Regina Järg-Tärno

Haasteet ja ratkaisut Ruotsin haavoittuvilla alueilla

Ruotsissa eri viranomaisten ja tahojen raporteissa nousee esille huoli haavoittuvien alueiden integraation, rikollisuuden, turvallisuuden, demokratian, syrjäytymisen, radikalisoitumisen ja rapistuvan asuntokannan tilanteesta ja niiden kustannuksista.

Karin Alsén läntisen Göteborgin kehittämisjohtaja esittelemässä Tynneredin kaupunginosan korjaussuunnitelmia, joihin kansalaisilla on mahdollisuus tutustua ja vaikuttaa. Alsén palkittiin 2012 työstään turvallisemman, viihtyisämmän ja käyttökelpoisemman kaupunginosan puolesta ja taidoistaan rakentaa yhteistyöverkostoja.

Haavoittuvat alueet, utsatta områden, tarkoittavat yleensä kaupunginosia tai niiden pienempiä osia, joissa yhteiskunnalliset ongelmat ovat kasautuneet vuosien aikana. Erityistä tukea saavat URBAN 15- ja LUA-alueet ovat joitakin poikkeuksia lukuun ottama ns. miljoonaohjelman alueita. Ohjelman puitteissa rakennettiin Ruotsissa noin miljoona asuntoa vuosina 1965–1974. Miljoonaohjelman alueilla on vuosien varrella – riippumatta keitä alueilla on asunut – jatkuvasti painittu houkuttavuuden ja osallisuuden lisäämisen ongelmien kanssa. Ruotsin asuntoviraston tuoreen selvityksen (Boverket 2015) mukaan eri toimenpiteet ovat pikemminkin lisänneet segregaatiota ja osattomuutta.

Rikolliset verkostot sosiaalisesti haavoittuvilla alueilla

Ruotsin keskusrikospoliisin rikollisverkostojen merkitystä paikallisyhteisöissä kartoittavassa selvityksessä (Rikskriminalpolisen 2014) tunnistettiin 55 aluetta 22 erikokoisessa kaupungissa, joissa tällaisilla verkostoilla on suurta vaikutusvaltaa. Asukkaiden lisäksi turvattomuutta ovat kokeneet palveluammateissa toimivat ja yrittäjät. Myös viranomaiset kuten ambulanssihenkilökunta ja poliisit ovat kokeneet työssään pelkoa, uhkaa, väkivaltaa ja ajoneuvoihin kohdistunutta ilkivaltaa. Viranomaisten työn vaikeutumisen vuoksi asukkaat uskovat asuinalueensa olevan rikollisten vallassa ja luottamus poliisiin turvallisuuden ylläpitäjänä heikkenee. Asukkaiden pelko näkyy esimerkiksi siten, että heitä on vaikea saada osallistumaan oikeudenkäynteihin, joissa paikalliset rikolliset ovat syytettyinä. Kehityskulku on vaikeuttanut rikosten esitutkintaa ja näillä alueilla voidaan puhua demokraattista yhteiskuntaa vaarantavasta rinnakkaisyhteiskuntailmiöstä.

Rikollisverkostojen aiheuttamat ongelmat ovat lisääntyneet selvästi vuosituhannen vaihteen jälkeen, vaikka poliisi tunnisti ilmiön tietyissä lähiöissä jo 1990-luvulla. Kartoituksesta ilmenee, että kysymys on alueista, joissa on rakenteellisia ongelmia ja sosiaalista haavoittuvuutta, syrjäytymistä ja osattomuutta. Kyse ei ole varsinaista rikollisjengeistä vaan enemmän vapaamuotoisista verkostoista, joilla on vahva jalansija nuorten keskuudessa. Verkostosta löytyy sekä nuorempi että vanhempi "kerros", jotka keskenään ovat sidoksissa sukulaissiteiden kautta. Tosin pääkaupunkiseudulla ja isoissa kaupungeissa verkostot ovat strukturoidumpia ja omaavat korkeampaa strategista kapasiteettia. Rikollisverkostojen toimintaa ovat avoin huumekauppa, väkivaltaiset keskinäiset konfliktit julkisilla paikoilla, monimuotoinen kiristys ja muut laittomat vaikuttamiskeinot.

