Rauno Korhonen

Turvakielto turvattomassa maailmassa

Elämme maailmassa, jossa olemme jatkuvasti riippuvaisia informaatiojärjestelmistä ja rekistereistä. Viranomaisilla ja muilla rekisterinpitäjille on tietyt lain asettamat oikeudet ja velvollisuudet henkilötietojen käsittelyn suhteen. Samoin on rekisteröidyillä. Yhden alueen näistä muodostavat erilaiset kiellot.

Tietosuojan yleislain eli henkilötietolain 30 §:n mukaan rekisteröidyllä henkilöllä on oikeus kieltää rekisterinpitäjää käsittelemästä häntä itseään koskevia tietoja suoramainontaa, etämyyntiä ja muuta suoramarkkinointia sekä markkina- ja mielipidetutkimusta samoin kuin henkilömatrikkelia ja sukututkimusta varten. Uudessa väestötietolaissa (661/ 2009) on puolestaan tarkempia säännöksiä väestötietojärjestelmään merkittävistä kielloista.

Näitä kieltoja on voitu merkitä väestötietojärjestelmään vuodesta 1994 lähtien. Vuoden 2012 lopun tilastotietojen mukaan tällä hetkellä on voimassa 227 000 osoitekieltoa, 273 000 suoramarkkinointikieltoa, 137 000 henkilömatrikkelikieltoa ja 108 500 sukututkimuskieltoa. Kieltojen määrä on ollut tasaisessa nousussa. Näitä kieltoja koskeva ilmoitus tulee väestötietolain 35 §:n mukaan toimittaa Väestörekisterikeskukselle (VRK) tai maistraatille kirjallisesti tai muulla tarkoitukseen soveltuvalla luotettavalla tavalla. Vuoden 2013 alusta osoitekielto on lakkautettu ja korvattu kahdella uudella kiellolla: yhteystietojen luovutuskielto ja asiakasrekisterin päivityskielto. VRK rekisteröi nämä uudet kiellot kaikille niille henkilöille, joilla on voimassa oleva osoitepalvelukielto. Mikäli henkilö haluaa käyttää vain jompaakumpaa uusista kielloista, tulee hänen ilmoittaa asiasta maistraatille.


Turvakiellon perusteet ja hakeminen

Oma uudempi kieltolaji on puolestaan harkinnanvarainen turvakielto, joita väestötietojärjestelmään on tällä hetkellä merkitty noin 12 000 henkilön kohdalle. Vaikka Suomessa ei ole menty toistaiseksi amerikkalaisista elokuvista tuttuun ns. todistajansuojelujärjestelmään, on turvakielto meillä eräänlainen lievempi vastine tälle. Pienessä maassa se ei vain aina oikein toimi halutulla tavalla.

Väestötietolain 36 §:ssä säännellään turvakiellon perusteista. Jos henkilöllä on perusteltu ja ilmeinen syy epäillä itsensä tai perheensä terveyden tai turvallisuuden tulevan uhatuksi, voidaan väestötietojärjestelmään hakemuksesta tallettaa turvakielto. Kun turvakielto on talletettu järjestelmään, henkilön kotikunta, asuinpaikka, osoite ja muu yhteystieto voidaan luovuttaa vain sellaiselle viranomaiselle, jonka oikeus näiden tietojen käsittelyyn perustuu lain tai sen nojalla säädetyn tai määrätyn tämän henkilön oikeutta tai velvollisuutta koskevan tehtävän, toimenpiteen tai toimeksiannon hoitamiseen. Lainkohdassa todetaan edelleen, että turvakielto koskee myös edellä mainittujen henkilöiden omistuksessa tai hallinnassa olevan kiinteistön, rakennuksen ja huoneiston yksilöinti- ja sijaintitietoja, jos niitä ei voida käsitellä erillään turvakiellon kohteena olevista tiedoista, kun hänen tietojaan luovutetaan väestötietojärjestelmään.

Henkilön, jota asia koskee, tai hänen laillisen edustajansa tulee hakea turvakieltoa maistraatilta kirjallisesti tai muulla todistettavalla tavalla. Maistraatin tulee varata henkilölle mahdollisuus ilmoittaa väestötietojärjestelmään talletettavaksi sellainen yhteystieto, joka voidaan luovuttaa myös muille kuin edellä mainituille viranomaisille. Maistraatin tulee erikseen selvittää hakijalle turvakiellon välittömät vaikutukset.

36 §:n perheulottuvuus on saamieni tietojen mukaan väestökirjahallinnon kentällä aiheuttanut tulkintaongelmia ja eroja maistraattien välillä. Käytännössä maistraatin on kerrottava hakijalle, ettei hänen turvakieltomerkintänsä suojaa kaikkien samassa taloudessa asuvien perheenjäsenien osoitetietoja. Perheenjäsenten on siis haettava kunkin osalta oma turvakieltomerkintä.

Turvakielto voi ensimmäisen kerran olla voimassa enintään viisi vuotta ja sen voimassaoloa voidaan hakemuksesta jatkaa kahdeksi vuodeksi kerrallaan. Tämän vuoden lakiuudistuksen (156/2013) jälkeen turvakielto voi erityisestä syystä olla voimassa toistaiseksikin, millä ilmeisesti halutaan vähentää selvissä tapauksissa tarpeetonta hakuprosessia muutaman vuoden välein.


