Anniina Jokinen ja Natalia Ollus

Suurin osa naisvangeista kokenut lähisuhdeväkivaltaa

Jopa seitsemän kymmenestä naisvangista on kokenut lähisuhdeväkivaltaa ja moni on kokenut väkivaltaa myös lapsena. Toisaalta suuri osa naisvangeista Suomessa on tuomittu väkivaltarikoksista. Naisvangit voivat siis samanaikaisesti olla väkivallan uhreja, tekijöitä ja todistajia. Vankilahenkilökunnalle järjestetty koulutus keskittyi lähisuhdeväkivallan tunnistamiseen ja puheeksi ottamiseen.

YK:n yhteydessä toimiva Euroopan kriminaalipolitiikan instituutti (HEUNI) on mukana kansainvälisessä hankkeessa, jonka tarkoituksena on kehittää koulutusta vankilahenkilökunnalle, jotta he voisivat paremmin tunnistaa lähisuhdeväkivaltaa kohdanneita naisvankeja ja vastata heidän tarpeisiinsa. STRONG-hanke toteutetaan Suomen lisäksi Saksassa, Liettuassa, Puolassa ja Isossa-Britanniassa. Se on rahoitettu Euroopan komission Daphne III -ohjelmasta.

Hankkeessa kartoitettiin ensin eri maiden lähisuhdeväkivaltaan liittyviä palveluja naisvangeille. Tietoja kerättiin kirjallisuudesta, kyselyllä sekä haastattelemalla henkilökuntaa ja asiantuntijoita. Tämän jälkeen kehitettiin vankilahenkilökunnalle suunnattu koulutusmateriaali, joka käsittelee lähisuhdeväkivaltaa ja sen tunnistamista. Lähisuhdeväkivalta on koulutuksessa määritelty aikuisiin kohdistuvaksi fyysiseksi, seksuaaliseksi, henkiseksi ja taloudelliseksi väkivallaksi. Koulutus pilotoitiin kaikissa viidessä maassa syksyllä 2012.

Suomessa koulutuksen toteutti HEUNI yhdessä Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksen kanssa. Myös Rikosseuraamuslaitos oli mukana hankkeen taustaryhmässä.

Taustaa ja tutkimustuloksia

Suomessa noin 7 % vangeista on naisia. Tutkimusten mukaan naisvangit ovat usein vieläkin moniongelmaisempia kuin miesvangit ja he kärsivät miehiä enemmän erilaisista terveys-, mielenterveys- ja päihdeongelmista. Rikosseuraamuslaitoksen tutkimuksen mukaan jopa seitsemän kymmenestä naisvangista on joutunut kumppanin fyysisesti pahoinpitelemäksi. Lisäksi neljännes on kokenut väkivaltaa lapsuudessa. Kolmanneksella on myös seksuaalisen väkivallan kokemuksia. Samanaikaisesti suuri osa naisvangeista on myös itse syyllistynyt väkivaltaan. Uusimpien tilastojen mukaan noin 34 % naisista on tuomittu vankilaan henkirikoksista ja 12 % muista väkivaltarikoksista. Näin ollen naiset ovat samanaikaisesti väkivallan uhreja, tekijöitä ja todistajia.

HEUNIn tutkimuksen mukaan naisvankien pieni määrä tietyissä laitoksissa haittaa ryhmämuotoisen toiminnan järjestämistä ja henkilökunnan erikoistumista naiserityiseen työhön Suomessa. Naisvankeja saatetaan myös pitää miehiä haasteellisempana, koska heidän käyttäytymisensä poikkeaa totutusta, miehisestä normista. Vangeille tarjottavat ohjelmat ja toiminnot on pääosin suunniteltu miehille ja miesten näkökulmasta. Poikkeuksena tästä mainittiin erityisesti naisille suunnattu VINN- motivaatio- ja keskusteluohjelma, jota pidettiin hyvänä käytäntönä kaikissa Pohjoismaissa. Ohjelmassa käsitellään laajasti erilaisia naisten elämään liittyviä teemoja ja kysymyksiä, ml. lähisuhdeväkivaltaa.

