Jens Kremer

Vapauden loppu?

Oikeus, valvonta ja teknologia globaalin turvattomuuden aikakaudella

Nykyaikaiset valvontateknologiat ovat viime aikoina kehittyneet ennakoimattomalla tavalla. Niiden merkitys nyky-yhteiskunnassa on merkittävä. Vaikuttaa siltä, että valvontateknologia on välttämätön osa maailmaa, jossa kohdataan monia uhkia, turvallisuusongelmia ja arkipäivään liittyviä riskejä, jotka vaikuttavat yksilöiden elämään ja yhteiskunnan toimintaan tai jotka jopa voivat vaarantaa nyky-yhteiskunnan toimintaa.

Valvontateknologiaa käytetään mm. lentokentillä ja metroasemilla, jolloin niiden tarkoituksena on estää mahdollisia terroritekoja tai rikoksia. Sitä käytetään keskeisesti myös ostoskeskuksissa, kaupunkien keskustoissa ja myös sotilaallisissa konflikteissa. Niin ikään poliittisia mielenosoituksia, vankiloita ja liikennettä voidaan valvoa ja valvotaan erilaisten teknologisten sovellusten avulla. Yhtenä valvontateknologian käytön tarkoituksena on varmistaa yhteiskunnan ja arkipäivän elämän turvallisuus.

Toisaalta käyttöä on paljon kritisoitu. Aihe ei ole ongelmaton yksityisyyden suojan näkökulmasta, kun teknologian keinoin voidaan kontrolloida yksilön käyttäytymistä ja analysoida ihmisten käyttäytymismalleja.

Kehitys ollut nopeaa

Tästä huolimatta valvontateknologian viimeaikaista kehitystä voidaan pitää menestyksenä. Ensinnäkin teknologiset ominaisuudet ovat huomattavasti kehittyneet ja parantuneet. Sensoriteknologia esimerkiksi mahdollistaa erittäin hyvälaatuisen informaation keräämisen ja tämän informaation käsittelyssä voidaan nopeasti ja tehokkaasti käsitellä valtavia tietomääriä. Toiseksi erilaisten valvontateknologioiden maailmanlaajuinen kysyntä on merkittävästi kasvanut, osin myös erilaisten poliittisten uhkakuvien seurauksena. Kolmanneksi vaikuttaa siltä, että siihen suhtaudutaan yhteiskunnassa entistä hyväksyvämmin. Valvontateknologian ymmärretään turvaavan ihmisten jokapäiväistä elämää ja erilaisten järjestelmien toimintaa ja toimivuutta. Esimerkiksi kasvojentunnistusteknologia oli vielä joitakin vuosia sitten melko epätarkkaa ja tehotonta, erityisesti jos valaistus- tai muut olosuhteet eivät olleet optimaaliset.1 Tällä hetkellä tilanne on muuttunut. Kasvojentunnistus on osoittautunut toimivaksi jokapäiväiseksi sovellutukseksi, jota käytetään laajasti lukuisissa niin julkisissa kuin yksityisissä videovalvontajärjestelmiin.

Valvontateknologia ei kuitenkaan ole yksinomaan funktionaalista. Lukuisia erilaisia valvontateknologioita on saatavilla esimerkiksi poliisille, yksityisille turvallisuusalan yrityksille, yrityksille ja yksityishenkilöille. Teknologia ei enää ole myöskään erityisen kallista tai vaikeakäyttöistä. Tämän vuoksi ei ole yllättävää, että ala on räjähdysmäisesti kasvanut. Maailmanlaajuisesti turvallisuusala on eräs nopeimmin kasvavista aloista. Vuonna 2011 se on arvioitu noin 100 miljardin euron suuruiseksi, mikä on kymmenen kertaa enemmän kuin kymmenen vuotta sitten.2

Näin lienee selvää, että valvontateknologiat samoin kuin niiden positiiviset ja negatiiviset yhteiskunnalliset vaikutukset ovat tulleet jäädäkseen. Toisaalta teknologiat luovat huomattavia uusia mahdollisuuksia, mutta myös epätoivottavia vaikutuksia.

Oikeudellisia kysymyksiä on

Valvontateknologiaan liittyy luonnollisesti monia yhteiskunnallisia ja eettisiä samoin kuin oikeudellisia avoimia kysymyksiä ja haasteita. Näitä kysymyksiä ja haasteita voidaan tarkastella perus- ja ihmisoikeuslähtöisestä sekä ‘managerialistisesta' näkökulmasta.

