Jukka-Pekka Takala

Kotipalvelu voi estää lasten surmia

Rikoksentorjunta-palstalla arvioidaan keinoja vähentää lapsiin kohdistuvia henkirikoksia.

Suomessa sattui noin vuoden aikana keväästä 2011 seuraavaan kevääseen harvinaisen paljon lapsiin kohdistuneita henkirikoksia. Sen johdosta myös käynnistettiin useita selvityksiä lasten surmien tehokkaammaksi ehkäisemiseksi. Sitten lasten väkivaltakuolemat näyttivät palaavan totutulle alhaiselle tasolle, kunnes tänä vuonna tuli taas ilmi useita järkyttäviä lastensurmia. Poikkeuksellisin oli kesän alussa Oulussa ilmi tullut tapaus: viiden hyvin pienen lapsen ruumiit löytyivät pakastearkusta, jonne heidän surmaamisestaan epäilty äiti oli heidät kätkenyt. Lokakuussa kolme lasta kuoli yhdessä äitinsä kanssa, kun tämä ilmeisesti tahallaan ajoi autonsa suoraan päin linja-autoa. Marraskuussa kuopiolainen äiti hälytti poliisin asuntoonsa, jossa oli kaksi kuollutta pientä lasta. Lehtitietojen mukaan äiti on tunnustanut surmanneensa heidät.

Lehdistökeskustelu näiden tapausten jälkeen on ollut vilkasta. Se on myös ollut ehkä asiantuntevampaa ja maltillisempaa kuin järkyttävien rikosten jälkeen monesti on laita. Pääkirjoituksia myöten on tuotu esiin se, että lapset joutuvat nykyään huomattavasti harvemmin henkirikosten uhreiksi kuin muutamia vuosikymmeniä sitten. On myös todettu, että lasten surmien vähentäminen entisestään saattaa olla hyvin vaikeaa. Lisäksi on laajasti tuettu useiden asiantuntijoiden käsitystä, joka on korostanut lapsiperheille järjestettävän tuen ja avun tärkeyttä keskeisenä tekijänä, joka vähentäisi lapsiin kohdistuvan väkivallan riskiä. Esiin on noussut erityisesti kotiin tarjottava apu, kotikäynnit ja kotipalvelu.

Lapsiin kohdistuva henkirikollisuus vähentynyt epätasaisesti

1960-luvulla henkirikoksen uhrina kuoli vuosittain keskimäärin noin viisitoista alle 15-vuotiasta, kun 2000-luvulla uhreja on vähän yli viisi vuodessa, kolmannes siitä. Lasten lukumäärään suhteutettuna heidän henkirikoskuolleisuutensa on suunnilleen puolittunut (alle 15-vuotiaiden määrä on laskenut 1960-luvun alun yli 130 000:sta nykyiseen noin 90 000:een). Dramaattisin muutos on alle 1-vuotiaiden surmien väheneminen. 1960-luvulla heitä surmattiin vuosittain melkein kymmenen, ja he muodostivat puolet kaikista alle 15-vuotiaista henkirikoksen uhreista. Tällä vuosituhannella – ennen Oulussa kesäkuussa 2014 tehtyjä löytöjä – alle 1-vuotiaiden henkirikoksen uhrien määrä on vuosittain vaihdellut nollan ja kolmen välillä. Toisin sanoen alle 1-vuotiaiden surmat ovat vähentyneet hyvin radikaalisti.

Voi jopa sanoa, että koko lasten henkirikoskuolleisuuden jyrkkä aleneminen johtuu huomattavalta osalta juuri alle 1-vuotiaiden surmien vähenemisestä, vaikka tämä ikäluokka muodostaa vain 6–7 prosenttia kaikista 0–14-vuotiaista. Tätä vanhempien lasten surmat eivät ole vähentyneet yhtä dramaattisesti. 5–14-vuotiaitten suhteellinen henkirikoskuolleisuus näyttää vähentyneen ehkä vajaalla kolmanneksella 1960-luvun tasosta. Sen sijaan 1–4-vuotiaiden uhrien määrä on laskenut vain vähän ja pysynyt suhteellisesti itse asiassa melko samana: vähän alle kaksi uhria 100 000 ikäluokkaan kuuluvaa kohti vuosittain. Tämä taso on viime vuosina ollut korkeampi kuin isommilla, 5–14-vuotiailla lapsilla. (Tosin luvut ovat – kaikeksi onneksi – niin pieniä, että niissä voi olla paljon satunnaista heilahtelua.)

