Minna Tikka

Arvostus ja ymmärrys avaimina nuoren kohtaamiseen

Tutkija Elsa Saarikkomäki Oikeuspoliittisesta tutkimuslaitoksesta ja löytävän nuorisotyön projektipäällikkö Heikki Turkka Aseman lapset ry:stä korostavat nuoren kanssa toimivien viranomaisten riittävää vuorovaikutusosaamista ja kykyä mukautua eri olosuhteissa.

Saarikkomäki työstää parhaillaan Alkoholitutkimussäätiön rahoittamaa väitöskirjaa nuoriin kohdistuvasta poliisi- ja vartijakontrollista, jossa tarkastellaan mm. nuorten näkökulmia luottamuksen rakentamiseen kontrollitoimijoiden kanssa puuttumistilanteessa. Turkalla puolestaan on kokemusta monipuolisista tehtävistä erityisnuorten parissa mm. opettajan toimessa ja nykyisin hän työskentelee RAY:n rahoittamassa löytävän nuorisotyön hankkeessa.

Nuorten kohtaamisen asiantuntijat Turkka ja Saarikkomäki kertovat viranomaisten vuorovaikutusosaamisen olevan pääpiirteissään hyvää, vaikka kehitettävääkin on. Eri toimenkuvat myös asettavat erilaisia haasteita, sillä vaikkapa lastensuojelussa lapsen tai nuoren elämään puututaan ennalta suunnitellusti ja ulkoapäin, kun taas katusovittelun pariin nuori hakeutuu omatoimisesti. Viranomaisen ja lapsen kohtaamista hankaloittavat epätasavertainen asema. Kun aikuiset eivät ole valmiita kuuntelemaan nuorta ja tämä joutuu jatkuvasti mukautumaan ennalta päätettyihin tilanteisiin, nuoren oma motivaatio ja sitoutuminen kärsivät. Saarikkomäki kertoo tutkimuksestaan, että nuorten mielestä onnistunut vuorovaikutus ilmenee ystävällisyytenä sekä rakentavana kommunikointina. Viranomaisen tai kontrollitoimijan on selitettävä toiminnan syyt, muutoin se näyttäytyy arvaamattomana ja perusteettomana. Turkka painottaa, että työssään lapsia ja nuoria kohtaavien on tärkeää muistaa, että vaikka heidän asiakkaansa ovat nuoria iältään, ei heidän ihmisarvonsa ole aikuista vähäisempi.

Kokemuksen avulla ja kunnioitusta unohtamatta

Kokemus kasvattaa luottamusta omiin taitoihin ja Turkka kertookin tukeutuneensa etukäteissuunnitteluun huomattavasti enemmän työuran alussa. Nykyisin tilanteiden lukutaito on parempi, mikä on opettanut sen, ettei ole olemassa yhtä kaikkeen käypää toimintakaavaa.

– Tässäkin lajissa itseluottamus kasvaa onnistumisen ja kokemusten myötä. En usko, että minulla olisi ollut pokkaa 15 vuotta sitten sanoa jollekin äidille että "nyt tämä palaveri menee poikki ja jatkuu ilman sinua". Kunnioitus perheitä kohtaan ei silti ole yhtään vähäisempää, vaikka joskus joutuisikin komentamaan.

Nuoren kunnioittaminen on asiantuntijoiden mielestä tärkeää ja arvostusta voi osoittaa olemalla läsnä sekä kuuntelemalla nuorta. Asioihin on tällöin myös helpompi reagoida rakentavasti. Jännittäminen hälvenee vuosien mittaan ja samalla kasvaa myös rohkeus toimia haastavissakin tilanteissa. Tästä huolimatta on tärkeää miettiä etukäteen, mitä toiminnalla halutaan saavuttaa, kenellä on päätösvastuu, ketkä pystyvät vaikuttamaan ja tarvitaanko lisäapuja. Työssä on tärkeää omata tietynlaista tilanneherkkyyttä, mutta taito puhua ihmisille eri tilanteissa kehittyy kokemuksen myötä.

– Arvostus on kaiken A ja O. Kun nuorten kanssa tekee töitä, arvostaa ja kunnioittaa heitä, saadaan ihmeitä aikaan, Turkka toteaa.

