Heidi Haapanen

Työkaluja ja vertaistukea väkivallan katkaisuun

Vuonna 2001 kokeiluna aloitettu hanke on vakiintunut Espoon poliisin ja Lyömättömän Linjan keskeiseksi lähisuhde- ja perheväkivaltaa ehkäiseväksi ja katkaisevaksi työksi. Yhteistyömalli sijoittui rikoksentorjuntakilpailussa kolmen kärkeen.

Salla Hyvärinen ja Jari Hautamäki tekevät väkivaltatyötä Espoon Lyömättömässä linjassa. (Kuva: Heidi Haapanen)

Poliisin ja Lyömättömän Linjan Perheväkivalta rikosprosessissa -yhteistyömallissa rikostutkijat ohjaavat lähisuhde- ja perheväkivallasta epäillyn henkilön kuulusteluista Lyömättömän Linjan Väkivallan katkaisu -ohjelmaan. Tavoitteena on tarjota miehille mahdollisuus työkaluihin, vertaistukeen, verkostoitumiseen sekä rohkaisuun heidän henkilökohtaisessa työssään kohti väkivallatonta arkea. Vuodesta 2005 on toiminnassa ollut myös maahanmuuttajille suunnattu Miehen Linja, jossa väkivaltatyön lisäksi tehdään Suomeen kotouttavaa miestyötä.

Neljä vuotta väkivallan asiantuntijana työskennellyt Salla Hyvärinen on vastuussa mm. miesten vertaistukiryhmän ohjaamisesta sekä yhteydenpidosta poliisiin. Hän tilastoi ja pitää seurantaa asiakkaista, jotka poliisin ohjauksen kautta saapuvat vastaanotolle. Vuoden alussa kotisivut uudistettiin ja ihmiset ottavat nyt entistä aktiivisemmin yhteyttä, myös ennaltaehkäisevässä mielessä.

– Aina toivomme, että asiakas tulisi ennaltaehkäisevässä vaiheessa, ennemmin kuin että joudutaan paikkailemaan jo sattunutta vahinkoa, Hyvärinen toteaa.

Lyömätön Linja löytyy myös muita teitä: osa tulee puolison tai perheen jäsenen kehotuksesta.

– Juuri nyt myös työterveyslääkärit ovat isossa osassa. On hieno huomata, että yksityiseltäkin puolelta osataan lähettää asiakas meille, Hyvärinen jatkaa.

Toiminnanjohtaja Jari Hautamäki kertoo, että oma-aloitteisesti saapuu usein henkilöitä, jotka ovat säikähtäneet ajatuksiaan tai malttinsa menetystä, kun taas poliisin ohjauksen kautta tulee jo väkivaltarikoksesta epäiltyjä.

– Pääsääntöisesti taustalla on jo toistuvaa väkivaltaa siinä vaiheessa, kun asia tulee poliisin tietoon.

Toistuva lähisuhdeväkivalta vaatii viranomaisilta hienotunteisuutta.

– Yhtenä periaatteena olemme ottaneet kantaa toistuvan lähisuhdeväkivallan sovittelun rajaamiseen. Ensin tulisi saada yksilöllistä apua osapuolille ja sitten vasta arvioida edellytyksiä parisuhdetapaamisiin ja sovitteluun, Hautamäki jatkaa.

Väkivalta katkolle

Yli puolet asiakkaista saapuu oma-aloitteisesti ja ensimmäinen yhteydenotto on usein puhelinsoitto. Poliisin ohjaamissa tapauksissa poliisi toimittaa asiakkaan luvalla yhteystiedot Lyömättömään Linjaan, josta asiakasta tavoitellaan. Paikan päällä lähtökohtana on, että kaikki ovat samanarvoisia eikä asiakasta tuomita. Väkivallan katkaisuohjelma alkaa terapeuttisista yksilökeskusteluista oman työntekijän kanssa.

Kun työntekijästä ja asiakkaasta tuntuu valmiilta, siirtyy asiakas vertaistukiryhmään, johon sitoudutaan 15 tapaamisen ajaksi. Tapaamiset on teemoitettu ja aiheet liittyvät väkivallan lisäksi mm. isänä ja miehenä olemiseen sekä parisuhteeseen. Ryhmätapaamisten rinnalla jatkuvat tapaamiset oman työntekijän kanssa.

