Nuorten syrjäytymistä ehkäisevissä palveluissa kehittämistä

Eduskunnan tarkastusvaliokunnan Kuntoutussäätiöltä tilaama tutkimus "Nuorten syrjäytyminen – tietoa, toimintaa ja tuloksia?" on valmistunut. Nuorten syrjäytymistä ehkäiseviin peruspalveluihin käytetään tutkimuksessa käytettyjen laskentaperusteiden mukaan vuosittain noin 230 miljoonaa euroa. Tämä on huomattavasti vähemmän kuin nuorten toimentulotukeen käytettävät noin 230 miljoonaa ja nuorten työttömyysturvaan käytettävät noin 468 miljoonaa eli yhteensä noin 698 miljoonaa.

Tutkijat korostavat, että nuorten syrjäytymisen kannalta kriittisimpiä elämänvaiheita ovat erilaiset nivelvaiheet, kuten koulutukseen liittyvät siirtymät. Nivelvaiheissa nuorille tarjottava tuki ja ohjaus ovat ensisijaisen tärkeitä.

Tutkijaryhmän mielestä syrjäytymisen ehkäisyn kannalta pääpaino palvelujen kehittämisessä pitäisi olla julkisissa peruspalveluissa. Niiden avulla voidaan ennalta ehkäisevästi tukea lapsia, nuoria ja heidän perheitään. Näin voidaan estää ongelmien pitkittyminen ja siten vähentää jatkuvasti lisääntyvää tarvetta kalliisiin erityispalveluihin.

Syrjäytymisen ehkäisyssä päästään parhaisiin tuloksiin integroitujen palvelukokonaisuuksien avulla. Sen sijaan nuorille satunnaisesti tarjottavat yksittäiset palvelut johtavat harvoin irti syrjäytymiskierteestä. Pelkän toimeentulotuen tai muun taloudellisen etuuden tarjoaminen ei myöskään toimi syrjäytymisen ehkäisyssä, vaan niiden rinnalla nuorelle pitää tarjota henkilökohtaista tukea. Matalan kynnyksen palvelupisteestä nuoret voidaan ohjata yhdellä kertaa hänen tarvitsemiinsa palveluihin.

Tutkijoiden mielestä tiedontuotannon ja tilastoinnin epäyhtenäisyydestä johtuen tutkimuksen tuloksista ei voi vetää suoraan johtopäätöstä, että lisäämällä resursseja nykyisiin syrjäytymistä ehkäiseviin palveluihin voitaisiin varmuudella vähentää toimeentulotuen ja työttömyysturvan menoja.

Tutkimuksessa tehtiin erillisselvitys syrjäytymisvaarassa olevien nuorten työllistymisestä vuosina 2001–2010. Selvitys perustui rekisteriaineistoon, jossa seurattiin 60 prosentin otosta vuosina 1981‒1983 syntyneistä henkilöistä. Tulosten perusteella nuoruuden kasvuympäristön huono-osaisuus ei välttämättä johda huonoon työllistymiseen. Vuosina 1981‒1983 syntyneistä työllisten osuus oli vuonna 2010 tutkimuksen kaikissa ikäryhmissä 72 prosenttia. Toimeentulotukea saaneiden vanhempien lapset työllistyivät yli 60-prosenttisesti. Työllisten osuus oli lastensuojelupäätöksen saaneilla ja psyykenlääkettä saaneilla selkeästi alhaisempi kuin kaikissa ikäryhmissä, noin 43 prosenttia. -RK

Tutkimus saatavilla eduskunnan tarkastusvaliokunnan verkkosivuilla.

 
Julkaistu 19.12.2013
Sivun alkuun |