Regina Järg-Tärno

Asukkaan mahdollisuudet vaikuttaa turvallisuuteen

Onko asukkaalla oikeus vaikuttaa alueensa asioihin tai jopa vastuu? Mistä asukas saa tietoa, millaisia vaihtoehtoja hänen paikkakunnallaan on tarjolla? Olemme pohtineet asukkaiden vaikuttamismahdollisuuksien edistämistä rikoksentorjuntaneuvoston asettamassa Naapuriapu-työryhmässä.

Seikkailen kysymykseni kanssa monien kuntien ja kaupunkien kotisivuilla. Selvää vastausta en löydä siihen, miten asukas voi osallistua ja vaikuttaa, varsinkin turvallisuus- ja viihtyisyyskysymyksissä. Asukkaan näkökulmasta kootun tiedon löytäminen ei aina ole kovin yksinkertaista.

Hyviäkin esimerkkejä kuitenkin löytyy. Heti Vantaan kaupungin etusivulta löytyy Osallistu ja vaikuta -osio. Sen alle on koottu kaupungin osallisuusmallin mukaan kaikki monipuoliset vaikuttamiskeinot kuntalaisaloitteista vapaaehtoistoimintaan. Sivuilta löytyy myös tulostettava käyttäjäystävällinen lyhyt opas Neljä tapaa vaikuttaa Vantaalla (myös ruotsiksi). Erityisesti on otettu huomioon lasten ja nuorten vaikuttamismahdollisuudet. Tällaista verkkosivua ja asukasopasta voi suositella muillekin kunnille. Vantaalla osallisuutta luokitellaan edustuksellisen, suoran, toiminta- ja tieto-osallisuuden kautta.

Edustuksellisen osallisuuden kautta vaikuttaminen tarkoittaa, että kuntalainen on äänestänyt itseään parhaiten edustavaa ehdokasta tai asettunut ehdolle. Näin ollen vaikuttaminen mm. turvallisuuteen ja viihtyisyyteen tapahtuu kuntavaltuutettujen kautta mm. valtuustoissa, lautakunnissa, työryhmissä ja neuvottelukunnissa, joissa tulee huolehtia siitä, että asukkaiden ääni kuuluu.

Suoran osallisuuden keinot ovat ns. lakisääteisiä. Uutena paikallista demokratiaa edistävänä välineenä on otettu käyttöön kuntalaisaloite, jonka voi tehdä netissä tai kirjallisesti ja johon tarvitaan mukaan kaksi prosenttia kunnan äänioikeutetuista ja vähintään viidellä prosentilla voidaan jo järjestää neuvoa-antava kunnallinen kansanäänestys. Palautetta turvallisuudesta ja viihtyisyydestä tai asukkaan kokemista epäkohdista omalla asuinalueella tai kunnassa voi antaa myös sähköisesti tai suoraan päättäjille ja viranhaltijoille. Myös oikaisuvaatimus, jolla kuntalainen voi valittaa viranomaisen tekemästä päätöksestä, kuuluu tähän luokkaan. Näiden kanavien avulla voi vaikuttaa esimerkiksi liikkumisen turvallisuuden epäkohtiin kuten nopeusrajoituksiin tai suojateiden tai liikennevalojen puutteeseen tai ilmoittaa esimerkiksi rikkinäisistä katuvaloista, puistovälineistä tai penkeistä, pursuavista roskiksista tai liukkaista kävelyteistä. Kuntalaisaloite, ns. kansalaisaloitteen pikkusisar, luo nimensä mukaan mainion välineen kansalaisten oma-aloitteellisuudelle ja ideoille paikallisella tasolla.

Tieto-osallisuudeksi määritellään riittävän ajantasaisen tiedon saatavuus, ymmärrettävyys ja avoimuus: pöytäkirjat, asukaslehdet, tiedotuskanavat, verkkoviestintä ja uutiskirjeet. Paikallinen tieto-osallisuus tarkoittaa mielestäni myös asukkaiden välistä tiedon saantia ja välittämistä esimerkiksi internetin ja sosiaalisen median yhteisöjen kautta korttelin, kaupunginosan, kaupungin tai kunnan asioista. Mutta myös perinteinen yhteydenpito naapureiden ja muiden alueen asukkaiden kanssa edistää asukkaan henkilökohtaista tieto-osallisuutta.

Toimintaosallisuuden alle kuuluu kaupungin järjestämiä tilaisuuksia, joissa asukkaat, päättäjät ja viranomaiset voivat kohdata: keskustelu- ja asukastilaisuudet, foorumit, kohtaamispaikat, kyselyt ja tutkimukset, hankkeet, tapahtumat mutta myös yhteistyöverkostot. Tähän liittyvät myös uudet vaikuttamistavat, kuten kansalais- ja asiakasraadit, Uusi paikallisuus -hankkeet, demokratiapilotit ja budjettivaltakokeilut, jotka ovat leviämässä laajemmin käyttöön koko maassa. Niissä voidaan käsitellä, kokeilla ja ratkaista myös turvallisuuskysymyksiä. Asukkaan näkökulmasta tämä on ehkä monipuolisin ja laajin tapa vaikuttaa ja osallistua turvallisuuden ja viihtyisyyden edistämiseen suoraan tai välillisesti. Ja mikä ehkä tärkeintä, näin suuri osa paikallisista ihmistä kohtaa ja toimii myös kasvotusten. Monenlaisella toiminnalla ja tapahtumilla on vaikutusta asuinalueiden turvallisuuteen ja viihtyisyyteen, asukkaiden hyvinvointiin ja jopa rikosten ennaltaehkäisyyn.

