Martti Herman Pisto

Turvallisuuspalvelujen ja teknologian haasteet

Käsitykset turvallisuusalasta ja julkisuudessa käyty keskustelu

Perinteisen turvallisuusteknologian pyrkimys suojata omaisuutta varkauksilta ja tuhotöiltä laajentui vuonna 2001 tavoitteeseen estää myös kuljetustenvälineiden hyväksikäyttö joukkotuhovälineiden kuljettamiseen. Uusi uhkakuva on käynnistänyt mittavia tutkimus- ja teknologiakehityshankkeita, joiden tarkoituksena oli kehittää erilaista tunnistus- ja paikannusteknologiaa, joiden avulla kyettäisiin osoittamaan, ettei kuljetusvälineitä ollut sabotoitu eikä niihin ollut lisätty mitään sinne kuulumatonta kuljetuksen aikana. Vain harva yritys on kuitenkaan onnistunut kaupallistamaan uuden teknologian kannattavaksi yritystoiminnaksi. Suomessa monia turvallisuustutkimushankkeita on edistetty Tekesin tuella. Uudeksi alueeksi on nousemassa kyberturvallisuus, joka on moderni muoto perinteisemmälle tietoturvallisuudelle.

Ongelmiksi teknologiahankkeissa on havaittu muun muassa: yhteensopivuus, asiantuntemuksen ja opastuksen tarve, käytettävyys osana päivittäistä toimintaa, hyötyjen osoittaminen suhteessa rahoituskustannuksiin, eettisten ja sosiaalisten kustannusten vaikutus, rikollisen toiminnan kustannukset, turvallisuuden tuomien epäsuorien hyötyjen osoittamisen hankaluus, turvallisuusratkaisujen odottamattomat seuraukset, turvallisuusratkaisuiden uskottavuus ja perusteltavuus sekä käyttäjien sitoutuminen turvallisuusratkaisujen kehittämiseen.

Kokonaisvaltaista palvelua halutaan

Yksityisen turvallisuusalan toimeksiantajat ovat Suomessa olleet pääosin tyytyväisiä hankkimiinsa palveluihin ja tuotteisiin. Käyttäjät haluaisivat tulevaisuudessa ostaa yhä enemmän kokonaisvaltaisia tuotteita ja palveluita. Pelkät teknologiahankinnat katsotaan liian suppeiksi. Teknologian halutaan myös olevan monikäyttöistä. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että samalla kun estetään rikoksia, valvotaan vaikkapa työturvallisuutta.

Tutkimusten mukaan yksityisen turvallisuusalan kasvuun ja lisääntyneeseen näkyvyyteen ollaan oltu melko tyytyväisiä. Yksityisen turvallisuusalan soveltuvuuteen hoitaa turvallisuusviranomaisten tehtäviä on suhtauduttu kuitenkin varauksella.

Turvallisuusalan asiantuntijapalveluihin toivotaan puolestaan lisää laatuvaatimuksia. Julkisiin hankintoihin ei olla oltu tyytyväisiä. Julkiset hankinnat on koettu usein epäonnistuneina jo tarjouspyyntövaiheessa.

Sääntely ja koulutus

Euroopan talousaluetta on kritisoitu muun muassa epäyhtenäisyydestä esimerkiksi turvallisuusstandardien soveltamisen osalta. Tärkeää on, että standardeja harmonisoidaan ja niitä laaditaan ja vaaditaan.

Turvallisuusalan asiantuntijapalveluiden osalta maine ja referenssit merkitsevät paljon, koska vapaita konsulttimarkkinoita on vaikea säädellä. Tähän on esitetty ratkaisuna rajanvetoa lakisääteisten ja omaehtoisten turvallisuustehtävien välille.

Suomessa on viimeisten vuosikymmenten aikana kehitetty turvallisuusalan koulutusta käytännönläheisestä koulutuksesta aina akateemisiin tutkintoihin asti. On kuitenkin myös havaittu, että teknisten turvallisuusasiantuntijoiden täydennyskoulutukselle olisi lisätarvetta. Myös pätevistä opettajista on ollut puutetta.

´

Valvontatekniikka murroksessa

Turvallisuusalalla on käynnissä iso teknologiamurros. Turvatekniikka on muuttumassa analogisesta digitaaliseksi. Tuotteiden digitalisoituminen ei vain muuta tuotteiden teknistä arkkitehtuuria vaan mahdollistaa aivan uudenlaisia käyttötapoja myös järjestelmille, joita perinteisesti pidettiin puhtaasti turvatekniikkana.