Puuttumisen on oltava perusteltua

Turkka kertoo "hallituista raivareista", eli esimerkiksi koulumaailmassa kurinpidon ja rauhallisuuden yhdistämisestä. Tämä tarkoittaa, että tilanteisiin on osattava puuttua niiden vaatimalla vakavuudella, jonka jälkeen on kyettävä pysähtymään ja rauhallisesti käsittelemään asia nuorten kanssa. Hän kokee, ettei suomalaisessa koulumaailmassa ole tarpeeksi ymmärretty jälkikäsittelyn roolia puuttumistilanteissa. Usein kurinpitotoimena annetaan jälki-istuntoa tai jokin muu rangaistus, mutta nuoren kanssa ei istuta alas keskustelemaan tapahtuneesta. Tällöin on varsin mahdollista, ettei nuori ymmärrä syitä rangaistuksen takana ja opettaja leimautuu nuoren silmissä hyvin ikäväksi tyypiksi. Tämä puolestaan voi vaikeuttaa yhteistyötä jatkossa. Usein nuorelle tärkeintä on vertaisten mielipide, siksi tilanteeseen puuttuva aikuinen voidaan kokea tungettelevana.

– Nuori miettii ensimmäisenä sitä, mitä muut hänestä ajattelevat ja miten hänet otetaan vastaan. Nuori saattaa käyttäytyä hyvinkin aggressiivisesti tilanteeseen puuttuvaa aikuista kohtaan. Tällä tavalla nuori pelaa itselleen paikkaa omassa ympäristössään, Turkka kertoo.

Asiantuntijat ovat yhtä mieltä siitä, että puuttumistilanteet hoituvat parhaiten vetämällä nuori sivuun keskustelemaan asiasta rauhallisesti. Kurinpalautusta ei tulisikaan koskaan antaa muiden nuorten edessä, sillä tällöin nuori menettää kasvonsa oman kaveriporukkansa edessä, ja hänestä voi tulla aikuista kohtaan todella haastava. Turkka varoittaa tällaista tapahtuvan kouluissa liian usein, kun väsyneet opettajat turvautuvat nolaamiseen helppona oljenkortena. Järkevä keskustelu on vaikeaa silloin kun vastapuoli on tuohtunut, siksi on olennaista osata rauhoittaa tilanne.

Turhaa pelkoa

Turkka ja Saarikkomäki kertovat, kuinka nuoret ymmärtämättään aiheuttavat rauhattomuutta ja jopa pelkoa aikuisissa kovaäänisellä käyttäytymisellään. Moni puuttumistilanne saa alkunsa nuorten äänekkäästä toiminnasta, joka on osoitus oman paikan etsimisestä. Nuorten kanssa tehdyt turvallisuuskävelyt osoittavat, että aikuisten mielestä nuoriso luo turvattomuutta esimerkiksi kauppakeskuksissa, mitä nuoret eivät ymmärrä. Nuoret puolestaan kokevat aikuisten läsnäolon kauppakeskuksissa turvallisena.

Saarikkomäki kertoo nuorten olevan halukkaita rakentamaan luottamusta kontrollitoimijoiden kanssa, joita he julkisilla alueilla käyskennellessään kohtaavat vääjäämättä. Esimerkiksi vartijakoulutuksessa voitaisiin huomioida nuorten kanssa toimimista enemmän. Alaikäinen voi kokea kohtaamisen poliisin tai vartijan kanssa pelottavana, mikä lisää puuttumistilanteen haasteellisuutta. Nuoret toivovat, että heidän ikänsä huomioitaisiin ja heitä puhuteltaisiin ystävällisellä ja selkeällä tavalla, selittäen puuttumisen syyt ja seuraukset.

Luottamuksen merkitys

Vuorovaikutuksen perusolettamus on molemminpuolisen viestinnän toteutuminen kahden tai useamman osapuolen välillä. Siksi kontrollitoimijan menettely vaikuttaa suoraan siihen, miten nuoret käyttäytyvät. Kun kohtelu on kunnioittavaa, myös kontrollia ymmärretään. Puuttuminen itsessään ei useimmiten haasta kunnioitusta tai luottamusta, mutta se täytyy hoitaa asianmukaisesti ja reilusti ja antaa toiminnalle selitys. Luottamusta vie puuttumisen aggressiivisuus, liian kovat otteet ja turha provosoituminen. Tilanteet voivat olla fyysisiä, jolloin sanaton viestintä ja teot vaikuttavat vuorovaikutukseen – ystävällisyys ja rauhallisuus voivat ilmetä sanattomastikin esimerkiksi kehonkielen ja ilmeiden kautta.