Ryhmä on täydentyvä, mikä tarkoittaa, että ohjelman aikana ryhmästä poistuu ja siihen liittyy uusia henkilöitä. Pidempään mukana olleet voivat näin antaa tukea uusille, mikä on yksi Lyömättömän Linjan perustehtävistä.

– He tapaavat täällä toisia samassa tilanteessa olevia ja siitä syntyy se miesten keskinäinen tuki ja verkosto. Kun joku tulee ensimmäistä kertaa ryhmään, muut ottavat uuden miehen hyvin mukaan, Hautamäki kertoo.

Myöhemmin on mahdollista tavata myös pariskuntana. Poliisi voi ohjata myös asianomistajan palveluohjattavaksi. Hautamäki uskoo toimintamallin vahvuuden olevan juuri viranomaisyhteistyössä ja poliisin asiakkaan kohtaamistavan inhimillisyydessä.

Työ on voimavaraperustaista ja keskittyy uhrin, lasten sekä epäillyn itsensä turvallisuuden varmistamiseen. Asiakkaan elämänhistoriaa ei ryhdytä heti purkamaan syiden löytämiseksi. Usein henkilöt, jotka tekevät kovasti töitä itsensä kanssa, oivaltavat linkkejä menneisyytensä ja nykyisen käytöksensä väillä.

Noin puoleen tapauksista liittyy alkoholi. Hautamäen mukaan kytkös on monimutkainen, eikä alkoholia yksin voida sanoa väkivaltaisen käytöksen syyksi. Yhdistettynä traumaattisiin kokemuksiin tai vastoinkäymisiin se voi heikentää joidenkin itsehillintää.

– Se on iso riskitekijä myös sellaisille, jotka muuten pärjäävät elämässä sortumatta väkivaltaan. Jos elämässä sitten tapahtuu jotain, voi alkoholi päästää asioita valloilleen, joita ei selvin päin tulisi tehtyä.

Yhteistyölle rakennettu vahva pohja

On tärkeää, että yhteistyötä tekevät viranomaistahot tuntevat toisensa hyvin.

– Olemme säännönmukaisesti tavanneet poliisin tutkijoita, keskustelleet ja kouluttaneet toinen toisiamme. Poliisin avainhenkilöt ovat todella tärkeitä, muiden muassa ylikonstaapeli Timo Knuutti.

Hautamäki ja Hyvärinen alleviivaavat poliisin roolia ja asiakkaan henkilötason kohtaamiskykyä. Hyväksi palautteeksi poliisin toiminnasta Hyvärinen mieltää, sen että asiakas saattaa puhua "omasta poliisistaan".

– Alussa kartoitamme asiakkaalta, kehen saa olla yhteydessä. Muutama on todennut: "Mikäs se minun poliisin nimi oli, saa sille soittaa!". Tutkijat myös rohkaisevat: "Mene ihmeessä! Siellä on vaikkapa Mika, Jari ja Salla, joiden kanssa voi jutella".

Toiminnan jatkuvuus vaatii myös rakenteellista työtä.

– Yhteisten periaatteiden kirjaaminen on tärkeää. Usein käy niin, että yksi innostuu ja kun työpaikka vaihtuu, malli loppuu. Paikkakuntakohtaisesti tahojen pitäisi tavata, tutustua ja kirjata periaatteet pysyvyyden takaamiseksi, Hautamäki painottaa.

www.lyomatonlinja.fi

Kirjallisuutta:
Salla Hyvärinen & Jari Hautamäki (2013) Katkaise väkivalta. Lähisuhde- ja perheväkivallasta epäillyn ohjaaminen esitutkinnasta väkivaltaa katkaisevaan palveluun. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Jari Hautamäki (2014, tammikuu) Mikä minuun meni? Tositarinoita suomalaisesta perheväkivallasta. Gummerus.

 
Julkaistu 19.12.2013
Sivun alkuun |