Riikka Kostiainen

Kaupungin rooli on ratkaiseva ennaltaehkäisyssä

Kriminaalipolitiikan vaikuttajia -sarjassa on haastateltana Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen. Hän näkee turvallisuustyössä tärkeäksi kaupunkilaislähtöisyyden. Pajunen listaa Helsingin kaupungin turvallisuustyön avainsanoiksi verkostomainen toimintamallin, kansalaisten osallistumisen ja tasa-arvoisen turvallisuuden takaamisen.

Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen näkee, että kaupungilla voisi olla omia lähiturvallisuuteen liittyviä tehtäviä. (Kuva: Jussi Nukari / Lehtikuva)

Helsingin nykyinen kolmevuotinen turvallisuussuunnitelma on voimassa vuoden 2014 loppuun asti. Toimenpiteillä pyritään parantamaan yleisen kaupunkitilan, joukkoliikenteen ja yritysten toimintaympäristön turvallisuutta. Lähtökohtana on arjen turvallisuus, jota edistää turvallinen, terveellinen ja viihtyisä kaupunkiympäristö. Toimenpiteitä on yhteensä 38. Ohjelma kytkeytyy sisäisen turvallisuuden ja moneen muuhun ohjelmaan.

Helsingin kaupunginjohtaja, ylipormestari Jussi Pajunen toteaa, että kaupungin kehittämisessä tänä päivänä avainsanana on kaupunkilaislähtöisyys.

– Kaupunkilaiset haluavat osallistua kaupungin toimintaan, eivätkä he tyydy hallintoalamaisen osaan. Kun kaupunkilaisten kanssa keskustelee, turvallisuus nousee aivan keskeiseksi perusteeksi, jolla kaupunkilaiset arvioivat kaupungin onnistumista. On aivan luonnollista, ettei kaupunkilainen välttämättä ymmärrä, eikä hänen tarvitsekaan ymmärtää, julkishallinnon erilaisia vastuunjakoja. Hänelle on tärkeää se, että palvelut toimivat ja että kaupunki on turvallinen ja siisti, Pajunen pohtii.

– Kun rakennetaan parempaa kaupunkia, kaupungin pitää avautua kaupunkilaisille kokonaisuutena. Toimintamalleissa on tärkeää miettiä turvallisuusasioita. Kaupunki toimii aktiivisesti poliisin sekä kaikkien muidenkin turvallisuudesta vastaavien tahojen kanssa. Verkostomainen toimintamalli ja kansalaisten osallistuminen ovat tämän päivän avainsanoja. "Open Helsinki" -strategiaan kuuluu avoin tieto, kansalaisosallistumisen uudet toimintamallit, lähidemokratia ja kiinteä vuorovaikutus. Tässä haluamme käyttää uuden teknologian ja virtuaalimaailman suomia mahdollisuuksia.

Turvallisuus on Helsingin perusvahvuus

Jussi Pajunen arvioi, että turvallisuus on aina ollut Helsingin vahvuus, vaikka on uusia haasteita kuten väestön voimakas kasvu.

– Aina ylpeydellä mainitsen, kun tänne ulkomaisia vieraita kutsun, että olemme maailman mittakaavassa erittäin turvallinen kaupunki. Helsinkiin tulevalle turistille alaikäisten päihteidenkäyttö etenkin juhlapyhien aikaan on sellainen ilmiö, jota ei monessa muussa maassa vastaavassa mitassa tule vastaan. Häiriökäyttäytyminen liittyy monesti päihteidenkäyttöön.

Tämän kuten muidenkin ongelmien ratkaisuun Pajunen peräänkuuluttaa toimijoiden yhteisvastuuta. Kaupunki kantaa luonnollisesti suuren vastuun ennaltaehkäisevästä työstä ja toiminnallisten puitteiden tekemisestä. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kaupunkirakenne mahdollistaa turvallisuuden.

Kaupunginjohtajan erityinen huoli on, miten poliisi ja muut turvallisuustoimijat voivat taata kaikille kaupunkilaisille tasa-arvoisen turvallisuuden.

– Poliisilla on oma tehtävänsä ja vastuu kaupungin perusturvallisuuden luomisessa, mutta poliisi toimii rajallisten resurssien maailmassa ja samaan aikaan yksityinen turvallisuusala on laajentunut voimakkaasti. Meidän täytyy huolehtia siitä, että myös julkisen tilan turvallisuustaso on vastaava kuin yksityisten turvallisuustoimijoiden tuottama. Viittaan erilaisiin kauppakeskusten malleihin: Tallinnanaukion ja Kauppatorin pitää olla aivan yhtä turvallisia paikkoja kuin kauppakeskusten.