Lisäksi Ruotsin rikoksentorjuntaneuvoston marraskuussa julkaisema raportti ampumisrikoksista (Brå 2015) osoittaa, että rikoksiin liittyvät ampumistapaukset ovat lisääntyneet vuodesta 2006 vuoteen 2014 huolestuttavat 20 prosenttia ja että kasvu on tapahtunut haavoittuvilla alueilla. Ammuskelua tulee näillä alueilla poliisin tietoon viisi kertaa enemmän kuin Ruotsissa keskimäärin. Selvityksessä todetaan, uhritutkimusten mukaan URBAN 15 -alueiden asukkailla on huomattavasti korkeampi riski joutua rikoksen uhriksi kuin muualla maassa. He kokevat myös muuta väestöä enemmän pelkoa joutua rikoksen uhriksi. Lisäksi turvattomuudentunne on niin suurta, että se haittaa elämänlaatua. Väkivaltarikollisuuden kohteeksi joutumisen riski on keskimäärin laskenut, mutta yhteiskunnan heikko-osaisimpien riski on tasaisesti kasvanut.

Toisaalta esimerkiksi Tukholman yliopiston tutkijaryhmän raportissa (2014) esitetään, että Husbyn mellakoissa toukokuussa 2013 tilanne pääsi pahenemaan siksi, että asukkaat reagoivat voimakkaasti poliisin aggressiiviseen, rasistiseen ja väkivaltaiseen toimintatapaan sekä mellakoitsijoita että muita alueen asukkaita kohtaan. Jo ennen mellakoita asukkaat olivat tutkimushaastattelujen mukaan kokeneet poliisin kohdistaneen heihin aiheetonta epäilyä ja ahdistelua, mikä näkyi mm. nöyryyttävinä henkilötarkastuksina julkisilla paikoilla.

Lähipoliisiuudistus ja osallisuustyökalut poliisin työssä

Huolestuttavien tutkimustulosten vuoksi Ruotsissa käynnistettiin viime vuonna lähipoliisiuudistus. Poliisin tavoitteena on pitkäjänteinen paikallisiin ongelmiin perustuva työ, jossa keinoja ovat verkostoituminen, suhteiden luominen, ystävystyminen, luottamuksen rakentaminen sekä rikoksentorjunnan ja turvallisuuden tuottaminen. Haavoittuvilla alueilla on tavoitteena, että 5000 asukasta kohden olisi yksi lähipoliisi. Suhteiden rakentamisen kautta pyritään ehkäisemään sosiaalisen levottomuuden syntyä sekä jengirikollisuuden ja rikollisverkostojen aiheuttamia ongelmia asuinalueilla. Poliisi on jo aikaisemmin julkaissut oppaan siitä, miten yhdessä paikallistoimijoiden kanssa voidaan ehkäistä sosiaalista levottomuutta ja tarkkailla heikkoja signaaleja asuinalueella sekä tarvittaessa toimia tilanteen mukaan (ks. Haaste 4/2013).

Lähipoliisiuudistuksessa poliisi on halunnut kiinnittää huomiota kansalaisten osallisuuskysymyksiin. Dialogiseen vuorovaikutukseen, verkostoitumiseen ja osallisuuteen on pyydetty menetelmällistä, käytännöllistä ja koulutuksellista tukea Ruotsin rikoksentorjuntaneuvostolta. Yksi linkki poliisin ja paikallisasukkaiden välillä asuinalueilla on ollut poliisin vapaaehtoiset. Brå on selvittänyt syksyllä myös hallituksen toimeksiannosta paikallisen rikoksentorjuntatyön parantamista ja koordinoimista. Paikallistason tuen osalta Brå (2015) korostaa, että erityistä huomiota tulisi kiinnittää juuri haavoittuvien alueiden tukemiseen ja tulevaan tilanteeseen varautumiseen jo nyt. Syksyn maahanmuuttotilanteen johdosta on varauduttava siihen, että suuri osa maahanmuuttajista tulee suurella todennäköisyydellä asettumaan juuri niille haavoittuville alueille, mistä muut pyrkivät pois. Näiden alueiden tilanne tulee todennäköisesti kuormittumaan monella tavalla entisestään.

Ruotsin rikoksentorjuntaneuvosto Brålla on pitkät perinteet paikallisen rikoksentorjuntatyön kehittäjänä. Se on myös edistänyt paikallisten yhteistyösopimusten laatimista poliisin ja kunnan kesken (melkein joka kunta tehnyt sopimuksen). Työn tueksi on laadittu oppaat paikallisesta rikoksentorjuntatyöstä sekä poliisin ja kunnan yhteistyöstä. Lisäksi Brå myöntää hanke- ja arviointirahaa paikallisen työn kehittämiseen. Viime aikoina tuella on kannustettu erityisesti haavoittuvien alueiden hankkeita arvioimaan toimintaansa. Brå on tehnyt analyyseja sosiaalisesti haavoittuvien URBAN 15 -alueiden rikostilastoista vuodesta 2008 ja turvallisuustutkimuksista (NTU) vuodesta 2007 alkaen. Syksyllä Brå julkaisi oppaan haavoittuvien alueiden paikallisten ongelmien kartoittamisen tueksi.

