Noora Ellonen

Väkivalta äitien ja lasten välisten ristiriitojen ratkaisussa

Äidinrakkauteen ajatellaan luonnostaan kuuluvan halu suojella omia lapsia kaikelta pahalta. Näin varmasti onkin, mutta arkinen todellisuus on useissa lapsiperheissä toinen: Osa suomalaisista äideistä turvautuu fyysiseen väkivaltaan kasvattaessaan lapsiaan. Artikkelissa tarkastellaan äitien lapsiinsa kohdistamaa fyysistä väkivaltaa tutkimustiedon perusteella. Tulokset perustuvat pienten lasten vanhemmille tehtyyn kyselytutkimukseen.

Kyselytutkimus toteutettiin vuonna 2011. Otoksena käytettiin 0–12-vuotiaita lapsia ja kysely lähetettiin näiden lasten vanhemmille. Jos lapsella oli kaksi vanhempaa, saivat he itse päättää, kumpi osallistuu tutkimukseen. Kyselyssä kysyttiin vanhempien asenteita lapsen kasvatuksesta, vanhempien käyttäytymistä lapsen kanssa tulleissa ristiriitatilanteissa kuluneen vuoden aikana sekä lapsen kodin ulkopuolisia väkivaltakokemuksia. Kyselyyn vastasi yhteensä 3146 vanhempaa, joista 88 prosenttia oli äitejä. Seuraavassa tarkastellaan 2752 vastanneen äidin väkivaltaista käyttäytymistä lapsen kanssa tulleissa ristiriitatilanteissa.

Tutkimuksessa kysyttiin, onko äiti turvautunut erilaisiin aggressiivisiin tai väkivaltaisiin tekoihin kuluneen vuoden aikana lapsen kanssa tulleen ristiriidan yhteydessä. Taulukossa 1 on kuvattu tutkimuksessa esitetyt teot.

Taulukko 1. Äitien väkivaltaisten tekojen esiintyvyys lapsen iän mukaan tarkasteltuna, %.

0–2 3–6 7–12 Yhteensä
Heitellyt tai lyönyt esineitä rikki lapsen nähden 9 14 911
Uhannut lyödä lasta tai heittää häntä esineellä 1 5 65
Heittänyt lasta esineellä 1 2 11
Töninyt lasta tai tarttunut lapseen 32 42 2632
Tukistanut lasta 18 25 1519
Antanut lapselle luunapin 18 18 713
Ravistellut lasta 2 3 33
Purrut lasta 1 <1 0 0,2
Läimäyttänyt tai lyönyt lasta 3 6 4 4
Potkaissut lasta tai lyönyt lasta nyrkillä 0 <1 <1 <1
Yrittänyt lyödä lasta esineellä 0 1 1 <1
Lyönyt lasta esineellä <1 1 1 <1
N (vastausten määrä) 649 866 1214 2729

Tulokset osoittavat, että äidit turvautuvat hyvin monenlaisiin tekoihin. Tyypillisin teko on lapseen tarttuminen tai lapsen töniminen, johon kertoo turvautuneensa kolmannes äideistä. Noin joka viides äiti on tukistanut lastaan ja noin joka kymmenes antanut lapselleen luunapin. Neljä prosenttia äideistä on läimäissyt tai lyönyt lastaan ristiriidan yhteydessä.

Eniten näitä tekoja käytetään 3–6-vuotiaiden lasten kanssa. Jopa joka neljäs 3–6 vuotiaan lapsen äiti on esimerkiksi tukistanut lastaan kuluneen vuoden aikana. Ikäryhmittäisessä tarkastelussa erityisen huolestuttavaksi tulokseksi voidaan nostaa se, että kaksi prosenttia alle 2-vuotiaiden lasten äideistä kertoo ravistelleensa lasta. Varsinkin alle 1-vuotiaille lapsille ravistelu voi olla hengenvaarallista.