Kunnan tuki järjestöjen verkostoitumisessa tarpeen

Toimintaosallisuuteen voi mielestäni hyvin luokitella myös vapaaehtoistoiminnan. Kunnassa saattaa toimia satoja paikallisyhdistyksiä: asukasyhdistyksiä, kulttuuri-, liikunta-, maahanmuuttaja- ja sosiaali- ja terveysalan järjestöjä, työttömien yhdistyksiä ja nuoriso- ja varhaisnuorisojärjestöjä sekä aatteellisia yhdistyksiä. Kuitenkin järjestöjen välinen yhteistyö ja tietämys muista toimijoista on isoissa kaupungeissa yleensä heikkoa. Kunnalla on hyvät mahdollisuudet toimia paikallistoimijoiden verkostoitumisen puolesta. Kunta voi vaikka luoda alustan toiminnalle: esimerkiksi antaa käyttöön tilat ja järjestää tilaisuuksia.

Hyvä esimerkki on Järvenpään kaupungin marraskuussa järjestämä kolmannen sektorin yhteistyöfoorumi, jossa paikalliset toimijat koottiin verkostoitumaan ja ideoiman uusia tapoja toimia yhdessä ja luomaan uutta yhteistä hyvää. Yhteistyöfoorumi on Kolmas Lähde -hankkeen (www.kolmaslahde.fi ) malli kunnan ja kolmannen sektorin väliselle dialogille. Illan aikana kehitettiin ideoita, joita kaupunki lupasi viedä eteenpäin. Esimerkiksi ehdotettiin nuorisotilojen avaamista rinnan eri sukupolven asukkaiden käyttöön, toivottiin järvenpääläisen yhdistystoiminnan tunnetuksi tekemistä, paikallisista kolmannen sektorin toimijoista koottua ja helposti saatavaa tietoa kaupungin nettisivuille sekä erilaista matalan kynnyksen yhdessä tekemistä ja tapahtumien järjestämistä. Lisäksi pohdittiin maahanmuuttajataustaisten asukkaiden aktivoimista paikallisiin järjestöihin tasavertaisina toimijoina. Kunnan vetovastuu verkostoitumisen edistämisessä on tärkeä, koska se kertoo halusta vuoropuheluun ja yhdessä toimimiseen sekä kolmannen sektorin työn arvostuksesta.

Naapuriapu-työryhmä on saanut kentältä myös idean nimetystä yhteyshenkilöstä, ns. kaupungin kummista, joka toimisi välittäjänä ja tukena, kun kolmannen sektorin toimijat ja asukasaktiivit asioivat kunnan eri toimielinten kanssa "yhden luukun" periaatteella.

Kunnissa ja kaupungeissa on ollut tarjolla toiminta-avustuksia, mutta tuen saanti on vaikeaa tai jopa mahdotonta, jos hakijana ei ole rekisteröitynyt yhdistys. Asukasliikkeet ja -yhteisöt haluavat keskittyä toimintaan, ihmisten auttamiseen eikä byrokratian pyörittämiseen. Esimerkiksi Oulussa suuralueen yhteistyöryhmän ansiosta kuka tahansa voi tulla mukaan parantamaan asuinaluettaan ja toteuttamaan hyvää ideaansa. Matalan kynnyksen toimijat voivat keskittyä toiminnan ja tapahtumien järjestämiseen, kun yhteistyöryhmä auttaa avustusten hakemisessa, järjestää tiloja, hoitaa talouspuolen jne.

Naapuriapu-työryhmässä olemme korostaneet kuntavaikuttamisen ohella perinteisen naapuriavun merkitystä viihtyisyyden ja turvallisuuden tunteen lisäämisessä sekä kaupunkimaisemissa mutta erityisesti haja-asustusalueilla. Jos tukiverkostot paikkakunnalla ovat heikot ja perinteinen naapuriapu eli yhteistyö naapureiden välillä ei toimi, paikallinen aikapankkitoiminta, kyläringit, asukasauttajat ja vapaaehtoisten verkostot voivat toimia avun välittäjänä. Näillä toiminnoilla on mahdollisuus linkittää yhteen satunnaisesti tai järjestelmällisesti apua tarvitsevia ja sitä tarjoavia. Tämä perustuu ihmisten väliseen luottamukseen ja rakentaa sitä. Suora auttaminen vaikuttaa suoraan ihmisten hyvinvointiin ja turvallisuuden tunteeseen, mutta se lisää hyvää myös laajemmin paikallisyhteisössä.

