Minna Tikka

Johdattelu on riski lasta haastatellessa

Julia Korkman HUS:n Lasten ja nuorten oikeuspsykiatrisesta osaamiskeskuksesta kohtaa työssään lapsia, jotka on tärkeää saada kertomaan avoimesti kokemuksistaan. Kuitenkin juuri lapsen haastattelussa johdattelun vaara on suuri. Korkman kertoo, mitä lasta haastatellessa tulee ottaa huomioon ja kuinka vuorovaikutus toteutuu oikeusprosessissa.

Haastattelutilanteissa käyty vuorovaikutus on aina tilannekohtaista ja siihen voivat vaikuttaa myös haastattelijasta riippumattomat asiat, kuten ympäristö. Ympäristön tulisi olla rauhallinen ja tilanteen riittävän rento, jotta lapset kykenevät kertomaan kokemuksistaan avoimesti. Virikkeitä ei saa olla liikaa, sillä ne voivat viedä huomion toisaalle tai jopa vaikuttaa kertomukseen. Pienillä lapsilla väsymys, nälkä ja uupumus vaikuttavat suuresti kykyyn keskittyä.

– Ohjeistusten mukaan poliisiasemalle saapuville lapsille tulee selittää, että osa poliisin työtä on jutella lapsille näiden kuulumisista. Lapset saattavat pelätä virkavaltaa ja putkaan joutumista, joten poliisi on siviilipukeissa, rento ja ystävällinen.

Ero aikuisen ja lapsen kuulemisessa on se, että aikuinen yrittää päätellä, mikä on poliisin kannalta tärkeää tietoa, ja saattaa näin jättää kertomatta asioita. Aavistukset poliisintyön kannalta olennaisista asioista eivät kuitenkaan aina osu oikeaan. Parempaa ja luotettavampaa tietoa saataisiin, jos haastateltavalle annettaisiin mahdollisuus kertoa kaikki, mitä asiasta tulee mieleen.

Johdattelua voi olla vaikeaa havaita

Lapsen johdattelu voi olla joko sanallista tai ei-sanallista, jolloin esimerkiksi nyökkäys voi ohjata keskustelua. Se on tapa keskustella lasten kanssa esimerkiksi päivän tapahtumista. Korkman selittää aikuisten antavan ehdotuksia siitä, mitä voisi tapahtua vaikkapa kysymällä "Leikittekö pallolla?". Lapset ovat tottuneita siihen, että aikuiset tietävät oikeat vastaukset esittämiinsä kysymyksiin. Siksi haastattelutilanne on lapselle varsin erikoinen. Usein lapsia haastatellessa aloitetaan jostakin muusta aiheesta ja harjoitellaan näin tapaa kertoa tapahtuneesta.

Lapsen ja aikuisen haastattelutilanteen peruspilarit ovat samat: pääasia on saada haastateltava puhumaan mahdollisimman vapaasti, sillä kaikki haastattelijan sanoma voi vaikuttaa kaventaen tai jopa vääristäen henkilön lausuntoa. Lasten johdattelusta on puhuttu paljon ymmärtämättä sitä, kuinka herkästi johdateltavissa aikuiset voivat olla. Erityisesti auktoriteetin sana hyväksytään herkästi todeksi.

– Keskustelu ohjataan helposti raiteelle, josta etsitään vastauksia tukemaan omia käsityksiä. Tämä asia tulisi ottaa huomioon niin aikuisten kuin lastenkin kanssa. Jos haastattelun alussa esittää hyvin johdattelevan kysymyksen, se voi vaikuttaa koko haastattelun kulkuun. Muisti voi vääristyä herkästi.

Lasten kanssa ei tule lässyttää

Lasten arvostaminen sekä selkeä ja asiallinen vuorovaikutus on tärkeää. Korkmanin mukaan haastattelussa ei saa "lässyttää", sillä tilanne on älyllisesti haastava ja keskittymiskykyä vaativa. Vaikeiden rikosasioiden hoitamisessa tarvitaan lisäksi kykyä irrottaa liika tunteellisuus. On väärin ajatella, että lapsen tunteiden tulkitseminen ja empaattisuus olisi haastattelutilanteessa vaatimus. Viranomaisen tulisi ennemmin toimia rauhallisesti ja välttää reagoimasta lapsen kertomaan kovin vahvasti, jottei reaktio vaikuta lapsen kertomaan tai aiheuta tälle hankalaa oloa. Kun asiantuntijat kohtaavat lapsen, täytyy heidän oppia osoittamaan empatiaa tavalla, joka ei vaikuta lapsen kertomukseen.