Rikoksentorjunnan ja kriminologian näkökulmasta mielenkiintoista onkin se, että miten paikallisiin ongelmiin löydetään paikalliset ratkaisut hyödyntämällä paikallista sosiaalista pääomaa ja vahvuuksia. Haasteiden ja vastoinkäymisten kautta on ollut tarvetta ja tilaa uusille paikallisesti räätälöidyille ratkaisuille ja usein myös tarvetta lähestyä ongelmia uusista näkökulmista ja asettaa hankkeille muitakin tavoitteita kuin rikoksentorjunta.

Myös Tanskassa on pohdittu poliisin ja muiden viranomaisten rikoksentorjunta- ja turvallisuusyhteistyötä haavoittuvilla alueilla ja julkaistu turvallisuusverkostoista ideakirja (2013). Siinä annetaan käytännön vinkkejä siitä, miten keskeiset toimijat tunnistetaan ja miten verkostoidutaan alueelliseen turvallisuusyhteistyöhön. Kantavana ajatuksena on, että vaikka näillä alueilla on enemmän rikollisuus ja turvattomuusongelmia, niillä löytyy myös voimavaroja asukkaiden lisäksi julkiselta, yksityiseltä ja vapaaehtoiskentältä. Oppaassa korostetaan, että asuinalueilla ei pidä verkostoitua pelkästään rikoksentorjunta- tai turvallisuusyhteistyön nimissä.

Myös em. Husby-raportin mukaan Husbyn mellakoiden ja alueen sosiaalisen levottomuuden takana oli isompana ilmiönä asukkaiden kokemus demokratiavajeesta paikallisissa asioissa vaikuttamisessa ja päätöksenteossa kuulluksi tulemisessa. Ruotsin asuntoviraston hankkeet (ks. Boverket 2013) ovat hyvänä esimerkki siitä, miten turvallisuutta ja lähidemokratiaa voidaan edistää keskittymättä liikaa rikoksentorjuntanäkökulmaan. Sen sijaan painopisteenä on perusparannusikään tulleiden ns. miljoona-alueiden houkuttelevuuden lisääminen viihtyisyyden ja osallisuuskysymysten kautta. Lähidemokratiakysymykset, vuorovaikutus ja vaikuttaminen ovat keskeisessä roolissa osallisuuden, turvallisuuden tunteen, sosiaalisen levottomuuden ja asuinalueen viihtyisyyden kannalta (Boverket 2015).

Mitä maksaa radikalisoituminen?

Epäonnistunut integroituminen yhteiskuntaan sosiaalisesti, kuten myös siitä tai jostain muusta johtuva syrjäytyminen ja radikalisoituminen, ovat sekä sosiaalisesti haavoittuvilla alueilla että laajemmin yhteiskunnassa suuri menetys sekä yksilö- että yhteiskuntatasolla. Ja myös suuri kustannus! Ruotsissa mm. taloustieteilijät Ingvar Nilsson ja Anders Wadeskog ovat 35 vuoden aikana tutkineet ja tehneet useita laskelmia syrjäytymisen, suvaitsemattomuuden, radikalisoitumisen ja väkivallan sosioekonomista kustannuksista. Jos investoidaan varhaiseen puuttumiseen ja tukeen, voidaan säästää valtavasti rahaa ja inhimillistä kärsimystä sekä ennaltaehkäistä syrjäytymistä ja radikalisoitumista.

Mitkä asiat toimivat ja mitkä eivät pakolaisten integroimisessa Ruotsissa? Haavoittuvassa asemassa olevan henkilön riskit segregoitumiseen haavoittuvalla alueella ovat korkeammat kuin edellytykset onnistuneelle integroitumiselle, jollei esimerkiksi tukipalvelujen ja asuntotarjonnan suhteen tapahdu merkittäviä muutoksia. Pakolaistaustaisen integroitumisen riskitekijöitä Ruotsissa on selvittänyt YK:n pakolaistoimiston Euroopan toimisto (UNHCR 2013). Raportissa esitetään myös ehdotuksia siitä, miten syrjäytymistä yksilötasolla ja haavoittuvien alueiden näkökulmasta voitaisiin välttää. Tärkeää on esimerkiksi pakolaisen henkilökohtaisten olosuhteiden ja osaamisen sekä kuntien asunto- ja työllistymismahdollisuuksista tiedon välittäminen ja suunnitelmallisempi yhteensovittaminen kuntiin asuttamisen vaiheessa.

Göteborgin yliopiston selvityksessä maahanmuuttajataustaisten osallistamisesta lähiöissä annetaan tietoa ja työkaluja kenttätyössä esille nouseviin kysymyksiin, mm. paikallisista rikollisverkostoista (Tiger & Jordan 2013).

