Heidi Haapanen

Koti vankilana

Uusin rangaistusmuoto valvontarangaistus otettiin käyttöön runsas vuosi sitten (1.11.2011). Sekä rikosseuraamusesimies Maaret Lundahl että rikosseuraamustyöntekijä Almaleena Suomala ovat kokeneet rangaistusmuodon hyödyllisenä ja tarpeellisena, mutta myös haasteita on asiakastyön ja täytäntöönpanon valvonnan kautta noussut esille.

Maaret Lundahl ja Almaleena Suomala työskentelevät toimeenpanosuunnitelmien parissa Uudenmaan yhdyskuntaseuraamustoimiston Vantaan toimipaikassa. Lundahl tarkastelee valvontarangaistusta niin esimiehen kuin täytäntöönpanoa hoitavan valvojan näkökulmasta. Suomala on puolestaan toiminut valvontarangaistuksen parissa sen käyttöönotosta alkaen, vaikka hoitaa myös muita rangaistuksia.

Rangaistukseen tuomittu on usealla eri tavalla valvottuna rangaistuksensa ajan ja hänen liikkumisensa on rajoitettua. Rikoksentekijä voi kuitenkin asua kotonaan, mutta teknisten valvontalaitteiden kanssa eläminen rajoittaa toimintamahdollisuuksia huomattavasti ja kodista poistuminen voi tapahtua ainoastaan ennalta laaditun suunnitelman mukaisesti; esimerkiksi kello 21–06 välillä on valvotun pysyttävä kotonaan. Rangaistus pyritään laittamaan täytäntöön mahdollisimman pian ja asiakkaalle kiinnitetään nilkkaan panta, jonka avulla kotonaoloa valvotaan.

Valvontarangaistusta voidaan pitää perusteltuna useastakin syystä. Rangaistusmuoto edistää rikoksentekijän sosiaalisia valmiuksia ja mahdollistaa sosiaalisen elämän ylläpidon sekä sisällyttää rikoksentekijän myös muuhun yhteiskunnalliseen elämään, kuten työhön tai opintoihin. Etenkin jos tuomittu pystyy säilyttämään työsuhteensa, ei valvontarangaistus heikennä tuomitun taloudellista tilaa samassa määrin kun ehdoton vankeusrangaistus ja rikoksentekijä säilyy myös veronmaksajana. Rikosseuraamuslaitoksen tietojen mukaan kuluja yhteiskunnalle valvontarangaistuksesta kertyy noin 60 euroa päivältä, kun vastaava summa ehdottomalle vankeudelle on 180–200 euroa.

Työssäkäyvillä ja toimettomilla eri ongelmat

Lundahl ja Suomala pystyvät työkokemuksensa perusteella jakamaan valvontarangaistusta suorittavat karkeasti kahteen osaan: työssäkäyviin ja toimettomiin. Näiden kahden eri asiakasryhmän kanssa työskentelyssä haasteet toimeenpanovalvojalle, kuten myös rikoksentekijöille, ovat hyvin erilaisia. Työssäkäyvien rangaistusajan toiminnan sisältö rakentuu oman palkkatyön kautta. Heidän haasteekseen muodostuu usein toimintavelvollisuuden tuntimäärän yläraja, joka on 40 tuntia (matkoineen 50 tuntia). Sallittuun tuntimäärään on vaikea saada mahdutettua asiakkaan tarpeita vastaavaa ja arviointikeskuksen suosittamaa toimintaa, kuten käyntiä A-klinikalla, suuttumuksenhallinta-, liikenneturva- tai muiden sosiaali- ja tukipalveluiden piirissä sekä pakolliset valvontatapaamiset toimistolla.

Toimettomien kanssa puolestaan on haasteellista saada viikkoaikatauluun lakisääteinen minimimäärä, 10 toimintavelvollisuustuntia, sillä asiakkaan aiempi elämä on voinut hyvin pitkälti rakentua esimerkiksi päihteiden käytön ympärille eikä arjesta välttämättä löydy rutiineja tai harrastuksia, joita toimintavelvollisuudessa voitaisiin vahvistaa ja hyödyntää. Toimintavelvollisuuden sisällön suunnittelulla pyritään vaikuttamaan mm. uusimisriskiin ja sillä vältetään myös asiakkaan eristämistä neljän seinän sisälle. Pyrkimyksenä on, että etenkin toimettomat poistuisivat vähintään kerran päivässä asunnoltaan, mikä edesauttaa toimintakyvyn ylläpitämistä ja kytkee vahvemmin yhteiskunnalliseen toimintaan.

Vaikka karkea ryhmittely työssäkäyviin ja toimettomiin onkin mahdollista, kokee Lundahl tilanteen moniulotteiseksi.

– Jokainen tapaus on ollut niin erilainen. Vaikka puhutaan toimettomien ryhmästä, ovat kaikki niin erilasia ja yksilöllisiä, että on haasteellista löytää mitään yhtenäistä toimintamallia. Ja sama pätee myös työssäkäyviin.

Lisähaastetta toimeenpanotyöhön tuo se, että vankeusrangaistus muunnettuna valvontarangaistukseksi asiakkaan kertalaisuudet huomioiden, rangaistuksen keskimääräiseksi pituudeksi jää vain 34 päivää.