Viranomaisen käsiteltävä tietoja huolella

Väestötietolain 37 §:ssä selvennetään turvakiellon kohteena olevien tietojen käsittelyä. Viranomainen, jolle väestötietojärjestelmästä on luovutettu turvakiellon kohteena olevia tietoja, ei saa luovuttaa tietoja edelleen eikä antaa niitä sivullisen nähtäväksi tai käsiteltäväksi, jollei laissa toisin säädetä. Viranomaisen tulee myös huolehtia siitä, että tietoja saavat käsitellä vain sellaiset henkilöt, joiden tehtäviin kyseisten tietojen käsittely välittömästi kuuluu. Kun rekisterihallinnon viranomainen luovuttaa toiselle viranomaiselle turvakiellon kohteena olevia tietoja, sen on samalla ilmoitettava myös turvakiellosta, jollei kysymys ole tiedon luovuttamisesta postilähetystä tai muuta vastaavaa kertakäyttöä varten. Väestörekisterikeskuksella on käytössään tarkentavat Väestötietojärjestelmään rekisteröidyn turvakiellon ja sen alaisten tietojen käsittelyn käytännesäännöt vuodelta 2010.

Julkisuuslain 24 §:n 31 kohdassa todetaan, että viranomaisen salassa pidettäviä asiakirjoja ovat sellaiset asiakirjat, jotka sisältävät tiedon henkilön ilmoittamasta salaisesta puhelinnumerosta tai tiedon matkaviestimen sijaintipaikasta, samoin kuin asiakirjat, jotka sisältävät tiedon henkilön kotikunnasta ja hänen siellä olevasta asuinpaikastaan tai tilapäisestä asuinpaikastaan samoin kuin puhelinnumerosta ja muista yhteystiedoista, jos henkilö on pyytänyt tiedon salassapitoa ja hänellä on perusteltu syy epäillä itsensä tai perheensä terveyden tai turvallisuuden tulevan uhatuksi.

Turvakiellon voi tehdä myös ajoneuvoliikennerekisteriin siitä säädetyn lain (541/2003) 20 §:n perusteella. Rekisteriä ylläpidetään nykyään Trafin eli Liikenteen turvallisuusviraston alaisuudessa. On huomattava, että väestötietojärjestelmään merkitty turvakielto koskee vain väestötietojärjestelmää ja siitä tapahtuvaa tietojenluovutusta. Suomessa ei ole olemassa mitään keskitettyä turvakieltorekisteriä. Trafin verkkosivuilla (www.trafi.fi ) todetaan kylläkin marraskuussa 2013, että väestötietojärjestelmään tallennettu turvakielto siirtyy automaattisesti myös Trafin ylläpitämään ajoneuvoliikennerekisteriin.


Käytännön soveltamisessa ollut ongelmia

Turvakieltoja väestötietojärjestelmään on myönnetty yleensä tietyissä ammattiryhmissä toimiville kuten poliisin ja tullin rikostutkijoille sekä sosiaali- ja terveydenhuollon ihmisille. Kentältä saamieni tietojen mukaan myös eräät ammattirikolliset ovat yrittäneet saada turvakiellon tiedoilleen.

Turvakiellon käytännön soveltamisessa on ilmennyt ongelmia. Alkuvuodesta 2009 mediassa uutisoitiin, että ilmeisesti tuhansien suomalaisten salainen tieto kotikunnasta oli päässyt julki verottajan kautta, koska kunnittain kootuista verotuslistoista löytyivät myös ne ihmiset, jotka olivat saaneet turvakiellon. Näitä tietoja saattoi poimia mm. sittemmin kielletystä Veropörssi-lehdestä, jossa julkaistiin paikkakunnittain 1,2 miljoonan suomalaisen tulot. Julkistaminen oli ongelma erityisesti pienelle paikkakunnalle "pakoon" muuttaneille. Tämä paljastus johti nopeasti verotustietojen julkisuutta ja salassapitoa koskevan lain (1346/1999) muutokseen loppuvuodesta 2010. Tuloverotuksen julkisista tiedoista poistetaan nyt henkilön kotikuntaa koskeva tieto ja sen sijasta julkinen on tieto vain maakunnasta, jonka alueella verovelvollisen vuodenvaihteen kotikunta sijaitsee. Verohallinnon sivuilta (www.vero.fi ) löytyvät syyskuussa 2011 päivitetyt yksityiskohtaiset ohjeet Turvakiellon alaisten tietojen käsittely Verohallinnossa. Niissä todetaan, että "Henkilölle kerrotaan, että Verohallinto saa aina tiedon väestötietojärjestelmän turvakiellosta, joka merkitään Verohallinnon tietojärjestelmään ja otetaan huomioon Verohallinnossa."

Turvakielto ei aina riitä ja auta. Syksyllä 2013 uutisoitiin mediassa, että eräs vanhempi oli laittanut Facebook-sivustolle kuvia "kadonneista" lapsistaan ja hyväuskoiset nettiystävät olivat informoineet tätä vanhempaa lapsiensa uudesta asuinpaikasta. Toisella vanhemmalla ja lapsilla oli tiettävästi tässä tapauksessa voimassaoleva turvakielto. Luova ihminen voi käyttää hyväkseen porsaanreikiä ja vilpittömän auttamishaluisia, mutta sinisilmäisiä ihmisiä.

Kirjoittaja toimii oikeusinformatiikan professorina Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunnassa. Hän on erikoistunut mm. yksityisyyttä, tietosuojaa, tietoturvallisuutta, sähköistä asiointia sekä kansalaisten valvontaa koskevaan juridiikkaan.

 
Julkaistu 19.12.2013
Sivun alkuun |