Kuritusväkivallan käyttö

Osa edellä esitetyistä teoista yhdistetään tyypillisesti ruumiilliseen kuritukseen eli kuritusväkivaltaa. Näitä tekoja ovat tukistaminen, luunappi, tarttuminen, ravistelu tai läimäyttäminen. Lastensuojelun Keskusliitto mittaa säännöllisesti vanhempien asenteita kuritusväkivaltaa kohtaan, ja mittausten mukaan yhä harvempi vanhempi hyväksyy lapseen kohdistuvan kuritusväkivallan. Siitä huolimatta äidit käyttävät sitä kasvatuksessaan.

Usein lapsiin kohdistuvan väkivallan tutkimuksissa nämä kuritusväkivallaksi luokitellut teot yhdistetään niin, että voidaan tarkastella kuritusväkivaltaa käyttävien vanhempien määrää. Valitettavasti läimäisy ja lyöminen oli tässä tutkimuksessa yhdistetty samaan kysymykseen. Läimäisy on tyypillinen kuritusväkivallan muoto, mutta lyömistä ei voida enää ajatella niin lieväksi väkivallaksi, mitä kuritusväkivallalla yleensä tarkoitetaan. Ravistelun osalta kuritusväkivallaksi luokiteltiin vain yli 2-vuotiaisiin kohdistuneet ravistelut, koska alle 2-vuotiaiden kohdalla kyse on erittäin vakavasta väkivallasta.

Näillä määrittelyillä lähes joka toinen äiti on käyttänyt lapseensa kuritusväkivaltaa (44 %). Pääasiassa äidit kertovat käyttäneensä kuritusväkivaltaa vain kerran tutkimusta edeltäneen vuoden aikana. Äideistä 42 prosenttia kertoo turvautuneensa siihen vain 1–2 kertaa. Kaksi prosenttia äideistä raportoi käyttäneensä kuritusväkivaltaa 3–10 kertaa kuluneen vuoden aikana. Tulos viittaa siihen, että kuritusväkivaltaa on tosiaan käytetty yksittäisten riitojen ratkaisuna ennemminkin kuin jatkuvana käyttäytymismallina.

Vakavan väkivallan käyttö

Lievemmäksi mielletyn kuritusväkivallan rinnalla väkivaltaisesta käyttäytymisestä erotetaan usein vakava fyysinen väkivalta. Tässä tutkimuksessa vakavaksi väkivallaksi luokitellaan lapsen potkiminen ja nyrkillä lyöminen, lyöminen esineellä tai sen yrittäminen, pureminen ja alle 2-vuotiaiden ravistelu. Kuten edellä kuvattiin, läimäytys ja lyöminen oli yhdistetty samaan kysymykseen ja sitä tarkasteltiin kuritusväkivallan yhteydessä, vaikka lyömisen osalta kysymys sopisi vakavan väkivallan luokkaan.

Hieman yli prosentti äideistä kertoo käyttäneensä jotain vakavaa fyysistä väkivaltaa lapseensa tutkimusta edeltäneen vuoden aikana. Mikäli lapsen läimäytys ja lyöminen otettaisiin tarkasteluun mukaan, nousee määrä kuuteen prosenttiin. Myös vakavan väkivallan kohdalla käyttö rajoittui pääasiassa yhteen kertaan tutkimusta edeltäneen vuoden aikana.

Millaiset äidit pahoinpitelevät lastaan?

Monesti ajatellaan, että väkivaltaa lapsiaan kohtaan käyttävät vain ne äidit, jotka kärsivät työttömyydestä, taloudellisista huolista tai ovat muutoin matalamman sosioekonomisen aseman perheitä. Tähän tutkimukseen osallistuneiden äitien mukaan tämä ei pidä paikkansa: kuritusväkivaltaa käytetään kaikenlaisissa perheissä. Taloudellisten ja perherakenteellisten tekijöiden sijaan äidin kuritusväkivallan käyttöä ennustavat mm. stressi joko lapsesta, työstä tai elämästä yleensä sekä omat lapsuudenajan väkivaltakokemukset.