Asukkaat mukaan turvallisuussuunnitelmien valmisteluun

Yhteiskunnassa puhutaan paljon kuntalaisten osallistamisesta ja asukkaiden osallistumismahdollisuuksia kehitetään jatkuvasti. Myös turvallisuussuunnitteluun heitä otetaan mukaan oman turvallisuutensa ja lähiympäristönsä asiantuntijoina. Esimerkiksi oppaassa Kuntalaisen turvallisempi arki – Mitä kuntavaltuutetun tulisi tietää kuntansa turvallisuudesta kannustetaan käyttämään erilaisia kuulemisen välineitä kuten turvallisuusfoorumeita, turvallisuuskyselyjä ja -kävelyjä. Uusi keino ovat kansalaisraatityyppiset menetelmät, joita pilotoidaan mm. Setlementtiliiton Uusi paikallisuus -hankkeissa ja niistä on saatu lupaavia tuloksia. Menetelmä sopii hyvin myös turvallisuusasioiden puimiseen.

Jos asukkaalle ei tule kokemusta siitä, että hänkin on voinut vaikuttaa paikalliseen turvallisuusohjelmaan valmisteluvaiheessa, lopputulosta ei välttämättä koeta omaksi ja asukkaiden sitouttaminen toimenpiteisiin on haastavaa.

Paikallisen turvallisuussuunnitelmien päivittäminen on ajankohtaista monissa kunnissa. Tässä pyritään ottamaan huomioon kolmannen sisäisen turvallisuuden ohjelman suosituksia. Yksi suositus on Lisätään asukkaiden mahdollisuuksia osallistua oman asuinalueensa turvallisuutta ja viihtyvyyttä lisäävään työhön. Monessa kunnassa on otettu käyttöön otakantaa.fi -palvelu, jonka avulla erilaisista valmisteluprosesseista voi tehdä läpinäkyvämmän ja vuorovaikutteisemman. Se sopii kunnille käytettäväksi myös paikallisen turvallisuussuunnitelman työkaluna. Kunta voi avata sinne kuulemis- ja vaikuttamismahdollisuuden asukkaille tai muille toimijoille, mutta myös päinvastoin. Paikallistoimijatkin voivat luoda omia hankkeita, kuulla ja rajata kohderyhmiä. Myös Naapuriapu-työryhmällä on otakanta.fi -palvelussa auki oma hanke, johon kaikki ovat tervetulleita vaikuttamaan.

Tulevaisuudessa kaikki mukana vaikuttamassa?

Turun kaupungin sivuilla kerrotaan, että tulevaisuudessa osallisuus on osa kaikkea kaupungin toimintaa ja ideatilanteessa siitä ei tarvitse erikseen edes puhua. Naapuriapu-työryhmässä olemme pohtineet myös tämän positiivisen kehityksen mahdollisia riskejä. Voiko käydä niin, että asuinalueiden eriarvoisuus tai tiettyjen asukasryhmien eriarvoistuminen ja osattomuus sen takia jotenkin jopa lisääntyisivät? Tai että osallistamisen ja uusien menetelmien ansiosta aktiivisuus kasaantuisi entisestään ja yhä suurempi joukko jättäytyisi yhteiskunnallisen vaikuttamisen ulkopuolelle?

Yhteiskunnassa on monipuolisia vaikuttamiskeinoja ja uusia tulee, mutta niitä käytetään vähän satunnaisesti, eikä tieto niistä aina välity asukkaille järjestelmällisesti ja kattavasti. Kaikilla paikkakunnilla ei ole edes teoriassa samoja keinoja käytettävissä. Eivät edes sähköiset menetelmät pysty korjaaman tilannetta haja-asutus-alueilla, joilla voi olla lisäesteenä katvealueita. Riski on, että asukkaat ovat jo nyt ja joutuvat kuntatason vaikuttamismahdollisuuksiltaan eriarvoiseen asemaan keskenään. Kaikille hyvää ja sopivaa vaikuttamis- tai naapuriapumallia ei todennäköisesti löydy, kun otetaan huomioon alueelliset erot, kuntien tarjoamat mahdollisuudet, ihmisten tavat, esteettömyys ja motivaatiot. Tulevaisuudessa rinnakkaisia vaikuttamiskeinoja tarvitaan, edistetään ja kehitellään lisää. Todennäköisesti perinteinen naapuriapu ja matalan kynnyksen auttaminen ovat asukkaille myös tulevaisuudessa edelleen suorin, helpoin ja tuloksellisin tapaa vaikuttaa omaan, naapurinsa ja koko lähiyhteisönsä turvallisuuteen ja hyvinvointiin.

Vallakas – kuntalaisen vaikuttamisopas – laajempaa tietoa vaikuttamisesta kunnassa, www.kunnat.net .

Turvallisuuskävelyistä ja -kyselyistä lisätietoa www.rikoksentorjuntaneuvosto.fi .

Naapuriapu-työryhmä antaa loppuraportin keväällä 2014. Lisätietoa hankkeesta löytyy osoitteessa otakantaa.fi – Asuinalueen turvallisuus.

Kirjoittaja on suunnittelija oikeusministeriössä ja Naapuriapu-työryhmän sihteeri.

 
Julkaistu 19.12.2013
Sivun alkuun |