Vuorovaikutus oikeusprosessissa

Korkman kuvailee oikeusistuntoa vuorovaikutuksen kannalta erittäin haastavaksi tilanteeksi. Se on jännittävä ja monella tapaa epäluonnollinen, jolloin kysymykset on vaikeaa sisäistää ja muistaminenkin haasteellista. Oikeusprosessissa on puhuttu varsin vähän siitä, kuinka ihmistä tulee kuulla ja mitä tilanteessa tulee ottaa huomioon. Nyt oikeuslaitoksen puolella on herätty näihin kysymyksiin ja siihen, ettei vuorovaikutuksesta vielä tiedetä riittävästi.

– Oikeusprosessin aikana tapahtuvan vuorovaikutuksen kehittämiseksi tulisi tuomareiden ja muiden oikeusalan toimijoiden koulutuksissa keskittyä enemmän siihen, kuinka ihmisiä – niin todistajia, epäiltyjä kuin asianomistajiakin – tulisi kohdata ja kuulla oikeudessa. Lisäksi kertomuksen luotettavuuden arvioinnin kannalta olisi tärkeää, että todistajankuulustelut nauhoitettaisiin esitutkinnassa, jotta oikeudessa voidaan tarkistaa esimerkiksi, miten henkilö heti tapahtuman jälkeen on muistanut tilanteen. Nauhoitetta voitaisiin hyödyntää myös tapauksissa, joissa tapahtuma on ollut niin järkyttävä, että siitä kertominen alusta loppuun oikeudessa useita vuosia kokemuksen jälkeen nähdään psyykkisesti liian kuormittavana, Korkman pohtii.

Lapsi rikoksen uhrina

Lapsi rikoksen uhrina -opas on tarkoitettu vanhemmille ja huoltajille, joiden lapsen epäillään joutuneen väkivalta- tai seksuaalirikoksen uhriksi. Se tarjoaa tietoa rikosprosessin eri vaiheista ja siitä, kuinka vanhempi tai huoltaja voi parhaiten olla lapsensa tukena sekä mistä voi saada tukea ja neuvoja. Opas on toteutettu oikeusministeriön, sisäministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön yhteistyössä. Julia Korkman oli mukana oppaan valmistelleessa työryhmässä.

– Saimme työryhmään koottua hyvän porukan ihmisiä, jotka kaikki ovat monella tapaa edistäneet aiheeseen liittyviä asioita työssään. Poliisit kiittävät esitettä, koska lapseen kohdistuneessa seksuaalirikosepäilyssä on heidän tehtävänsä selittää vanhemmille mitä seuraavaksi tapahtuu. Ihmisten on tuossa tilanteessa vaikeaa sisäistää heille kerrotut asiat ja mitä seuraavaksi tulee tehdä. Opas tarjoaa avuksi jotakin kättä pidempää.

Korkmanin mukaan vanhempien on tärkeää ymmärtää, että tällaisia rikosepäilyjä selvittäessään poliisin on kerättävä tietoa myös mahdollisista muista selityksistä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö vanhempia tai lasta uskottaisi. Aikuisen tulee ymmärtää, että oikeusjärjestelmässä tarvitaan riittävät näytöt, jotta tuomio tapahtuisi. Jos näyttöä ei ole riittävästi, ei tuomiota voida langettaa, ja siksi tuomio ei saisi olla kaikki kaikessa. Lapsen ei tulisikaan joutua miettimään oikeusprosessia. Tärkeintä on tukea lasta vaikeana aikana ja auttaa häntä kehittymään sen yli.

Lapsi rikoksen uhrina – Tietoa väkivalta- tai seksuaalirikoksen uhriksi joutuneen lapsen vanhemmalle -opas ja -taskuesite, www.oikeus.fi .

 
Julkaistu 12.12.2014
Sivun alkuun |