Perus- ja ihmisoikeuslähtöisessä lähestymistavassa korostetaan modernin valvontateknologian ja sen sovellutusten yhdenmukaisuutta perus- ja ihmisoikeuksien kanssa. Teknologia on suunniteltava ja toteutettava siten, että perus- ja ihmisoikeuksia, kuten oikeutta yksityisyyteen, henkilötietojen suojaa ja liikkumisvapautta, kunnioitetaan. Jos näihin oikeuksiin puututaan, puuttumiselle on oltava hyväksyttävä peruste.

‘Managerialistinen' näkökulma sen sijaan korostaa valvontateknologian käyttöön liittyviä toiminnallisia näkökohtia. Kuinka täsmällisesti valvontateknologiajärjestelmät on suunniteltava ja toteutettava, jotta ne ovat tehokkaita? Millaisia toimintaohjeita tulisi laatia, jotta teknologiaa ja sen käyttöä voitaisiin hallita? Mitkä ovat ne seuraukset tai seuraamukset, joita järjestelmän toimintahäiriöistä voi seurata?

Vaikka perus- ja ihmisoikeuslähtöinen näkökulma ja ‘managerialistinen' näkökulma eivät ole toisiaan poissulkevia, ne lähestyvät asiaa eri näkökulmasta ja muodostavat erilaisia vaatimuksia valvontateknologian kehittämiselle, toteuttamiselle ja käytölle.

Oikeudellista keskustelua viritettiin seminaarissa

Helsingin yliopistossa järjestettiin marraskuussa seminaari, jossa tarkasteltiin useita edellä mainittuja näkökohtia. Tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio tarkasteli kriittisesti alustuksessaan "I have nothing to hide!" sitä tapaa, jolla turvallisuus- ja valvontateknologian lisääntynyttä käyttöä yleensä puolustetaan. Kriittisen tarkastelun lisäksi Aarnion alustus tarjosi suomalaista asiaa koskevaa lainsäädäntöä ja käytäntöä koskevan yleisesityksen. Toimittaja ja kirjailija Hanna Nikkanen sen sijaan toi esille lukuisia turvallisuus- ja valvontateknologian yksityistämiseen liittyviä ongelmallisia kysymyksiä.

Mathias Vermuelen (European University Institute (EUI), University of Brussels) esitteli EUI:ssa käynnissä olevaa tutkimusprojektia aiheesta (SURVEILLE). Tutkimusprojektissa tarkastellaan myös eettisiä ongelmia, oikeudellisten ongelmien lisäksi. Tämän lisäksi Vermuelen antoi alustuksessaan kattavan yleiskuvan uuden valvontateknologian luonteesta. Jens Kremer (Helsingin yliopisto) esitteli julkisilla paikoilla käytettäviin monisensorisiin valvontajärjestelmien oikeudellisia haasteita ja ongelmia. Maria Gracia Porcedda (EUI) taas esitteli tietosuojaan ja tietoverkkorikollisuuden torjuntaan liittyviä eurooppalaisia näkökulmia. Tuomas Ojanen (Helsingin yliopisto ja SURVEILLE) tarkasteli alustuksessaan tietosuojaan ja yksityisyyden suojaan liittyviä valvonnan rajoitteita. Keegan Elmerin alustus keskittyi Kiinassa toteutettavaan mikroblogeja ja mediaa kohdistuviin kontrollitoimenpiteisiin. Aiheista käytiin alustusten jälkeen myös vilkasta keskustelua.

Seminaarin alustusten perusteella on selvää, että aiheesta kaivataan lisää oikeudellista keskustelua, jossa sekä perus- ja ihmisoikeusnäkökulma että 'managerialistinen' näkökulma ovat edustettuina.

Kirjoitettava on tohtorikoulutettava Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa.

Tekstin on suomentanut Sakari Melander.

1Ks. L D Introna and H Nissenbaum, Facial Recognition Technology. A Survey of Policy and Implementation Issues. (Report of the Center for Catastrophe Preparedness and Response, New York University 2009).

2 Ks. European Commission, ‘Security Industrial Policy. Action Plan for an innovative and competitive Security Industry' COM(2012) 417 final, Brussels, 26.7.2012, s 2.

 
Julkaistu 19.12.2012