HEUNIn tutkimuksen mukaan naisvankien kohtaamaa lähisuhdeväkivaltaa ei tunnisteta vankiloissa systemaattisesti. Tunnistaminen riippuu edelleen usein yksittäisen työntekijän aktiivisuudesta tai naisen omasta aloitteesta. Haastateltavat pitivät etenkin väkivallan puheeksi ottamista ongelmallisena, sillä yleinen rutiini aiheen käsittelyyn puuttuu. Vankilan näkökulmasta korostuu tarve puhua lähisuhdeväkivallasta niin uhri-, tekijä-, kuin todistajanäkökulmasta, sillä pelkkä uhrinäkökulma voi olla vankilassa vaikea lähestymistapa ottaen huomioon naisten oma väkivaltaisuus. Myös väkivallan irrottaminen naisvankien muista ongelmista saattaa olla hankalaa, sillä esimerkiksi päihde- ja mielenterveysongelmat kietoutuvat yhteen väkivallan kanssa.

Vankiloiden henkilökunnalle ei ole tietojemme mukaan Suomessa järjestetty erillistä koulutusta lähisuhdeväkivallan tunnistamisesta tai puheeksi ottamisesta. Asiantuntijahaastatteluissa mainittiin, että henkilökunta hyötyisi erityisesti sellaisesta tiedosta, jossa käsitellään väkivallan vaikutuksia naisten käyttäytymiseen. "Henkilökuntaa tulisi mielestäni kouluttaa enemmän siitä, mitä väkivallan kohteeksi joutuminen aiheuttaa ihmiselle ja miten se voi vaikuttaa vuorovaikutukseen kaikissa ihmissuhteissa. Tätä kautta henkilökunta voisi haastaa vankeja uusiin vuorovaikutusmalleihin ja rooleihin", yksi haastateltava totesi. Haastateltavat painottivat, että vankilahenkilökunta tarvitsee lisää työvälineitä lähisuhdeväkivaltaa kokeneiden naisten tunnistamiseksi ja auttamiseksi. He tarvitsevat myös enemmän tietoa siitä, miten he voivat ottaa lähisuhdeväkivallan puheeksi ja miten tilanteessa tulisi toimia.

Lähisuhdeväkivaltakoulutus vankilahenkilökunnalle

Hankkeessa kehitettiin neljän tunnin koulutusmateriaali naisvankien kanssa työskentelevälle henkilökunnalle. Koulutuksessa käydään läpi lähisuhdeväkivallan yleisyyttä, dynamiikkaa ja muotoja. Siinä painotetaan erityisesti väkivallan seurauksia, tunnistamista, puheeksi ottamista sekä ammatillista vastuuta ja yhteistyötä. Koulutus on luonteeltaan vuorovaikutuksellinen ja siinä on useita harjoituksia ja pienryhmäkeskusteluja.

Järjestimme lokakuussa neljä koulutustilaisuutta. Kouluttajina toimivat Erja Pietilä Vanajan vankilasta, Sari Viikki-Ripatti RSKK:sta sekä Natalia Ollus ja Anniina Jokinen HEUNIsta. Ensimmäinen tilaisuus oli päivän mittainen avoin seminaari otsikolla "Väkivaltaa kokeneet naisvangit: miten väkivalta vaikuttaa ja miten siihen voi puuttua". Osallistujat edustivat vankiloita, järjestöjä ja muita kiinnostuneita tahoja. Seminaarin avasi Kaisa Tammi-Moilanen, Vanajan vankilan ja Hämeenlinnan yhdyskuntaseuraamustoimiston johtaja. Hän korosti naisvankien erityisyyttä: he ovat pieni joukko, joka kuitenkin vaatii erilaista kohtaamista ja eri palveluja kuin miesvangit. Siksi naiserityinen työtapa on vankilassa tärkeä.

