Vangittujen vanhempien lapsilla riski mielenterveysongelmiin

Kriminaalihuollon tukisäätiön järjestämässä seminaarissa marraskuussa paneuduttiin sellaisen lapsen tilanteeseen, jonka vanhempi on vankilassa. Erityisesti peilattiin Suomen tilannetta tuoreeseen EU-tutkimukseen. COPING (Children of Prisoners, Interventions & Mitigations to Strengthen Mental Health) toteutettiin 2010–2012 Ruotsissa, Saksassa, Romaniassa ja Britanniassa. Se on ensimmäinen laaja eurooppalainen tutkimus vankien lapsista. Tutkimuksessa selvitettiin, mitä edellytyksiä lapsilla on käsitellä vanhemman vankilassaoloa. Menetelminä käytettiin kyselylomaketta, johon vastasi 737 lasta ja heidän vanhempansa. Lisäksi haastateltiin lapsia, vanhempia sekä heidän kanssaan toimivia tahoja.

Lapsilla, joiden äiti tai isä on joutunut vankilaan, on tutkimuksen mukaan lisääntynyt riski epäsosiaaliseen käyttäytymiseen. Leimautuminen, katkenneet kiintymyssuhteet, taloudelliset ja sosiaaliset ongelmat sekä hoidon puute ovat yhteydessä mielenterveysongelmien riskiin lapsilla.

Lapset häpeävät ja kärsivät leimautumisesta, omanarvontunteen menetyksestä ja syrjinnän kokemuksista. Vankeusrangaistuksesta johtuva kiintymyssuhteen katkeaminen voi olla vaikea parantaa. Rakkaan perheenjäsenen fyysinen poissaolo mutta henkinen läsnäolo johtaa sekaannukseen ja epävarmuuteen. Lasten, joilla jompikumpi vanhemmista on vankilassa, täytyy oppia hyväksymään menetys, sopeutua ja saada takaisin identiteettinsä, löytää merkitystä kokemukseen ja tuntea toivoa.

Vangittujen vanhempien lapsilla on yleisesti lisääntynyt riski mielenterveyden ongelmiin. Riski on huomattava lapsille kaikissa tutkimukseen osallistuneissa maissa. Vanhemmat arvioivat, että vähintään 25 %:lla 11-vuotiaista ja sitä vanhemmista lapsista ja vähintään 21 %:lla alle 11-vuotiaista on selviä vaikeuksia tunteissa, keskittymiskyvyssä, käyttäytymisessä tai suhteissa muihin samanikäisiin.

Lapset ja heidän vanhempansa kertovat haastatteluissa lasten painajaisista, surusta, eroahdistuksesta ja huonosta itseluottamuksesta. He kertovat myös arkielämän raskaudesta, pitkistä tapaamismatkoista vangitun vanhemman luokse sekä huonoista ja hyvistä tapaamistiloista vankiloissa.

Lapset tarvitsevat interventioita, jotka vastaavat heidän tarpeisiinsa ja vanhempia, jotka saavat riittävästi tukea yhteiskunnalta. Ruotsalaiset lapset itse sanovat tarvitsevansa eniten henkistä tukea. Seuraavaksi eniten he tarvitsevat apua kouluun liittyvissä asioissa. COPING-tutkimus osoittaa, että lasten ja heidän perheidensä tarpeet ja tarjotut interventiot eivät aina kohtaa. On tärkeää, että apu annetaan oikeaan aikaan. Lasten kontakti vangittuun vanhempaan on keskeistä tilanteen käsittelyssä.

Seminaarissa julkistettiin myös Janne Ranisen kirja Isänä vankilassa (Mediapinta 2013). Kirja kertoo, millaista on olla isänä vankilassa ja millainen vaikutus vanhemman vankeudella on lapsiin sekä pohtii, miten lapsiin kohdistuvia haittoja voitaisiin ennalta ehkäistä. -RK

 
Julkaistu 19.12.2013
Sivun alkuun |