Riikka Kostiainen

Valvontateknologian väärinkäyttö on riski

Turvaurakoitsijoiden edusmies Ilkka Laine näkee turvasuojauksen teknisen kehityksen tuovan mukanaan myös väärinkäytön mahdollisuuksia. Väärinkäyttöä voi olla vaikea edes huomata.

Turvasuojauksen maailma on muuttunut. Entisaikoina kiinteistönomistaja pystyi määrittämään oman turvallisuudentasonsa lukkojen määrällä ja raskaudella. Tänä päivänä turvasuojauksessa puhutaan mekaanisen lukituksen lisäksi kulunvalvonnan, murronilmaisun ja kameravalvonnan järjestelmistä, henkilöturvasta, rakenteellisesta suojauksesta ja paljon muusta, kuvaa Suomen Turvaurakoitsijaliiton toimitusjohtaja Ilkka Laine.

Tyypillisesti erilaiset turvallisuusjärjestelmät on integroitu keskenään ja usein yhdistetty hälytyskeskukseen tai etävalvomoon. Turvallisuusjärjestelmistä on tullut tietojärjestelmiä, joiden käyttö vaatii erityisammattiosaamista. Niitä valvotaan ja ohjataan internetyhteyden kautta. Yleensä yritykset ja muut toimijat ostavat nämä palvelut turvallisuusalan yritykseltä.

– Asiakkaiden on vaikea enää hahmottaa eri järjestelmiä ja kokonaisuutta. Esimerkiksi kulunvalvontajärjestelmän kautta voi saada selville paljon siitä, mitä yrityksessä tapahtuu. Kameravalvonnalla suojataan omaisuutta ja ihmisiä, mutta toisaalta myös tallennetaan paljon erilaista tietoa. Siihen liittyy yksilösuoja ja monenlaisia lainsäädännöstä tulevia velvoitteita. Turvasuojausliikkeiden luotettavuuden ja vastuullisuuden merkitys palveluiden tuottajana sekä luottamuksellisten tietojen käsittelijänä kasvaa koko ajan, Laine arvioi.

Uhkakuvien toteutuminen mahdollista

Ilkka Laine visioi uuden turvallisuusteknologian uhkakuvia. Nykyään turvasuojausliike saa jo järjestelmää asentaessaan paljon tietoa käyttöönsä. Tilojen pohjapiirustuksista selviävät eri tilojen käyttötarkoitukset: esimerkiksi missä on pankin rahahuolto, yrityksen tietokonesali tai tuotekehitys. Toimeksiannossa saadaan tietää, miten turvasuojausjärjestelmät on rakennettu, mitä alueita kameravalvonta suojaa, erilaiset huolto- ja etäpäivityskoodit jne.

– Kaikki on kunnossa, jos etävalvontajärjestelmiä etänä hallinnoiva yritys on pätevä ja rehellinen. Mutta kuinka paljon etävalvonta antaisi väärinkäytön mahdollisuuksia, jos sitä pyörittäisikin yritys, jonka takana olisi vaikka järjestäytynyttä rikollisuutta tai rikollisryhmään kuuluva henkilö onnistuisi pääsemään turvallisuusalan yritykseen töihin, hän pohtii.

– Etähallintakoodeilla voi kirjautua valvontajärjestelmään periaatteessa missä tahansa. Kulunvalvonnan voisi kytkeä pois päältä tai kameravalvontaan voisi kopioida edellisen yön nauhan, jolloin käynnistä ei jäisi jälkeäkään, jollei mitään ole rikottu tai jotain näkyvää varastettu. Liikesalaisuuksien varkaus näkyy ehkä vasta kuukausien päästä, kun kilpailijan vastaava tuote ilmestyy markkinoille.

Elokuvista ja rikossarjoista tällaiset juonikuviot ovat tuttuja, eikä Laine pidä mahdottomana, etteikö jotain tällaista olisi Suomessa jo käynyt tai ainakaan tätä ei voi välttää, koska uhkakuvat ovat niin ilmeisiä.

