Juha Kääriäinen

Orpo kunta

Suomalainen hyvinvointi ja demokratia ovat rakentuneet 150 vuoden ajan kunnallisen itsehallinnon varaan. Kunnat ovat vastanneet viime vuosiin saakka kansalaisten peruspalveluista ja hyvät tulokset ovat näkyneet monissa kansainvälisissä vertailevissa tutkimuksissa. Meillä on ollut sekä tehokas ja luotettava hallinto että kansalaisen näkökulmasta toimiva lähidemokratia. Merkittävää on ollut julkisen hallinnon ja kansalaistoiminnan läheinen yhteys.

Viime vuosina suomalaista hyvinvointivaltiota on kuitenkin alettu purkaa nimenomaan kuntien taloutta kiristämällä. Pienet kunnat ovat ajautuneet taloudellisiin vaikeuksiin ja kuntien väliset erot niin kuntalaisten verorasituksessa kuin palvelujen saatavuudessakin ovat kasvaneet. Lääkkeeksi on esitetty kuntakoon kasvattamista. Väitetään, että suuri on ainakin tehokasta, jos ei kaunista. Paradoksi kuitenkin on, että pienissä kunnissa kuntalaiset ovat aina olleet tyytyväisempiä palveluihin ja päättäjiin kuin suurissa kunnissa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tuoreen tutkimuksen mukaan esimerkiksi perusterveydenhuollon palveluihin ollaan selvästi tyytyväisempiä pienissä Pohjanmaan kunnissa kuin Helsingissä, Espoossa tai Vantaalla. Aivan sama tulos saadaan, jos tarkastellaan kuntalaisten osallistumista kansalaisjärjestötoimintaan: pienissä kunnissa, paikallisissa lähiyhteisöissä, demokratia toimii selvästi paremmin kuin suurissa kuntayksiköissä. Pienissä paikallisyhteisöissä asukkaat kokevat myös vähemmän turvattomuutta kuin suurissa.

Aluetieteen professori Hannu Katajamäki kirjoittaa tämänkertaiseen teemamme erinomaisen hyvin liittyvässä artikkelissaan, kuinka "Kilpailuvaltion suosimat suuret hallintoalueet, väestöpohja-ajattelu ja palvelujen keskittäminen edistävät ylipaikallisia järjestelyjä ja suuruuden logiikkaa. Kansalaisten maantiede ei ole kuitenkaan muuttunut; edelleenkin merkittävä osa suomalaisista asuu pienissä paikallisyhteisöissä. Erona entiseen on, että yhä useammissa paikallisyhteisöissä kansalaiset ovat keskenään. Kunta ja valtio ovat vetäytyneet tai vetäytymässä. Palvelut ovat etääntyneet. Paikallisyhteisöt ovat orpoontumassa. Turvattomuus lisääntyy. Samaistuminen suurkuntiin on vaikeaa." Hyvä esimerkki Katajamäen mainitsemasta orpoontumisen ilmiöstä ovat poliisipalvelut. Kyselytutkimuksissa kansalaisten keskeinen kritiikki poliisia kohtaan liittyy palvelujen saatavuuteen pienissä ja syrjäisissä kunnissa. Yllätys ei kuitenkaan ole, että Poliisin hallintorakenneuudistus on kulkenut yhtä jalkaa kuntarakenneuudistuksen kanssa: tehokkuuden nimissä palveluja siirretään yhä suurempiin ja harvempiin yksiköihin. Tätäkö kansalaiset oikeasti haluavat?

 
Julkaistu 19.12.2013
Sivun alkuun |