Poliisin ja kaupungin yhteistyössä kehittämisen paikkoja

Turvallisuuspalvelujen uusjakoon kaupunginjohtaja Pajunen ei näe tarvetta, mutta parempaan yhteistyöhön ja yhdessä vastuun kantamiseen pitäisi pyrkiä. Toimintaa voidaan kehittää monella tavoin, mutta hyvä lähtökohta on se, että kaikki toimijat ymmärtävät yhteisen toiminnan tarpeen ja ovat myös halukkaita siihen.

– Suomalaisessa toimintamallissa poliisi on turvallisuuden keskeinen toimija, eikä tunnu kovin järkevältä, että kaupunki lähtisi rakentamaan päällekkäistä toimintaa poliisin kanssa. Tietenkään se ei ole edes mahdollista lain mukaan. Meillä on lukuisia esimerkkejä siitä, miten yhteisellä toimintamallilla saadaan parempaa turvallisuutta kaupunkilaisille – on se sitten sosiaalityöntekijöitä poliisiasemalla tai yhteistä toimintamallia pysäköinninvalvonnan ja poliisin välillä, hän havainnollistaa.

– Mutta on myös ongelma-alueita. Ehkä silmäänpistävin on liikennevalvontaan kuuluvat asiat. On vaikea ymmärtää sitä, että liikennevalvontakameroita ei saada kaupunkiin, vaikka niiden avulla voidaan parantaa liikenneturvallisuutta ja valvoa liikennekäyttäytymistä. kiistatta osoitettavissa, että jokaisen asennetun liikennevalvontakameran tuotot suhteessa sen aiheuttamiin kustannuksiin ovat ylivoimaiset. Tuotoilla tarkoitan erilaisia virhemaksuja ja sakkoja. Kansalaiset nimenomaan arvostavat valvontakameroita ja haluavat turvallisempaa liikennemiljöötä.

Pajusen mukaan Helsingin kaupungilla ja samoin poliisilaitoksella olisi valmius tällaiseen toimintamalliin laajemmin kuin tänä päivänä on tilanne. Valtionhallinnon kiemuroista johtuen ei pystytä yhdessä tekemään liikenneturvallisuutta edistävää toimintaa, vaikka eri puolilla maailmaa vastaavat käytännöt ovat arkipäivää.

Hän kertoo, että kaupungilla on yhdessä poliisin kanssa jonkin verran valvontakameroita myös tietyillä alueilla kaupungissa. Niiden tavoitteena on varmistaa julkisten tilojen turvallisuus. Tallinnanaukion turvallisuuden ja viihtyisyyden parantamiseksi on etsitty uudenlaista toimintamallia. Tällä hetkellä järjestyksenvalvojat toimivat poliisin apuna ja ohjauksessa järjestyksen ylläpitämisessä.

Pajusen mukaan on olennaista, että mahdollisimman paljon ponnistuksista osuu juuri niille alueille, jotka ovat keskimääräistä herkempiä häiriöille. Kaikilla alueilla ihmiset eivät valitettavasti ole tasa-arvoisia turvallisuuden suhteen.

Kaupungille vastuuta lähiturvallisuudesta

Turvallisuustyön kehittämiseen kaupunginjohtaja Pajunen näkee kaksi erilaista tapaa. Ensimmäinen on, että Helsingin poliisilaitoksen toimintakykyä vahvistetaan. Siihen on monia perusteita, mm. eriytyvä kaupunkirakenne – segregoitumiskehitystä ei saa päästää valloilleen. Tämä vaatii sen, että poliisilla on riittävät resurssit turvallisuuden takaamiseen. Toinen tapa on miettiä toimintamalleja ja lainsäädäntökysymyksiä.

– Esimerkiksi pitäisikö tähän etsiä pysäköinninvalvonnan kaltaista toimintamallia, jossa kaupungilla olisi lähiturvallisuuteen liittyviä aitoja omia tehtäviä – se toimisi vaikka puistoisäntänä tai katuemäntänä. Tämäntyyppisessä mallissa kaupunki puuttuisi arjen lähiturvallisuuteen ja poliisi keskittyisi varsinaiseen perustehtäväänsä, hän miettii.

