittäin myönteistä; ryhmä oli mm. auttanut ymmärtämään paremmin uhrien ja omaisten näkökulmaa, antanut valmiuksia omaisten kohtaamiseen tulevaisuudessa sekä selkeyttänyt omaa ajattelua. Osallistujat näkivät ohjelman järjestämisen hyödylliseksi myös jatkossa.

Restoratiivinen oikeus ja toteutetut käytännöt (mm. ryhmätoiminta ja jälkisovittelut) ovat saaneet Rikosseuraamuslaitoksessa henkilökunnan ja vankien keskuudessa varsin positiivisen vastaanoton, sikäli kun vapaaehtoisuus ja luottamuksellisuus toteutuvat.

Projekti päättyy ensi vuonna mutta alustavia suunnitelmia on tehty jälkisovittelujen toteutumiseksi myös tulevaisuudessa. Jatkorahoitusta kuitenkin tarvitaan ennen kuin jälkisovittelutoiminta voitaisiin juurruttaa esimerkiksi lakisääteisen sovittelutoiminnan piiriin, sillä se vaatii erityisosaamista. Jälkisovittelutoiminta sekä restoratiivinen eli korjaava oikeus laajemminkin on ensi vuonna voimaan tulevan EU:n uhridirektiivin mukaista toimintaa ja vastaa sen edellyttämiin määräyksiin.

Kirjoittaja on psykologian tohtori ja Vakavien rikosten jälkisovittelu -hankkeen projektipäällikkö Kriminaalihuollon tukisäätiössä.

 
Julkaistu 11.12.2015
Sivun alkuun |