Stressi ja omat lapsuudenajan väkivaltakokemukset lisäävät myös vakavan väkivallan käytön riskiä. Kaikkein selvimmin vakavan väkivallan käyttöä ennustaa kuitenkin kuritusväkivallan käyttö. Se, että äiti käyttää lapseensa kuritusväkivaltaa, lisää vakavan väkivallan käytön riskiä yli kymmenkertaisesti. Fyysisen koskemattomuuden rajan rikkominen on siten varsin merkittävää, vaikka se tehtäisiin lieväksi mielletyn väkivallan keinoin. Tämä tulisikin huomioida siinä arkikeskustelussa, jossa usein vähätellään esimerkiksi tukistamista ja sen merkitystä.

Stressin, väkivaltakokemusten ja kuritusväkivallan käytön lisäksi äitien vakavaan väkivallan käytön riskiä nostavat epätyydyttävät palvelukokemukset liittyen vanhemmuuden tukemiseen. Ne äidit, jotka ovat havainneet ongelmia omassa vanhemmuudessaan ja hakeneet niihin apua, mutta eivät ole apua saaneet tai ovat kokeneet saamansa avun riittämättömäksi, käyttävät lapseensa vakavaa väkivaltaa lähes kolme kertaa suuremmalla todennäköisyydellä kuin vanhemmat, jotka eivät ole kokeneet tarvitsevansa apua. Tämä palvelukokemusten merkitys on nähtävillä, kun muiden tekijöiden vaikutus on huomioitu, eli palvelukokemusten vaikutus vakavan väkivallan käyttöön on itsenäinen ja siten varsin merkittävä tekijä.

Väkivaltaa ehkäiseviä palveluita tarvitaan

Tutkimuksen tulokset tuovat hyvin esiin äitiyteen liittyvän ristiriitaisuuden: huolehtivaankin äitiyteen voi joskus liittyä aggressiivista käyttäytymistä, kuten fyysistä väkivaltaa. Se ei kuitenkaan välttämättä tarkoita suojelevan äidinrakkauden puutetta. Se kuvastaa ennemminkin tilanteeseen sidottua vaihtoehtoisen toimintamallin puutetta. Tämä asettaa merkittäviä haasteita palvelujärjestelmällemme.

Lapsen oikeuksiin vedoten yhteiskunnassamme pyritään voimakkaasti madaltamaan lapsiin kohdistuvan väkivallan puuttumisen kynnystä normittamalla viranomaisten toimintaan ja tiukentamalla lakeja. Kehityssuunta on hyvä ja sen peruste mitä parhain, mutta sen rinnalla olisi syytä arvioida, tarjoaako nykyinen palvelujärjestelmämme välineitä tasapainon löytämiseen ristiriitaisen äitiyden ja lasten oikeuksien välillä nimenomaan väkivallan ennaltaehkäisyn näkökulmasta. Tämä tutkimus antaa viitteitä siitä, että palvelujärjestelmä ei selvästikään anna äideille mahdollisuutta käsitellä omia lapsuudenajan väkivaltakokemuksia niin, etteivät ne olisi enää läsnä omassa äitiydessä. Niin ikään vanhemmuuden tukeen liittyvät palvelut eivät ole riittäviä tai eivät ainakaan äitiyden aggressioiden käsittelyn näkökulmasta vastaa tarpeeseen. Tehostuvan viranomaiskontrollin rinnalla äideille tulisikin tarjota entistä enemmän kanavia tunnistaa ja käsitellä omaa aggressiivisuuttaan ja äitiyden aiheuttamia negatiivisia tuntemuksia ilman seuraamusten pelkoa tai sitä, että saa otsaansa automaattisesti huonon äidin leiman.

Kyselytutkimuksesta ja sen tuloksista voi lukea lisää raportista: Ellonen, Noora (2012) Kurin alaiset. Lasten ja vanhempien välisten ristiriitojen ratkaiseminen perheissä. Poliisiammattikorkeakoulun raportteja 103. Luettavissa verkossa osoitteessa www.polamk.fi .

Tulokset vakavan väkivallan riskitekijöistä perustuvat artikkeliin: Peltonen, Kirsi & Ellonen, Noora & Pösö, Tarja (2014): Mothers’ self-reported violence toward their children: A multifaceted risk analysis . Child Abuse & Neglect, online earlyview.

 
Julkaistu 12.12.2014
Sivun alkuun |