Juha Kääriäinen

Lapsiin kohdistuvan väkivallan kehitystrendejä

Poliisiammattikorkeakoulussa vuosina 2008 ja 2013 kerätyt lapsiuhritutkimukset antavat melko myönteisen kuvan lapsiin kohdistuvan väkivallan kehityksestä Suomessa viime vuosilta. Näyttää siltä, että sekä lasten kotona kokema ja näkemä väkivalta että muu lapsiin kohdistuva väkivalta on vähentynyt. Havainto näyttää koskevan myös seksuaalista väkivaltaa. Kuritusväkivallan ja seksuaalisen väkivallan osalta lapsiuhritutkimusten tiedot ovat vertailukelpoisia Sariolan vuonna 1988 toteuttaman tutkimuksen kanssa ja tässä suhteessa kehitys on ollut erityisen myönteistä.

Lastensuojelun Keskusliitossa on koottu tietoja väestön kasvatusasenteista. 1980-luvun alusta lähtien kerättyjen tietojen mukaan väestön asenteet ruumiillista kuritusta kohtaan ovat muuttuneet selvästi toivottuun suuntaan. Kun vielä 1980-luvun alussa noin puolet väestöstä hyväksyi ruumiillisen kurituksen kasvatuskeinona, nykyisen näin ajattelevia on enää noin joka kymmenes tutkimuksiin vastaajista. Voimme siis sanoa, että asennetutkimukset selvästi tukevat ainakin havaintoja kuritusväkivallan vähenemisestä. (Kuvio 1)


Kuvio 1. Kuritusta koskevien asenteiden muutos 30 vuodessa. Vastaukset kysymykseen: "Lasten ruumiillinen kurittaminen on ainakin poikkeustapauksessa hyväksyttävä kasvatuskeino", % vastaajista. Ehdottomasti tai jossain määrin samaa mieltä olleet vuosina 1981, 1985, 2004, 2006, 2007, 2012 ja 2014.

Kyselyt vuosina 1981 ja 1985 Peltoniemi, Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos ja vuosina 2004–2014 Lastensuojelun keskusliitto ja Taloustutkimus.

Myös eräät muut aineistot tukevat havaintoja lapsiin kohdistuvan väkivallan vähenemisestä. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos on tehnyt Nuorisorikollisuuskyselyjä vuodesta 1998 ja näissä kyselyissä on ollut myös muutamia uhrikokemuksia kartoittavia kysymyksiä. Kysymykset on osoitettu yhdeksäsluokkalaisille nuorille. Taulukossa 1 on tutkija Venla Salmen kokoamia Nuorisorikollisuustutkimuksen tietoja. Näiden havaintojen mukaan nuorten kokemukset kiusaamisesta, väkivallalla uhkaamisesta ja väkivallasta näyttävät vähentyneen aivan viime vuosina. Pidempää trendiä tarkastellen näyttää tosin siltä, että kehitys on ollut melko vakaata. Samaan tulokseen voidaan tulla, jos tarkastellaan eräitä Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen Kouluterveyskyselyn tuottamia indikaattoreita, jotka liittyvät yhdeksäsluokkalaisten kokemaan väkivaltaan ja kiusaamiseen.

Taulukko 1. Kuluneen vuoden aikana uhrikokemuksen kokeneita nuoria 1998–2012, %

1998 20012004 2008 2012
varkaus 18 17 1620 22
uhkaamalla varastaminen 6 7 5 6 6
kiusaaminen 11 11 111713
väkivallalla uhkaaminen 20 23 2224 19
väkivalta 17 18 16 2016
N 4503 4347 5142 5826 4855

Lähde: Salmi, Venla: Katsaus nuorten rikoskäyttäytymiseen ja uhrikokemuksiin 2012. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos, verkkokatsauksia 27/2012.

Nuorisorikollisuuskyselyn että Kouluterveyskyselyn osalta on tosin todettava, että niiden käyttämät väkivaltaindikaattorit ovat melko karkeita eikä niissä eritellä lasten kokemia väkivaltatilanteita kovin tarkasti. Juuri tästä syystä on koettu tarpeelliseksi kerätä tietoja erillisen lapsiuhritutkimuksen avulla.

Uhritutkimusten lisäksi on hyvä tarkastella myös poliisin tietoon tulleita rikosepäilyjä. On selvää, että vain pieni osa lasten ja nuorten väkivaltakokemuksista tulee poliisin tietoon mutta viime vuosina on eri tavoin koetettu ilmoituskynnystä madaltaa esimerkiksi parantamalla viranomaisten välistä tiedonkulkua ja korostamalla ilmoitusvelvollisuutta. Kuvioissa 2 ja 3 on tarkasteltu pahoinpitely- ja seksuaalirikosepäilyjen kehitystä noin kymmenen viime vuoden ajalta.

Kuvio 2. Poliisin tietoon tulleet pahoinpitelyepäilyt, joissa asianomistajaksi on merkitty alaikäinen, asianomistajan iän mukaan. Lähde: PolStat.


Kuvio 3. Poliisin tietoon tulleet seksuaalirikosepäilyt, joissa asianomistajaksi on merkitty alaikäinen, asianomistajan iän mukaan. Lähde: PolStat.

Näyttääkin siltä, että erityisesti pienimpiin lapsiin kohdistuvat pahoinpitelyepäilyt, jotka perustuvat tyypillisesti perheiden sisäisiin tapahtumiin, ovat lisääntyneet viime vuosina. Sen sijaan teini-ikäisiin kohdistuneet pahoinpitelyt, jotka tapahtuvat tyypillisesti julkisissa tiloissa, ovat vähentyneet, mikä saattaa kuvastaa pahoinpitelyjen todellista vähenemää.

Seksuaalirikosepäilyjen kohdalla kasvua on sen sijaan kaikissa ikäryhmissä aina vuoteen 2012 asti, jonka jälkeen kasvu on taittunut etenkin varhaisteini-ikäisten ja teini-ikäisten kohdalla.


 
Julkaistu 12.12.2014
Sivun alkuun |