Puisto- ja katuemäntä/isäntä -toiminnan edistäminen on Helsingin turvallisuussuunnitelman tavoitteita. Ideana on, että kunnan viranhaltija saisi oikeuden määrätä häiriökäyttäytymisestä ja roskaamisesta rangaistusluonteisen maksun pysäköintivirhemaksun tapaan.

Ennaltaehkäisyn merkitys nähdään

Jussi Pajusen mukaan kaupungin omasta toiminnasta ennaltaehkäisy, kuten nuorisotyö ja ennaltaehkäisevä sosiaalityö, on turvallisuuden kannalta keskeisintä. Kouluissa voidaan tehdä hyvinkin paljon sellaista työtä, joka ei päällisin puolin näytä ollenkaan turvallisuustyöltä mutta joka toimii hyvin voimakkaasti häiriöitä ennaltaehkäisevänä.

Hän listaa omaksi osa-alueekseen lähidemokratian ja kansalaisosallistumisen lisäämiseen tähtäävät toimet. Yhdessä eri asuinalueiden toimijoiden kanssa voidaan monin tavoin rakentaa turvallista lähialuetta tai kaupunginosaa. Esimerkiksi on järjestetty erilaisia turvallisuuskävelyjä, asukasfoorumeita ja kerätty asuinalueiden turvallisuuteen liittyvää palautetta kerro kartalla -palvelun avulla.

Kaupunginjohtaja arvioi, että Helsingissä päätöksentekijät ymmärtävät hyvin ennaltaehkäisevän työn merkityksen.

– Toimivat palvelut, hyvä yhdyskuntarakenne, elinvoimainen kaupunki, kaupunkilaisia työllistävät yritykset sekä turvallisuus ja siisteys kulkevat käsi kädessä. Uskon, että näkemys on myös päätöksenteon puolella hyvin ymmärretty. Sitä osoittaa, että tämä kokonaisuus ja turvallisuustyön tärkeys on selkeästi kirjattu kaupunginvaltuustostrategiaan eli korkeimpaan toimintaamme ohjaavaan dokumenttiin, jonka valtuusto on itse hyväksynyt.

– Monista yksityiskohdista on erilaisia näkemyksiä, mutta se kuuluu demokraattiseen toimintamuotoon, hän huomauttaa.

Joukkoliikenteen turvallisuus tärkeää

Helsingissä erityinen ja keskeinen turvallisuussuunnittelun osa-alue on joukkoliikenteen turvallisuuden takaaminen. Kaupunki investoi tällä hetkellä poikkeuksellisen paljon joukkoliikennejärjestelmään, ennen kaikkea raideliikenteeseen, metroon, paikallisjuniin ja raitiovaunuihin.

– Joukkoliikenteen käyttäjien kannalta aivan keskeinen asia on kulkemisen turvallisuus. Joukkoliikenteen käyttöosuuden lisääminen ja turvallisuudentunne joukkoliikenteessä kulkevat käsi kädessä, Pajunen painottaa.

Kaupungin turvallisuustyöhön kuuluu myös henkilötasolla tapahtuvaa toimintaa: lähisuhdeväkivallan sekä koti- ja vapaa-ajan tapaturmien ehkäiseminen. Niihin on omat työryhmänsä. Myös yhdyskuntasuunnittelun kautta voidaan tehdä paljon turvallisuuden eteen, hän muistuttaa.

Seuranta on tärkeää

Kaupunginjohtaja Pajunen kertoo, että Helsingissä tehdään jatkuvasti myös turvallisuustyön seurantaa. Kaupungin turvallisuus- ja valmiusyksikkö vastaa turvallisuussuunnitelman toimenpide-esitysten toimenpanon seurannasta ja tarvittaessa käytetään myös ulkopuolisia arvioitsijoita.

– On tärkeää, että kansalaisten käsityksiä yhteisen turvallisuustyömme tuloksista säännöllisesti seurataan ja saadaan tärkeää tietoa siitä, että miten kansalaiset kokevat meidän onnistuneen turvallisuustyössä. Kansalaisilta saatu palaute muodostaa aina lähtökohdan uudelle toiminnalle ja siinä mielessä turvallisuus ei ole kertaluonteista eikä yksittäinen prosessi, vaan se on jatkuvaa toimintaa, joka sopeutuu maailman muutokseen.

 
Julkaistu 19.12.2013
Sivun alkuun |