Perinteisesti tallennin oli videojärjestelmän ydin. Analogiset kamerat olivat vain kameroita, jotka tuottivat kuvasignaalia tallentimelle. Tallentimien piti myös olla kohteessa, lähellä kameroita, koska analogiasignaalia ei voinut siirtää kustannustehokkaasti kuin toista sataa metriä, kertoo toimitusjohtaja Antti Laine Asan Oy:stä.

Laineen mielestä digitaalinen videotekniikka, jota kutsutaan myös IP-videoksi, on muuttamassa tätä tilannetta radikaalisti. Perusidea on, että kamerat tuottavat digitaalista videomateriaalia ja lähettävät sen tietoliikenneverkkoon. Näin kameran ja tallentimen välisellä etäisyydellä ei ole teknisiä rajoitteita.

Moderni digitaalinen kamera tekee hyvin tehokkaasti liiketunnistuksen itse ja päättää milloin on tarpeellista lähettää materiaalia verkkoon.

– Tällaiseen kameraan voi ladata erilaisia älyalgoritmeja tai ohjelmistosovelluksia, jotka tekevät aktiivisesti päättelyä suoraan kamerassa, hän sanoo.

Videomateriaalia voidaan tarvittaessa myös tallentaa suoraan kamerassa olevaan muistikorttiin. Vastaavasti verkkotallentimen (NVR = Network Video Recorder) voidaan sijoittaa tietoverkossa varsin vapaasti, tarvittaessa vaikka keskitettynä pilvitallentimena eri kaupunkiin kuin missä kamerat ovat.

Digitaalisuus vapauttaa suunnittelun ja hyödyntämisen

IP-teknologia avaa videojärjestelmien suunnittelulle ja soveltamiselle aivan uudenlaisia mahdollisuuksia, koska IP-videojärjestelmässä on älykkyyttä ja tallentamista voidaan hajauttaa tai keskittää tarpeen mukaan kameroiden, kohteen tallentimien tai keskitettyjen serverifarmien välillä.

– Digitaalitekniikan aiheuttama murros videojärjestelmissä vapauttaa käyttäjän keskittymään videotekniikan hyödyntämiseen ja soveltamiseen, Laine painottaa.

Eli toisin sanoen IP-video mahdollistaa aivan uudenlaisia mahdollisuuksia hyödyntää videota organisaatioiden toiminnassa. Teknisten seikkojen sijasta nyt on tärkeää tunnistaa mahdollisuuksia ja tarpeita, joissa modernilla videotekniikalla voidaan parantaa organisaation toimintaa, palvelutasoa tai suorituskykyä. Tuloksena saadaan kattavampia ratkaisuja, jotka toteuttavat sekä perinteiset videojärjestelmän toiminnot että mahdollistavat aivan uudenlaisia videon käyttösovelluksia.

– Turvallisuuden suhteen ei ole syytä tehdä minkäänlaisia kompromisseja, mutta yhä useammin sovellukset ja saadut hyödyt liittyvät muuhun kuin puhtaasti perinteiseen turvallisuuteen, Laine muistuttaa.

Miten pääsee alkuun?

Antti Laine opastaa, että videosovelluksia suunnitellessa on oleellista selvittää kolme asiaa: mitä on tärkeä nähdä, missä ja kenen sitä on parasta katsoa.

Laine myöntää, että kaikissa kehitys- ja investointihankkeissa on kuitenkin pakko hyväksyä realiteetit. Yleensä organisaatiolla on jo käytössä jonkinlaisia videojärjestelmiä, joihin on tehty ehkä merkittäviäkin investointeja. Yleensä on laadittava suunnitelma, jossa uusia sovelluksia rakennetaan asteittaisilla muutoksilla ja laajennuksilla olemassa olevaan järjestelmään.

Perusidea on yksinkertainen. Olisi hyvä pystyä käyttämään vanhoja järjestelmän osia mahdollisimman pitkään, ostamaan vain välttämättä tarvittavat uudet laitteet, tarjoamaan etänäkökykyä avuksi kaikille, jotka siitä hyötyisivät missä sitten työskentelevätkin sekä integroimaan videokuvaa ja muita järjestelmiä tehokkaasti erilaisten työtehtävien tai asiakaspalvelun tueksi.

Jo useassa yrityksessä videojärjestelmiä käytetään vähintään puoleksi ihan muuhun kuin turvallisuuteen. Yleisiä esimerkkejä ovat asiakkaiden seuranta palveluiden kehittämiseksi, liiketoimintaa tukevan data kerääminen videoanalyysillä tai tehtävien keskittäminen yhteen etävalvontakeskukseen.

Artikkelin kirjoittaja on Turvallisuus&Riskinhallinta -lehden päätoimittaja. Hän on toiminut turvallisuusalalla puolustusvoimissa ja elinkeinoelämässä vuosikymmeniä.

 
Julkaistu 19.12.2012