Lähisuhdeväkivaltaa käsittelevä koulutusosio herätti yleisössä paljon keskustelua. Keskustelussa pohdittiin sitä, että naisvankien elämässä väkivallan uhrius ja tekijyys kietoutuvat yhteen. Vankilassa tulisi korostaa entistä enemmän naisten omaa toimijuutta, eikä vahvistaa uhrinäkökulmaa. Naiserityinen lähestymistapa ei kuitenkaan tarkoita sitä, että nainen ei olisi vastuussa omasta väkivaltaisesta käytöksestään, vaan siinä ymmärretään lähisuhdeväkivallan negatiivinen vaikutus naisen käyttäytymiseen ja elämänhallintaan. Päivän päätteeksi esiteltiin kolme vankilassa vedettyä naiserityistä ohjelmaa tai hanketta, joita voidaan pitää hyvinä käytäntöinä: väkivallan uhreille tarkoitettu Ketjun katkaisu -ohjelma, motivoiva muutosohjelma VINN sekä Romano Missio ry:n Naisten vuoro -hanke.

Järjestimme lisäksi kolme vankilakohtaista puolen päivän koulutusta Turun, Laukaan ja Vanajan vankiloiden henkilökunnalle. Kaikissa kolmessa vankilassa koulutus otettiin hyvin vastaan. Vaikka vankilat ovat keskenään hyvin erilaisia, henkilökunta oli työssään kohdannut samankaltaisia tilanteita ja lähisuhdeväkivaltaa kokeneita naisvankeja. Koulutuksen perusteella on selvää, että naisvankien kanssa työskentelevällä vankilahenkilökunnalla on tarve oppia tunnistamaan lähisuhdeväkivaltaa sekä kehittää työtapoja väkivaltaan puuttumiseksi ja naisten auttamiseksi.

Koulutuksesta kerätty palaute oli hyvin positiivista. Useat osallistujat pitivät puheeksi ottamista erityisen tärkeänä ja kokivat koulutuksen antavan heille työkaluja lähisuhdeväkivallasta puhumiseen: "sain tietoa miten työssäni on oikea tapa lähestyä vankia. Sain myös rohkeutta asian esiin tuomiseen vangin kanssa". Koulutus painotti lähisuhdeväkivallan hälytysmerkkejä ja uhrien tunnistamista. Yhden osallistujan mukaan "oman työn kannalta ja näkökulmasta olisi hyvä tunnistaa ja saada puhuttua näiden naisten kanssa ja ohjata heitä eteenpäin". Vankila ei yksin pysty auttamaan väkivaltaa kokeneita naisia, ja siksi koulutuksessa pohdittiin myös yhteistyötä vankilan ulkopuolisten tahojen kanssa. Koulutuksessa käsiteltiin myös moniammatillisen yhteistyön merkitystä naisvankien auttamiseksi. Tämä on tärkeää etenkin vankilasta vapautumisen valmistelun yhteydessä. Näkökulma korostui yhden osallistujan kommentissa: "yhteistyö on tärkeää jo vankeusaikana, mutta tarvittaessa jatkumon rakentaminen olisi tärkeää".

Useat osallistujat olisivat toivoneet pidempää koulutusta, sillä asiaa ja keskustelua oli paljon. Mielestämme tällaiselle koulutukselle onkin vankiloissa selkeä tarve.

Eri maissa järjestettyjen pilottikoulutusten ja niistä saatujen kokemusten perusteella lähisuhdeväkivaltaa käsittelevä koulutuspaketti viimeistellään joulukuussa. Tämän jälkeen suomeksi käännetty koulutusmateriaali on vapaasti käytettävissä. Toivomme, että materiaaleja tullaan jatkossakin hyödyntämään vankiloiden henkilökunnan kouluttamiseksi niin RSKK:ssa kuin vankiloissa. Lisätietoa koulutuksesta saa HEUNIsta.

Kirjoittajat työskentelevät tutkijana ja erikoissuunnittelijana HEUNIssa.

 
Julkaistu 19.12.2012