– Jos joltain yritykseltä varastetaan liikesalaisuuksia, se pitää sen salassa viimeiseen saakka imagosyistä. Esimerkiksi pankilla on tänä päivänä paljon tietoa asiakkaistaan ja jos tämän tiedon leviäminen tulisi julki, se olisi sille iso uskottavuustekijä. Kansainväliset yritykset ovat hyvin tarkkoja suojautumisesta, koska maailmalta riskeistä on kertynyt kokemuksia.

Rikoksilta suojautuminen on Laineen mukaan ikuista kilpajuoksua. Vaikka turvallisuusjärjestelmät kehittyvät koko ajan, myös rikostoiminta kansainvälistyy ja järjestäytyy ja kehittää toimintatapojaan.

– Ennen perusrosvo oli asuntomurtautuja tai kassakaappivaras. Sellaiselta on helppo suojautua. Tänä päivänä arvokkainta onkin tieto, mikä tekee asiat hyvin monimutkaisiksi. Liikesalaisuuksien paljastumisella voi olla yritykselle vakavia seurauksia. Julkisella puolella käsitellään yhteiskunnallisesti tärkeitä tai kansalaisiin kohdistuvia luottamuksellisia tietoja. Energiajärjestelmät ovat yhteiskunnan kannalta kriittisiä, hän luettelee.

Laine muistuttaa, että järjestelmien merkitys pitäisi olla ennaltaehkäisevä; sen pitäisi tehdä rikos sen verran vaikeaksi, että se jää toteutumatta. Normaalissa kerrostaloasunnossa riittää normaalin käyttölukon lisäksi varmuuslukko. Isommassa mittakaavassa tekniikan tarve lisääntyy, mutta idea on sama.

Ala panostaa luottamuksen rakentamiseen

Käytännössä tavallinen kiinteistönomistaja ei voi oikeastaan kuin luottaa siihen, että järjestelmät ovat oikeissa ja rehellisissä käsissä. Keinot valvoa ja huomata väärinkäyttöä ovat aika pienet, Turvaurakoitsijaliiton toimitusjohtaja Ilkka Laine toteaa. Joitakin mahdollisuuksia turvallisuusyrityksen luotettavuuden arviointiin kuitenkin löytyy.

– Meidän jäsenliikkeidemme kaikilla työtekijöillä pitäisi olla poliisin myöntämä turvasuojaajakortti. Niiltä löytyy sertifioidut laatu- ja ympäristöjärjestelmät, mikä kertoo selkeistä toimintatavoista ja toiminnan pitkäjänteisyydestä. Tavarantoimittajan päämiehen valtuutus on merkki siitä, tämä on tarkastanut yrityksen taustat ja uskoo siihen. Finanssialan keskusliiton verkkosivuilta löytyy listoja esimerkiksi hyväksytyistä lukkoliikkeistä ja turvallisuusjärjestelmiä asentavista liikkeistä. Myös tuttujen yhteistyökumppaneiden käyttö on tällaisissa asioissa enemmän kuin viisasta. Kaikkia tällaisia tekijöitä kaivamalla voi muodostaa jonkinlaisen "riskiarvion" toimijan luotettavuudesta.

Parhaillaan on käynnissä yksityisiä turvallisuuspalveluja koskevan lainsäädännön uudistus. Turvaurakoitsijaliitto esittää, että turvasuojaustoiminta säädetään luvanvaraiseksi elinkeinoksi ja lainmuutoksen pitäisi tarjota keinoja selvittää aikaisempaa tarkemmin alan yritysten omistajien ja avainhenkilöiden taustoja. Lisäksi se ehdottaa, että turvasuojausliikkeille säädetään velvoite toimia alan hyvien käytäntöjen mukaan ja että turvasuojaajan korttia ja sen hakemisprosessia uudistetaan.

 
Julkaistu 19.12.2012