Erika Turunen

Vapautuneen tarpeet paljolti arjen perusasioita

Yhteistyössä rikoksettomaan elämään (YRE) on poikkihallinnollinen yhteistyöverkosto, jonka tarkoituksena on tehostetun yhteistyön keinoin etsiä nykyistä vaikuttavampia keinoja seuraamusjärjestelmän piiriin joutuneiden henkilöiden elämänhallinnan parantamiseksi ja heidän yhteiskuntaan paluun helpottamiseksi. Vuonna 2011 aloitetun toiminnan aikana pääkaupunkiseudulle uudelleen perustettu YRE rakensi eri tahojen kanssa palvelukokonaisuutta, joka helpottaa kunnan ja valtion viranomaisten sekä kolmannen sektorin yhteistyötä.

YRE:n hengessä pääkaupunkiseudun eri tahojen edustajat kehittivät yhteistyötään Tampereen mallin mukaisesti. Neljä kertaa vuodessa järjestetyissä koko pääkaupunkiseudun YRE-ryhmän kokouksissa yhteistyön todettiin kehittyvän parhaiten käytännön asioiden kautta. Pääkaupunkiseudun todettiin kuitenkin olevan liian iso kokonaisuus, joten YRE-tiimit päätettiin koota kunnittain (Helsinki, Espoo ja Vantaa). YRE-tiimeissä käytiin läpi asioita tapaus kerrallaan, jotta kuntoutumisen kaari tuli läpinäkyväksi. Mahdolliset ongelmakohdat tuotiin YRE-ryhmän käsittelyyn, jossa niihin voitiin ottaa kantaa myös hallinnollisella tasolla. YRE-ryhmä sitoutui lisäksi kerran vuodessa järjestämään seminaarin kunnan, valtion ja järjestön työntekijöille nostaen esille mm. vapautumiseen liittyviä haasteita ja vapautuvien asemaa kuntalaisina. Pääkaupunkiseudun YRE-ryhmän ensimmäinen seminaari järjestettiin tammikuussa 2012. Toinen seminaari järjestettiin RSKK:n auditoriossa 13.11.

Toiminnan ja vähäisten resurssien tavoitteellisen kohdentamisen mahdollistamiseksi ja tukemiseksi toteutettiin tutkimushanke, joka selvitti lomakekyselyin ja haastatteluin kohtaako viranomaisten ja järjestöjen tarjoama apu rikosseuraamusasiakkaiden tarpeet pääkaupunkiseudulla.

Lomakekyselyihin vastasi 25 pääkaupunkiseudulle vapautunutta henkilöä. Lisäksi kymmenen vapautunutta osallistui teemahaastatteluun. Kaikki lomakekyselyihin vastanneet eivät tahtoneet osallistua haastatteluun eivätkä kaikki haastateltavat tahtoneet täyttää lomakekyselyä. Kaikkiaan tutkimukseen osallistuneita vapautuneita rikosseuraamusasiakkaita oli 30. Asiakashaastatteluiden lisäksi kymmenen viranomais- ja järjestöpuolen edustajaa haastateltiin strukturoidun haastattelurungon mukaisesti. Haastateltavat viranomaistahot valittiin siten, että mahdollisimman kattava näkemys rikosseuraamusasiakkaiden kanssa tehtävästä työstä saatiin näkyviin. Haastateltavat edustivat niin Rikosseuraamuslaitosta, kuntapuolta kuin järjestöpuolta. Haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin.

Tutkimustuloksissa nousi esille rikosseuraamusasiakkaiden tarpeiden laajamittaisuus. Apua tarvittiin niin toimeentulon, asumisen, päihdehuollon kuin käytännön elämän hallintaan. Asiakkaiden näkemyksissä painottui kuitenkin tarve tukihenkilölle ja vertaistuelle. Viranomaishaastatteluissa nousi esille tarve yksilökohtaiselle, asiakaslähtöiselle työlle ja asiakkaan erityistarpeisiin vastaamiselle. Tätä ei kuitenkaan aina nähty mahdollisena olemassa olevien rakenteiden tai toimintamallien vuoksi. Eri tahojen edustajien vastauksissa näkyi myös selvästi epäselvyydet vastuujaoissa erityisesti juuri vapautumisen koittaessa. Kaikki haastateltavat painottivat yhteistyön merkitystä muiden alalla toimijoiden kanssa rikosseuraamusasiakkaiden ja vapautuneiden tilanteen parantamiseksi.

Lomakekyselyiden ja haastatteluiden perusteella rikosseuraamusasiakkaiden jälkihuolto niin asiakasprosessin kuin henkilön itsensäkin kannalta näyttää koostuvan kaikessa monimutkaisuudessaan yksinkertaisista perusasioista. Vapautuneen kannalta tarpeet koostuvat arjen perusasioista; omasta kodista, toimeentulosta, tukea antavista läheisistä ja päivittäisistä rutiineista. Näiden mahdollistamiseksi tarvitaan kuitenkin moniammatillista yhteistyötä niin valtion, kunnan kuin kolmannen sektorin toimijoiden kesken. Kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä yhteistyö viranomaisten kesken koostuu osaavista ihmisistä, jotka tuntevat toisensa ja tietävät kenen puoleen tarvittaessa kääntyä. Eri organisaatioiden rakenteiden ja toimintamallien tulisi kuitenkin tukea tätä yhteistyötä ja joustaa tarvittaessa asiakaslähtöisen toiminnan mahdollistamiseksi. YRE-toiminnan todettiin olevan ainakin yksi toimiva keino näiden yhteistyömenetelmien kehittämisessä.

YRE-pääkaupunkiseudulla -raportti löytyy kokonaisuudessaan KRIS:n verkkosivuilta osoitteesta www.kris.fi

Kirjoittaja KRIS-Etelä-Suomen toiminnanjohtaja.

 
Julkaistu 19.12.2012