Norjasta löytyy toinen tärkeä tutkimus (Johansen 2013), jossa pohditaan laittomien siirtolaisten kontrollia ja rikosoikeuden keinojen käytön leviämistä hallinto-oikeuden kentälle. Kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneilta pakolaisilta otetaan tehokkaasti pois kaikki lailliset mahdollisuudet elantoon ja ruuan hankintaan, työhön, terveyteen ja sosiaaliturvaan ja vapaaehtoisesta maasta poistumisesta tarjotaan rahallista korvausta. Ihmiset yritetään siis saada tehokkaasti poistumaan maasta neljän pakottavan ja yhden kannustavan keinon avulla. Kaikki eivät silti poistu maasta, mutta kukaan ei pärjää ilman tuloja. Tätä kautta nousee uusi keskustelu kansalaisten hyväntekeväisyydestä ja auttamisen halusta paperittomia kohtaan ja toisaalta näiden ihmisten kohtalosta laittomana työvoimana ja siihen liittyvästä hyväksikäytöstä. Todennäköisyys on suuri myös rikollisuuden pariin ajautumiseen esimerkiksi juuri haavoittuvilla alueilla, joissa heillä mahdollisesti on omia verkostoja.

Vaikka monesti selvityksissä päädytään siihen, että sosiaalisesti haavoittuvista alueista ja syrjäytymisen vaikuttavista tekijöistä tarvitaan enemmän tutkittua tietoa, tietoa on kuitenkin jo runsaasti saatavilla Ruotsista. Tärkeää olisi Suomessa uudessa pakolaistilanteessa välttää (yhteiskuntatasolla) Ruotsin kokemusten ja tutkimusten perusteella tunnistetut (yksilön tason) syrjäytymisen, radikalisoitumisen ja rikollisuuteen joutumisen riskit ja siihen myötävaikuttavat yhteiskunnan olosuhteet ja riskien kasautuminen tietyille haavoittuville väestönryhmille monella elämänalueella.

Kirjoittaja on erikoissuunnittelija oikeusministeriössä.


Selvityksiä:

Attraktiva miljonprogramområden: platskvalitet med ökad delaktighet. Boverket rapport 2015:20.

Sammanställning och spridning av erfarenheter från uppdraget att stärka tryggheten i stads- och tätortsmiljöer. Slutrapport. Boverket rapport 2013:8.

En nationell översikt av kriminella nätverk med stor påverkan i lokalsamhället. Rikskriminalpolisen. Underrättelsesektionen. Oktober 2014.

Brottslighet och trygghet i Malmö, Stockholm och Göteborg. Brå 2012.

Skjutningar 2006 och 2014 – omfattning, spridning och skador. Brå kortanalys 7/2015.

Bilen brinner, men problemen är kvar. Berättelser on Husbyhändelserna i maj 2013. Stockholmia förlag 2014.

Förstärkt stöd till – och samordning av – det lokala brottsförebyggande arbetet. Redovisning av ett regeringsuppdrag. Brå 2015.

Flyktingintegration i Sverige. UNHCR 2013.

Att mobilisera boende i invandrartäta storstadsförorter. Anna Tiger &Thomas Jordan. Institut för Sociologi och Arbetsvetenskap. Working Papers 2013:2. Göteborgs Universitet.

Forcing immigrants out – new constellations of penal and administrative justice. Nicolay B. Johansen (red.), Research Seminar report 56. NSfKs 56. forskerseminar, Skarrildhus, Danmark 2014.

Oppaita ja nettivinkkejä:

Metodhandbok för samverkan mot social oro. Polisen 2013.

Samverkan i lokalt brottsförebyggande arbete. Brå 2011.

Samverkan mellan polis och kommun. Brå rapport 2013:5.

Tietoa Ruotsin poliisin vapaaehtoisista, jotka omalla vapaalla ajalla auttavat poliisia mm. paikallisessa rikoksentorjunnassa sekä rikoksen uhreja, löytyy poliisin verkkosivuilla: Polisens volontärer - polisen.se.

Haavoittuvien alueiden rikoksentorjuntatyötä käsitellään Brån teemasivuilla bra.se. Sivuilta löytyy myös opas Kunskapsbaserat arbete i utsatta områden. Brå 2015.

Tanskan opas haavoittuvien alueiden turvallisuusyhteistyöstä Tryghedsnetværk. Den Trygge Kommune ja Gemeinschaft 2013.

Ingvar Nilssonin ja Skandian Idéer för livet -hankkeen luoma sivusto www.utanforskapetspris.se, josta löytyy raportteja, oppaita ja laskentakaava syrjäytymisen seurauksista ja niiden sosioekonomisista kustannuksista.

 
Julkaistu 11.12.2015
Sivun alkuun |