– Etenkin toimettomien tilanne on hankala. Kun valvontarangaistuksen pituus asettaa tiukat aikaraamit toimeenpanolle, on vaikea saada toimintavelvoitteet sopimaan ja lyhyt aika riittämään syvälliseen sisällölliseen keskusteluun ja työskentelyyn. Etenkin jos toimeenpanoaika sijoittuu kesäaikaa, jolloin kunnallisten palveluiden tarjonta on suppeampaa.

Viikkoaikataulu vaatii rutiineja ja ennakoimista

Valvontarangaistuksessa asiakkaan elämä aikataulutetaan ja viikkosuunnitelma laaditaan kerrallaan muutamaksi viikoksi eteenpäin. Suunnitelmaa varten asiakkaan täytyy kyetä hahmottamaan ennalta kaikki mahdolliset menot ja tarpeet liikkua kodin ulkopuolella. Tarpeita pohditaan yhdessä valvojan kanssa ja ne kirjataan suunnitelmaan. Suunnitelmassa määritellään tarkasti esimerkiksi mihin kauppaan, pankkiin tai kuntosalille asiakas menee, millä kulkuneuvoilla palaa töistä ja kauan matka harrastuksiin kestää. Kentällä liikkuvan tukipartion on käytännössä viikkosuunnitelman avulla voitava paikantaa, missä valvottu milläkin kellonlyömällä on. Arjen ennakoimisen rikosseuraamustyöntekijä Almaleena Suomala mainitsee sen myös yhdeksi asiakkaiden suurimmista haasteista.

– Asiakas joutuu etukäteen miettimään kaikki asiat, mitä päivittäisiin rutiineihin kuuluu, kuten kaupassakäynnit, urheilut, harrastukset ja myös lasten harrastuksiin viemiset, Kelan käynnit ym. Menot sijoitetaan suunnitelmaan minuuttiaikataululla. Panta puolestaan valvoo sitä, oletko kotona vai et, kaikkien poistumisten kodista tulee näkyä aikataulussa.

– Jos asiakas on perheellinen, esimerkiksi lasten kanssa ei hirveästi pysty tekemään spontaaneja asioita, rikosseuraamusesimies Maaret Lundahl täydentää.

Toisaalta monelle rikoksentekijälle rutiini ja valvonta tuovat turvallisuutta ja auttaavat lisäämään elämänhallintaa.

– Tapauksia ei myöskään ole ollut niin monta, että niistä voitaisiin löytää joitain yleistettäviä piirteitä. Ensimmäiset tuomiot ovat tulleet tämän vuoden puolella, Suomala toteaa.

Päihteettömyys ja sähköt edellytyksenä

Esimerkiksi tuomitun aiemmat valvontarangaistukset, rikoksen laatu tai asumisolot voivat estää valvontarangaistuksen käyttöönoton. Mikäli tuomio on tullut puolisoon kohdistuneesta väkivallasta, ei rangaistusta voida suorittaa tuomitun kotona. Jos asiakkaalla ei ole mahdollisuutta maksaa esimerkiksi sähkölaskuaan, ei rangaistusta voida toteuttaa, sillä kotiin asennettava valvontalaite täytyy olla toiminnassa. Rangaistusmuoto edellyttää myös päihteettömyyttä, jota valvotaan valvontapartion tekemillä pistokokeilla ja näytteidenotolla. Lakisääteisesti kaikkia samassa asunnossa asuvia kuullaan ja rangaistus edellyttää heidän suostumuksensa. Myös mahdollisten lasten mielipide tulee selvittää.

Sekä Lundahl että Suomala ovat törmänneet palautteeseen, jossa asiakkaat mieltävät rangaistusmuodon psykologisesti raskaaksi, mutta toisaalta se on joillekin elämänlaatua selkeämmin ylläpitävä rangaistusmuoto, sillä työpaikka tai harrastukset on helpompi säilyttää. Osalla myös perheen kuuleminen on saattanut johtaa päätökseen, että rangaistus suoritetaan ehdottomana, sillä lapsia on haluttu suojella.

– Monet asiakkaat ovat sanoneet, että se on todella rankkaa henkisesti. Työssäkäyville joiden elämä on melko rutinoitunutta ja strukturoitunutta, se voi olla melko helppoa vaikka vaatiikin psyykkistä vahvuutta, että kestää aikataulujen noudattamista, Suomela kertoo.

Lundahl mainitsee, että asiakkaan elämäntilanne vaikuttaakin usein hänen suhtautumiseensa.

– Monet työssäkäyvät ovat olleet tosi onnellisia mahdollisuudesta, mutta eräät asiakkaat ovat pohtineet, että jos eivät olisi työssäkäyviä, olisivat menneet ennemmin vankilaan. Vapaudenriisto on tapaukseen katsomatta kuitenkin iso asia. Se, ettei illalla ole mahdollisuutta astua ovesta ulos, koetaan psyykkisesti raskaana, etenkin asiakkaille joilla ei aiemmassakaan elämässään ole ollut rutiineita, joita noudattaa.

 
Julkaistu 19.12.2012