– Nuoret arvostavat leppoisaa vuorovaikutusta. Turvallinen aikuinen, joka kuitenkin suhtautuu nuoreen rennosti olematta uhkaava tai provosoiva. Luottamusta voi olla vaikeaa rakentaa sellaisen viranomaisen kanssa, joka koetaan pelottavana, Saarikkomäki toteaa.

Luottamuksellisen suhteen luomista haittaa se, että apua tarvitseva nuori kulkeutuu jatkuvasti eri ammattilaisten piiriin, jolloin heitä kohdellaan helposti tapauksina. Ratkaisuksi on kokeiltu ns. saattajia, eli henkilöitä, jotka kulkevat nuoren mukana hoitopaikkaan ja välittävät tietoa nuoresta itsestään. Käytäntö on tuonut hyviä tuloksia mm. siksi, että ammattikielestä on luovuttava monitieteisessä ryhmässä. Läheisten on ymmärrettävä, miten heidän tulee toimia nuorta tukeakseen, tällöin alakohtaiset ammattislangit ovat rasite. Turkan mukaan "ylhäältäpäin tietäminen" lakkaa, kun nuoren ja asiantuntijan lisäksi paikalla on muitakin aikuisia.

Myös Saarikkomäki kertoo, että pelkkä aikuisen auktoriteetti ei takaa tuloksia. Kiinnijäämistilanteessa vartija tai poliisi määrää tilanteen kulun, mutta se ei etene halutulla tavalla, jos toimitaan vailla kunnioitusta. Alustavat havainnot kertovat kontrollitoimijan käytöksen vaikuttavan suoraan nuoren käyttäytymiseen.

– Tilanne on jo valmiiksi pelottava, joten kaikenlainen epäystävällisyys ja uhkaavuus tulisi karsia pois ja muistaa ammattimainen vuorovaikutus. Pelottelu on turhaa, sillä nuori on jo valmiiksi heikommassa asemassa. Pahimmassa tapauksessa kovat otteet voivat lisätä pelkoa, uhmakkuutta ja pahaa oloa.

Poliisi voi käyttäytymisellään opastaa esimerkiksi tapoja puuttua asioihin: väkivaltaisesti vai puhumalla. Siksi on tärkeää kiinnittää huomiota siihen, kuinka tilanteita nuorten kanssa hoidetaan. Ennalta arvattava käytös luo luottamusta, toisin kuin arvaamaton ja sattumanvarainen toiminta. Harvinaislaatuisesta tilanteesta voi jäädä ainaiset muistot lapselle tai nuorelle.

– Tilanne voi olla ainutlaatuinen ihmiselle, joka kohtaa poliisin, vaikka poliisille se on rutiinia, Saarikkomäki muistuttaa.

Lisää hyvinvointia verkostot valjastamalla

Nuoren parissa toimivien ammattilaisten ja muiden aikuisten tulisi olla tietoisia niistä asioista, joihin nuori on sitoutunut muissa tapaamisissa. Verkostotyö on nuorten tukemisessa avainasemassa. Viranomaisilta toivotaan lisää ymmärrystä siihen, miten paljon nuorten elämään voidaan vaikuttaa ottamalla mukaan tämän omat verkostot: sukulaiset, valmentajat, opettajat tai muut tärkeät ihmiset.

Vuorovaikutusosaamista tulisikin kehittää jo olemassa olevien verkostojen potentiaalin ymmärtämisessä ja niiden resurssien hyödyntämisessä. Syrjäytymisuhan alla oleva ihminen tarvitsee paljon enemmän tukea ja verkostoa ympärillensä, jotta hän pystyy pitämään omista päätöksistään ja toiveistaan kiinni. Esimerkiksi päihteettömyydestä on vaikeaa pitää kiinni, jos kaikki kaverit käyttävät päihteitä. Verkostoista ammentaminen ja nuoren motivointi tällä tavoin on tärkeää, sillä vaikka tukea voidaan antaa erilaisin keinoin, on nuoren oma motivaatio ratkaisevinta.

Kirjoittaja on puheviestinnän maisterivaiheen opiskelija Jyväskylän yliopistosta, joka työskenteli kesällä oikeusministeriön kriminaalipoliittisella osastolla viestinnän harjoittelijana.

 
Julkaistu 12.12.2014
Sivun alkuun |