Vastasyntyneiden surmien väheneminen selittyy pitkälti raskauden ja synnytysten ympäristön muutoksilla (Lehti & al 2012). Tässä oli sekä moraalis-sosiaalisia että lääketieteellisiä muutoksia. Ne vähensivät ja lievensivät potentiaalisia rikostilanteita: ehkäisykeinojen kehitys ja parempi saatavuus vähensivät ei-toivottuja raskauksia, uusittu aborttilainsäädäntö mahdollisti raskauden turvallisen keskeytyksen olennaisesti vapaammin kuin aikaisemmin ja avioliiton ulkopuoliseen raskauteen ja synnytykseen liittyvä sosiaalinen stigma lieveni. Lisäksi synnytykset siirtyivät aikaisempaa valvotumpaan ympäristöön.

Näitä tekijöitä ei sellaisenaan voi tietenkään toistaa vähän vanhempien lasten kohdalla, joiden henkirikoskuolleisuus ei sitä paitsi ollutkaan läheskään yhtä korkealla tasolla kuin aivan pienten lasten.

Kotikäyntien edut

Perhe- ja lastensurmista keskusteltaessa on pohdittu vanhempien, etenkin äitien, uupumista ja heidän tarvettaan saada ulkopuolista apua. On todettu, että lapsiperheiden kotipalveluja vähennettiin 1990-luvulla. Kymmenettuhannet lapsiperheet saivat kotiapua, eikä sen edellytyksenä ollut lastensuojelun asiakkuus. Vuonna 1992 tällaisia palveluja käytti 52 000 perhettä, mutta vuonna 2013 enää runsas 9 000. Kotipalveluja lopetettiin osaksi säästösyistä, osaksi niitä pyrittiin korvaamaan muilla palveluilla. Lasten huostaanottojen määrät kasvoivat samanaikaisesti rajusti, mikä ei liene ollut tarkoitettu seuraus.

Lasten henkirikoskuolleisuuden kehityksessä ei tosin näy mitään erityistä nousua (tai laskua) siinä vaiheessa kun kotipalveluja saavien lapsiperheiden määrä väheni.

Silti on syytä painottaa kotiin saakka tuotavien palveluiden merkitystä. David Oldsin Yhdysvalloissa 1970-luvulla käynnistämä terveydenhoitajien kotikäyntiohjelma osoittaa, miksi. Tutustuttuaan huono-osaisen asuinalueen päiväkodin lapsiin hän totesi, että lasten usein epäterveellisiin ja epävakaisiin kotioloihin pitää puuttua hyvin varhain, itse asiassa jo ennen syntymää eli äidin raskauden aikana. Tuloksena oli ohjelma, jossa terveydenhoitaja käy suunnilleen kerran kuukaudessa lapsen äidin kotona ja neuvoo ja tukee perhettä monin eri tavoin. Käynnit alkavat raskauden aikana ja jatkuvat kunnes lapsi täyttää kaksi vuotta.

Voi hyvin perustein katsoa, että Oldsin ohjelmaa ei sellaisenaan Suomessa tarvita, koska täällä muutenkin tehdään hyvin paljon vastaavaa. Joka tapauksessa Oldsin ohjelma ja siitä tehdyt seurantatutkimukset osoittavat meille, miten valtavia ja pitkäaikaisia vaikutuksia pienten lasten olosuhteilla voi olla. Ohjelman vaikutuksia on arvioitu vahvojen, satunnaistettujen verrokkiasetelmien avulla. Esimerkiksi lapsen ensimmäisen kahden elinvuoden aikana ohjelma vähensi terveydenhuollon palveluihin hakeutumista lapsen fyysisten vammojen tai heikon ravitsemuksen takia yli puolella. Ohjelmaan osallistuneisiin lapsiin kohdistui 15 ikävuoteen mennessä puolet vähemmän pahoinpitelyjä kuin vertailuryhmässä. Ohjelmaan osallistuneet syyllistyivät rikoksiin ja muuhun häiriökäyttäytymiseen 70 prosenttia harvemmin kuin vertailuryhmä.

Tämän vuoksi eduskunnassa parhaillaan käsiteltävä kotipalveluehdotus on tervetullut. Hallituksen esityksessä ehdotetaan säädettäväksi kunnalle velvoite järjestää kotipalvelua niille lapsiperheille, joille palvelun järjestäminen on välttämätöntä perheen huolenpitotehtävän turvaamiseksi. Tämä kohta astuisi voimaan jo vuoden 2015 alussa.

Jos lapsiperheille järjestettävä apu kohenee, se on omiaan vähentämään myös lapsiin perheessä kohdistuvan vakavan väkivallan riskiä. Eniten hyötyisivät uskoakseni pienet lapset.

Lähteitä:
HE 164/2014. Hallituksen esitys eduskunnalle sosiaalihuoltolaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi.

Lehti, Martti; Juha Kääriäinen ja Janne Kivivuori (2012). The Declining Number of Child Homicides in Finland, 1960–2009. Homicide Studies 16(1), 3–22.

Terveydenhoitajan kotikäynnit. Artikkeli rikoksentorjuntaneuvoston väkivallan vähentämisen teemasivuilla.

 
Julkaistu 12.12.2014
Sivun alkuun |